Puutarha

Perennat savimaahan: 11 kaunista vaihtoehtoa, jotka menestyvät monen pihalta löytyvässä maaperässä

Savimaassa viihtyvät perennat eivät säikähdä hankalana pidetyn kasvualustan ominaispiirteitä.

Savimaa on keväällä märkää ja muokattavaa, kesällä kuivuessaan se kovettuu. Kasvualustan hankaluus on tiivistyminen, jonka vuoksi juuristo saattaa kärsiä hapenpuutteesta. Tästä huolimatta perennat ja savimaa eivät ole mahdoton yhtälö.

Jotkut perennat viihtyvät erityisesti savimaassa. Etenkin rantakasvit pitävät saven kosteuden pidätyskyvystä.

Savimaan saa viljavammaksi lisäämällä siihen kompostia ja ilmavammaksi sekoittamalla siihen hiekkaa.

Lue myös: Milloin maanparannus on tarpeen ja miten se tehdään? Näin teet kasviksille ja kukille otollisen kasvualustan

Perennat savimaahan: 11 vaihtoehtoa

Jalopähkämö (Stachys macrantha) on heinäkuussa kukkiva perenna. Sen kasvupaikka voi olla auringosta varjoon, mutta syvässä varjossa kukinta heikkenee. Kasvupaikan maa voi olla kuivasta kosteaan. Jalopähkämö leviää maaversojensa avulla.

Kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale) kasvaa 30–50 senttiä korkeaksi. Kasvi kukkii aurinkoisilla paikoilla jo toukokuussa päivänkakkaraa muistuttavin kukin. Kasvupaikan maan tulee olla multavaa ja kosteutta pidättävää savimaata. Lehdistö rehottaa, kun kukkavarret leikataan pois.

Kiinanukonhattu (Aconitum henryi) viihtyy aurinkoisilla tai puolivarjoisilla kasvupaikoilla kosteahkossa multavassa savimaassa. Kasvukorkeus on 100–150 senttiä. Kukat puhkeavat heinä-elokuussa. Kasvutapa on rento, joten kasvi saattaa kaivata tukea.

Osmankäämi (Typha latifolia) kasvaa reilun metrin tai jopa kahden korkuiseksi. Laji viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Kasvupaikan maan tulee olla märkää, joten ojat ja niiden pientareet ovat kasvin lempipaikkoja. Kukat avautuvat heinä-elokuussa. Kestää kuivahtamista ja leviää juuristollaan.

Preeriamesiangervo (Filipendula rubra) on 120–150 senttiä korkeaksi kasvava helppohoitoinen perenna. Se viihtyy auringosta puolivarjoon ja kukkii elokuussa. Kasvualustan tulee olla ravinteikasta ja savista, jotta se pidättää vettä. Mesiangervot leviävät istutuspaikan ympäristöön.

Ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) kasvaa aurinkoisilla, niukkaravinteisilla mailla. Maan tulee olla humuspitoista savimaata. Kukkii kesä-elokuussa. Leviää voimakkaasti juurirönsyillä. Kasvukorkeus 80–120 senttiä.

Rentukka (Caltha palustris) kasvaa luonnostaan kosteikoissa ja pihaojissa. Kasvukorkeus on 30–50 senttiä. Paikka voi olla aurinkoinen tai jopa varjoisa. Keskiravinteinen ja kostea maa saa sen rehevöitymään. Taimia saa puutarhamyymälöistä. Istutuksen jälkeen rentukka ei vaadi mitään hoitoa.

Sarjarimpi (Butomus umbellatus) viihtyy suorastaa märässä maassa, joten sitä kannattaa suosia hulevesialueilla ja lampien matalissa kohdissa. Kesä-elokuussa kukkiva laji kasvaa 60–120 senttiä korkeaksi. Lisäravinteita kasvi ei tarvitse.

Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) rakastaa kosteahkoja, humuspitoisia paikkoja. Miekkamaiset lehdet ovat kauniit jo itsestään. Heinä-elokuussa 60–100-senttiseksi kasvava laji kukkii. Kun kukinta hiipuu, juurakot kannattaa jakaa.

Suovehka (Calla palustris) kuuluu savisissa kosteikoissa ja ojissa kasvaviin lajeihin. Lehdistö on rehevä, ja kukat puhkeavat kesä-heinäkuussa. Kasvukorkeus on 20–40 senttiä. Lehdistö kelluu veden pinnalla. Leviää juurakon avulla.

Lue myös Anna.fi: Nämä kukat sopivat puutarhaasi horoskooppimerkkisi perusteella

Tiikerililja (Lilium lancifolium) on helppohoitoinen savimaassakin viihtyvä sipulikukkalaji. Kasvukorkeus on 90–150 senttiä. Kukat avautuvat elo-syyskuussa. Kasvupaikan maan tulee olla keskiravinteista, humuspitoista ja kalkittua. Laji kylväytyy itsestään.