Jyrki opetteli neulomaan yli kuusikymppisenä äitinsä opastuksella: ”Velipoikakin totesi, että olet sä kova jätkä, kun kudot”

Parissa vuodessa Jyrki Lipposen käsissä on syntynyt lukuisia villapaitoja, sukkia, lapasia, pipoja ja kaulureita itselle, lapsenlapsille ja kavereille.

Tamperelainen Jyrki Lipponen, 63, päätti jokunen vuosi sitten opetella kutomaan heti, kun jää eläkkeelle. Heti, kun on ylimääräistä aikaa.

Neulomisbuumi teki vasta tuloaan, mutta Jyrkin yli 90-vuotias äiti on näyttänyt koko ikänsä mallia. Lasten joulupaketeista on aina löytynyt mummon tekemiä sukkia ja lapasia eli vanttuita, kuten Jyrkin suvussa sanotaan.

Koska elämä harvoin sujuu suunnitelmien mukaan, ylimääräistä aikaa järjestyikin yllättäen etuajassa. Putkiasentajana työskentelevä Jyrki jäi yhtäkkiä työttömäksi, kun työnantaja teki konkurssin. Samaan aikaan maahan hiipinyt korona pakotti kaikki keksimään uutta puuhaa kotioloissa.

Kirjakaupan alelaarissa Jyrki bongasi sitten Markus Haakanan kirjan Jätkä neuloo.

”Siitä rupesin aluksi katsomaan, miten silmukat lasketaan ja mallikappaleita tehdään”, hän kertoo.

Lue myös: Kaikki haluavat nyt neuloa nämä 90-luvun kuviolapaset – kurkkaa Kotilieden klassikko-ohje ja laita puikot laulamaan!

Kuusipuu-sukkia Jyrki on tehnyt jo useamman parin. Tässä ne ovat kuvattuna hänen ystävänsä Anna-Riitta Ekdahlin jalassa.

Kuusipuu-sukkia Jyrki on tehnyt jo useamman parin. Tässä ne ovat kuvattuna hänen ystävänsä Anna-Riitta Ekdahlin jalassa.

Strömsö-villapaitoja on syntynyt jo kolme

Jyrki aloitti villasukasta. Kirjan lisäksi hän löysi hyviä ohjeita ja neuvoja hakusanoilla netin uumenista, esimerkiksi Marttojen verkkosivuilta. Kun varsi oli valmis, hän matkusti puikkoineen Tampereelta vanhempiensa luo Raumalle ja pyysi äitiä opettamaan kädestä pitäen, miten kantapää tehdään.

Nyt tästä hetkestä on kulunut pari vuotta. Jyrkin käsissä on syntynyt jo useita villapaitoja, lukuisia sukkia, vanttuita ja pipoja, kirjoneuleella ja ilman. Hän on perustanut töilleen myös Instagram-tilin @jyrkikutoo, ja läheiset tietävät, keneen puoleen kääntyä, jos sormia, varpaita tai päätä palelee.

Kun Lee Esselsströmin suunnittelema Strömsö-villapaita alkoi villitä kansaa, Jyrkikin innostui  kirjoneuleella koristelluista kaarrokeneuletta. Vaikeissa paikoissa hän kysyi ja saikin apua itse suunnittelijalta, kun laittoi tälle viestin Instagramissa.

Strömsö edistyi verkalleen kesän mittaan, koska samaan aikaan Jyrki toteutti lastenlasten pienempiä toiveita. Kolmas Strömsö valmistui joulun alla jo huomattavasti nopeammin.

”Kun poika tilasi lahjaksi villapaidan, tein sen viikossa, mutta silloin istuinkin koko ajan kutomassa. Tein urakalla”, Jyrki naurahtaa.

Kutoessaan Jyrki kuuntelee äänikirjoja tai viihtyy omissa ajatuksissaan. Jos puikoilla ei ole kirjoneuletta, voi katsella samalla televisiotakin. Valmiita töitä varten hänellä on matkalaukku, jossa on jo nyt odottamassa kavereiden tilaamia joululahjoja.

Pipoista Jyrki on innostunut hiljattain. Niitä on helppo ja nopea tehdä.

Pipoista Jyrki on innostunut hiljattain. Niitä on helppo ja nopea tehdä. Kuva: Jyrki Lipponen

Vaikeinta ovat lyhenteet ja ohjeet

Putkiasentajana Jyrki on aina tykännyt tehdä kaikenlaista käsillään, saneerannut pari vanhaa taloakin. Ensin hän olisi halunnut käydä käsiksi puutöihin, mutta sellaiseen tarvittaisiin tilat ja välineet.

”Kutominen tuli kuvioihin varmaan siksi, että sitä on helppo tehdä missä vaan.”

Koulun käsityötunnilla Jyrki ei muista koskaan neuloneensa, mutta aivan keltanokkana hän ei lähtenyt liikkeelle. Lihasmuistissa oli jonkinlainen muistikuva siitä, miten lankaa kieputellaan, sillä jo kymmeniä vuosia sitten Jyrki värkkäsi itselleen villapaidan.

”Siitä tuli kyllä semmoinen, ettei sitä enää kehtaisi näyttää kellekään”, hän sanoo.

Kahdessa vuodessa Jyrki huomaa taitojensa kehittyneen monella tavalla. Kun hän aloitti, neuloksesta tuli kireää ja kaikki ohjeet piti tehdä ohjeen suositusta suuremmilla puikoilla.

Vaikeinta hommassa on ollut seikkailu lyhenteiden ja ohjeiden viidakossa. Mutta kun opettelee yhden asian kerrallaan, siitäkin selviää.

Takaraivossaan Jyrki on elätellyt ajatusta siitä, että saisi äidiltään perimänsä taidon siirrettyä myös seuraaville sukupolville. Hänen omat lapsensa eivät ole vielä innostuneet, mutta lastenlapsissaan Jyrki on saanut siemenen itämään.

”9-vuotias tyttärentytär laittoi minulle juuri kuvan itse tekemästään nuken peitosta. Hän oli oppinut ilmeisesti koulussa kutomaan.”

Jyrkin harrastus herättää huomiota, koska harva mies neuloo

Vaikka neulebuumi on kasvattanut käsitöistä intoilevien määrää, neulova mies on edelleen harvinaisuus, joka herättää ympäristössään huomiota. Jyrkin Facebook-kaverit tietävät, mikä miehen on villinnyt, koska ovat nähneet kuvia hänen taidokkaista töistään.

”Myös muutamille sukka- ja lapassivustoille olen laittanut kuvia, ja heti siellä on hämmästelty, että herranjumala, täällähän on mies puikoissa.”

”Velipoikakin äkkäsi vasta ihan äskettäin, mitä teen ja totesi, että olet sä kova jätkä, kun kudot”, Jyrki kertoo.

Tampereen polkupyöräilijöiden kokoukseen Jyrki nappasi hiljattain keskeneräisen työn mukaansa, mutta rohkeus petti, eikä hän kehdannutkaan ottaa kudintaan kassista esiin. Seuraavaksi hän suunnittelee, että voisi alkaa kutoa junassa matkustaessaan lastensa luo Helsinkiin.

Toki hän on törmäillyt sosiaalisessa mediassa muihin villalangan parissa viihtyviin miehiin. Esimerkiksi rovaniemeläinen islantilaisiin neuleisiin hurahtanut miesopettaja Matias Laivamaa on antanut Jyrkillekin virtaa puikkohommiin.

”Hän oli itsellenikin hyvä esimerkki siitä, että ei muuta kuin puikot käteen ja opettelemaan, ei se niin vaikeaa voi olla.”

Rauma-neule on Jyrkin tuorein työ ja teki Raumalla asuvan äidin sanattomaksi.

Rauma-neule on Jyrkin tuorein työ ja teki Raumalla asuvan äidin sanattomaksi.

Kyllä on kutojalla hyvä lankadominanssi!

Entä mitä harrastuksen liikkeellepanija eli Jyrkin äiti ajattelee poikansa uudesta harrastuksesta?

Jyrkin tuorein työ on monen muunkin harrastajan villinnyt Rauma-neule, jonka kaarroketta koristaa Strömsö-paidan tavoin taitoa vaativa kirjoneule.

Sen Jyrki pakkasi kassiinsa Kotilieden klassikkolapasten kanssa, kun matkusti äitienpäivänä vanhempiensa luo Raumalle.

”Äiti meni kyllä sanattomaksi”, Jyrki myhäilee.

Jo Strömsö-villapaitaa ja Jyrkin tekemiä sukkia katsellessaan äiti on ihastellut, että poika tekee jo kahden vuoden jälkeen sileämpää jälkeä kuin opettajansa. Jyrkin isä on ollut vielä enemmän ihmeissään.

”Äidin mukaan minulla on hyvä lankadominanssi. Kirjoneule joustaa, eikä krympäänny, kun sitä venyttää”, Jyrki kiittelee.

Ja loppuun ennen kuin yksikään lukija herää oikomaan, että Jyrki harrastaa neulomista eikä kutomista, miehellä on vastaus valmiina.

”Olen itsekin kotoisin Raumalta ja asunut 40 vuotta Rovaniemellä. Kutominen on minulle läheinen murresana ja tulee, niin kuin koko harrastus, jo äidinmaidosta.”

Lue myös: Villasukat, eihän niitä voi kuin rakastaa! Kokosimme yhteen 25 oivallista ohjetta – valitse suosikkisi ja tartu puikkoihin.

Avainsanat

Keskustelu

Tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, että sukupuolella ei ole merkitystä moneenkaan asiaan, vaan ihmisen muilla ominaisuuksilla.

Ja ota vaan ylpeästi kutimet esille. Neulominen on taitolaji ja noin upeaa taitoa passaa esitellä. Aika monelta ei synny edes sitä nukkekodin peittoa. Minä ainakin pystyn tekemään puusta sängyn nukkekotiin, vaan kutomisen jätän sen taidon osaajille.

Kommentoi juttua: Jyrki opetteli neulomaan yli kuusikymppisenä äitinsä opastuksella: ”Velipoikakin totesi, että olet sä kova jätkä, kun kudot”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X