Puutarhakasvien leikkaamisesta syntyy jätettä, jota voi hyödyntää puutarhassa tarjoamalla lahottajille töitä.

Kaupunkien puistoissa törmää nykyisin kaatuneisiin puunrunkoihin ja nurmikolla retkottaviin puupökkelöihin. Ne eivät ole siellä sattumalta, vaan huolella aseteltuina. Lahoava puuaines ruokkii paikan monimuotoisuutta.

Eloperäinen aines kiertoon

Puutarhurin tehtävä on palauttaa eloperäisen aineksen sisältämät ravinteet takaisin luonnon kiertokulkuun. Lahopuutarhaksi ei tarvitse laittaa koko puutarhaa, vaan sen voi perustaa sopivaan kohtaan puutarhan osaksi.

Turkulaisten Maijja Linnalan ja Kari Vainionpään rintamamiestalon rehevässä puutarhassa lahopuuaita ja lahopuutarha sijaitsevat tontin laidalla suuren puiden alla. Aitaan pääsevät ohuetkin oksat, ja isommat he asettelevat metsäpuutarhaan.

Linnala-Vainionpään puutarhassa kierrätetän muutakin. Vanhoille esineille keksitään yhä uusia käyttötapoja elinkaaren loppuun saakka. Samalla lahottajille tarjotaan työstettävää puutarhan joka kolkalla.

Perusta lahopuutarha

  1. Lahopuusta voi rakentaa aidan, polunreunuksia tai asetella puuta puutarhakasvien lomaan. Lehtikompostin reuna on mainio lahopuuaidan paikka.
  2. Lahoamisnopeus riippuu puulajista, oksan paksuudesta ja kosteudesta. Lahon edetessä paikkaan tarvitaan aina vain lisää tuoretta lahotettavaa.
  3. Lahopuutarha aitoineen vähentää puiden ja pensaiden oksien hävitystarvetta muulla tavoin. Osan voi hakettaa ja levittää vaikkapa puutarhapolkujen katteeksi.

Lue lisää Suomen luonnonsuojeluliiton Lahopuusta elämää – Opas puutarhan hoitoon

Aurinkoista kevättä, terveisin puutarhatoimittaja Paula