Talous

Lohjalainen perhehoitaja Kirsi ryhtyi ravintolayrittäjäksi 56-vuotiaana – ”Säästän arjessa, jotta pääsemme matkustamaan silloin tällöin yhdessä koko perheenä"

Kotona lähes 15 vuotta töitä tehneen perhehoitajan Kirsi Sileniuksen työt loppuvat, kun sijaislapset aikuistuvat. Uusi jakso elämässä alkoi, kun hän ryhtyi yhdessä ystäviensä kanssa ravintolayrittäjäksi.

Reilut 16 vuotta sitten agressiivinen rintasyöpä pakotti Kirsi Sileniuksen miettimään elämänsä uusiksi. Ravintolapäällikkönä eri ilta- ja ruokaravintoloissa työskennelleen Kirsin omat lapset olivat puolitoista- ja kolmevuotiaita, ja syövästä toivuttuaan hän halusi jäädä kotiin lasten kanssa. Mutta millä hän eläisi?

Vastauksen tarjosi sijaisvanhemmuuteen tähtäävä Pride-valmennus, jonka jälkeen perhehoitajana toimimisesta tuli Kirsin uusi työ.

Ensimmäiset sijaislapset tulivat perheeseen 14 vuotta sitten. Heistä toinen oli puolivuotias ja toinen kahden vanha.

Samoihin aikoihin Kirsi miehineen ryhtyi myös tukiperheeksi neljälle lapselle, jotka vierailivat heidän luonaan joka viikonloppu. Noista ajoista muistuttaa yhä kodin ­suuri ruokapöytä, jonka ääreen kaikki kymmenen henkeä mahtuivat syömään. Muutamaa vuotta myöhemmin perheeseen saapui vielä kolmas sijoitusta tarvinnut lapsi.

Perhehoitajan palkka koostuu palkkiosta ja kulukorvauksista, mutta kulu­korvaukset eivät kartuta eläkettä. Siksi Kirsi on varautunut eläkevuosiinsa rahastosijoituksilla ja sijoitusyksiöllä, jonka lainaa hän yhä maksaa pois.

Koska asuntolainojen korot ovat viime aikoina nousseet, Kirsi on laittanut rahastot ”hyllylle” ja lyhentää aiemmin niihin sijoittamallaan summalla asuntolainojaan.

Lue myös: Pirjo, Marja ja Mika kertovat, miksi he jatkavat töitä eläkeiässä – jos luulet, että tärkein syy on raha, olet väärässä

Uusi ura yrittäjänä

Vuodet ovat vierineet ja sijaislapset kasvaneet 14-, 15- ja 16-vuotiaiksi. Kunkin muuttaessa vuorollaan pois kotoa Kirsin tulot pienenevät. Mitä hän tekisi sitten, kun viimeinenkin nuori lentäisi pesästä?

Elämän toinen alanvaihto tuli vastaan lohjalaisella golfkentällä, jossa Kirsi käy pelaamassa. Paikan sesonkiravintola kaipasi uutta vetäjää, ja Kirsi ystävineen alkoi pohtia olisko heistä uusiksi yrittäjiksi.

Ravintolan konsepti oli harrastuksen myötä heille tuttu ja ­ideoita kehittämiseen oli paljon, mutta maail­mantilanne ja elintarvikkeiden hintojen nousu arveluttivat.

Pitkän harkinnan ja jälkeen he päättivät ottaa haasteen vastaan. Mukaan he kutsuivat kaksi muuta ystäväänsä, ravintola-alan ammattilaisia hekin.

”Ajattelin heti, että tässä on minun eläkevirkani”, Kirsi sanoo.

Yrittäjäksi ryhtyminen ei pelottanut Kirsiä, koska vastuut jakautuvat firmassa tasaisesti neljän eri ihmisen kesken.

Myös yrityksen investointeihin tarvittu laina oli kohtuullinen, ja Finnveran takauksen ansiosta kukaan ei joutunut laittamaan yritykseen omia rahojaan. Lainaa lyhennetään nyt yrityksen liikevoitosta.

Tärkeää on myös, että Kirsillä on täysi luotto kumppaneihinsa, jotka ovat hänen työkavereitaan vuosien takaa.

”Itse olin vähän ruosteessa pitkän kotijakson jälkeen ja yksin en olisi voinut missään nimessä ryhtyä yrittäjäksi. Kumppanini ymmärtävät tilanteeni ja sen, että aluksi pystyn ­tekemään töitä vain kahtena päivänä viikossa.”

Lue myös Anna.fi: Miksi verotiedoista ei löydy huipputuloisia nuoria naisia? Neljä menestynyttä nuorta naisyrittäjää kertoo, miten he ovat onnistuneet

Sähkön säästöä

Vuosi sitten Kirsi erosi avomiehestään, lunasti yhteisen talon itselleen ja jäi siihen asumaan neljän lapsen kanssa. Sitten sähkön hinta alkoi Ukrainan sodan myötä nousta – ja talossa oli hinnoista hurjimmin pomppiva pörssisähkösopimus.

Silloin Kirsi käytti kekseliäisyyttään säästääkseen sähkömenoissa. Hän seurasi pörssisähkön tuntihintaa puhelinsovelluksen avulla ja nousi öisin kolmelta laittamaan pesukoneen ja astianpesukoneen pyörimään.

Sähköuunia hän ei ole käyttänyt joulukuun jälkeen, vaan hauduttanut ruoat illalla lämmitetyssä kaakeliuunissa valurautaisen irtoarinan päällä. Kesällä ruoka valmistuu usein terassin kaasugrillissä.

Muutenkin Kirsi pitää itseään tarkan markan kuluttajana.

Vaatteet periytyvät lapselta toiselle, ja omat vaatteensa Kirsi ostaa usein kirpputoreilta. Ruoassa ei pihistellä, mutta herkkuja ostetaan vain harvoin.

”Säästän arjessa, jotta pääsemme matkustamaan silloin tällöin yhdessä koko perheenä.”

Kirsi piti viikon kirjaan menoistaan. 

Lue myös: Ruoanlaitto takassa kiinnostaa sähkön hinnan nousun myötä – palotarkastajan varoitukset kannattaa ottaa tosissaan

Maanantai: autoilua

Auton tankki veti bensaa 90 euron edestä. Matkalla ostettiin kahvit ja jätskit, ja paluumatkalla Kirsi kävi vielä ruokakaupassa.

Tiistai: sidetarpeita

Tiistaina yhdelle lapsista sattui metsässä haaveri, joka vaati lääkärissä käyntiä. Paluumatkalla kotiin poikettiin ostamaan apteekista sidetarpeita.

Keskiviikko: ruokaa

Ruokavarastot täydentyivät perustarpeilla, ruisleivällä, jugurtilla ja grillimakkaralla.

Torstai: herkkuja

Kirsi varautui juhannukseen vähän isommilla ruokaostoksilla.

Pe-la: ei kuluja

Juhannusaattona ja -päivänä perhe oleili kotosalla eikä rahaa kulunut.

Sunnuntai: taas bensaa

Taas piti käydä tankilla ja ruokakaupassa hakemassa aamiaistarpeita.

Kirsi kysyy: Miten laki tällä hetkellä kohtelee avoliitosta eroavia?

Kirsi Silenius erosi viime vuonna 20-vuotisesta avoliitosta ja törmäsi mielestään suureen epäoikeudenmukaisuuteen verottajan taholta.

Kotitalo oli ollut yhteisomistuksessa puoliksi kummankin oma, ja Kirsi päätyi lunastamaan avomiehensä puolikkaan talosta itselleen. Hän otti mittavan lainan ja joutui maksamaan varainsiirtoveron, joka oli useita tuhansia euroja. Kirsin käsityksen mukaan veroa ei olisi pitänyt maksaa, jos pariskunta olisi ollut naimisissa.

”Perheet ovat monimuotoistuneet, eivätkä kaikki halua naimisiin. Miksi verotuksessa ei oteta huomioon yhteiskunnan muuttunutta arvomaail­maa ja käytäntöjä”, Kirsi kysyy.

Yhteinen lapsi vaikuttaa tuloverotukseen 

”Tuloverolain mukaan puolisoilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton”, kertoo johtava veroasiantuntija Olavi Tuomi verohallinnosta.

”Puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin myös pariskuntiin, jotka ovat eläneet verovuonna yhteistaloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.”

Tuomen mukaan Kirsi ja hänen miehensä ovat siis yhteisten lasten takia jo rinnastettu tuloverotuksessa puolisoiksi ja he ovat saaneet etuja, joita avopuolisot eivät saa, esimerkiksi kotitalousvähennyksen suhteen.

Varainsiirtoveron Kirsi olisi joutunut maksamaan myös avioliitosta erottuaan, jos hän olisi joutunut käyttämään talonpuoliskon lunastukseen avioliiton ulkopuolista varallisuutta eli käytännössä pankkilainaa, kuten nyt avoliiton ­päättyessä tapahtui.

Jos kyseessä olisi ollut avioero eikä avioehtoa olisi ollut, muukin omaisuus olisi jaettu ja Kirsi olisi voinut saada siitä hyvitystä, joka olisi joko pienentänyt hänen maksamaansa summaa talonpuolikkaasta.

Siinä tapauksessa myös hänen maksamansa varainsiirtovero – 4 prosenttia kiinteistön arvosta – olisi ollut pienempi.

Avoliittolaki mahdollisti omaisuuden erottelun

Avoliitossa asuvien oikeudellinen asema nousee keskusteluun ­aika ajoin. Lainsäädäntöä uudistettiin viimeksi vuonna 2011, jolloin tuli voimaan avoliittolaki eli laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Se koskee vain parisuhteita, jonka osapuolet ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi.

Uudessa avoliittolaissa mahdollistettiin omaisuuden erottelu myös avoliiton päättyessä. Lisäksi siinä taattiin mahdollisuus hyvitykseen yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta. Tämä korjasi aiempaa epäkohtaa, jossa esimerkiksi toisen avopuolison varallisuus oli karttunut samalla kun toinen oli hoitanut lapsia kotona.

”Puolisoiden määrittely tuloverotuksessa on selkeää, eikä se yleensä aiheuta vaikeita tulkintatilanteita. Jos puolisomääritelmää haluttaisiin muuttaa, se vaatisi lainsäätäjän eli eduskunnan tahtoa. En muista, että nykyisessä tai sitä edellisessä hallitusohjelmassa asiaan olisi kiinnitetty huomiota”, Tuomi sanoo.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/2023.