Perheenemäntä työnjohtajana

Kotiapulainen, hänen työnsä ja asemansa, on jo vuosikymmenien aikana muodostanut eräänlaisen ratkaisemattoman pulman yhteiskunnalle.

Muut työalat, kuten teollisuus ja yleensä kaikki ammattityö, ovat saaneet suuren joukon työhön kohdistuvia lakeja työaikarajoituksineen, työturvallisuus- ym. määräyksineen, mutta kotiapulaisen työ on oman erikoisluonteensa tähden jäänyt näistä melkein kokonaan osattomaksi ja siten omaan eristettyyn asemaansa.

Oikeastaan kotiapulaisen suhde työhönsä ja työnantajaansa on lähempänä sitä patriarkallista työsuhdetta, joka ammattikuntalaitoksen aikaisessa käsiteollisuudessa vallitsi mestarin ja kisällin välillä, kuin nykyisiä yhteiskunnan tarkasti säännöstelemiä työoloja.

Tämän pulman saattaminen onnelliseen ratkaisuun on perheenemännän tehtävä kotiapulaisensa työnjohtajana. Se vaatii häneltä, paitsi vilpittömän hyvää tahtoa, myöskin älyä ja käytännöllistä järjestelykykyä. Hänen on johdettavassaan herätettävä ja saatava esille työtahto. Silloin tämä ilolla suorittaa työnsä ja löytää myöskin tyydytyksen työstään kotiapulaisena ja työsuorituksetkin tulevat parhaat mahdolliset.

Teksti: D

iplomi-insinööri Liisa Vesa Kotiliesi 5/1935