Kasvupyrähdyksiä puutarhassa

Kuinka paljon puutarha muuttuu viikossa? Puutarhurin kotiinpaluu on aina yhtä jännittynyt ja riemukas.

Olin reilun viikon matkoilla Barcelonan seudulla. Siellä kesä oli vielä rehevää, vaahteroita muistuttavissa plataaneissakin lehdet. Loppukesällä ne varisevat kuivuuttaan ennen aikojaan.

Lähtiessä meillä kotona oli helteistä. Itse asiassa lämpötila oli korkeampi kuin kohdemaassa. Vähän mietitytti, miltä puutarha paluun jälkeen mahtaakaan näyttää. Kukkiiko palattauni enää mikään?

Viikon aikana kotoa kuului iloisia uutisia, että sää on täällä viilennyt ja sadettakin on saatu. Se ilahdutti siksi, että arvelin kastelijalla olevan hieman helpompaa. Myrskyuutiset ja raekuurot eivät ilahduttaneet,  sillä moni joutui pulaan.

Puutarhurin kotiinpaluu on aina yhtä ihana. Tuskin lennolta hakemaan saapunut auto ehti kaartaa kotipihaan, kun olin jo katsomassa pihaa. Kuten aina ennenkin. Vaikka kuinka myöhään ilta menisi, kotiin palaan puutarhan kautta.

Vihanneslaatikoista toisen olivat matkan aikana vallanneet rehottavat vesiheinät. Toinen laatikko kasvaa puhtaana, kun se saikin keväällä  pintaansa puhdasta pussimultaa.

Tomaatit jäivät ennen lähtöä tukematta, ja siten ne saavat kasvaakin, kunnes aikaa riittää niiden kuriin laittamiseen. Näyttää tuleen mukavasti raakileita myös vapaana kasvaessaan, mutta sadon painosta versot uhkaavat ilman tukea murtua.

Pelargonihuoneessa ei näy vieläkään kukkia. Värikkäintä siellä ovat edelleen ystävän neulomat villasukat. Aika vaaleita ovat kasvien lehdetkin, lisäruokinnasta pitää puutarhamme lannoitusvastaavaa muistuttaa.

Ihanaa, että sipulikukat säilyivät myrskyssäkin. Ukonlaukkojen liilat kukkapallot ovat saaneet taustakseen kurjenpolvien ja puna-ailakkien rusottavat kukat. Ojanpenkalla kukkivat kamassiatkin, joita en muista istuttaneenikaan.

Pioneista useimmat ovat vasta nupulla, ja muurahaiset kiipeilevät niissä innokkaasti. Tulivat mieleen erään pioniharrastajan sanat, että pionit kukkivat uskollisesti jokseenkin samaan aikaan, vaikka kesä olisi sitä ennen ollut edellä tai jäljessä.

Barcelonassa mietin, mahdoinko menettää juhannusruusun kukinnan, pitäisikö soittaa kotiin, että kuvatkaa edes? Viileys hidasti kehitystä niin, että naapurin puolella valkoiset juhannusruusut ovat vasta nupulla ja oman pihan juhannusmorsiamet aloittelevat kukintaansa.

Kärhöt ovat kiivenneet obeliskeissä ja paviljongin rakenteissa terhakkaasti. Versoja pyrkii niistä poiskin, mikä tietää huonoa. Ne kaipaavat puutarhurin ohjaavaa kättä, jotta hennot versot eivät tartu ohikulkijaan ja katkeile.

Onneksi kotiin jääneet pojat ovat pitäneet näppinsä erossa kitkemisestä! Siellä, täällä puutarhassamme kasvaa luonnonkasveja. Illakot ja maitohorsmat saavat rehottaa rauhassa kunniapaikoilla, metsäkortteita vain hieman karsitaan.

Maitohorsma on oikeastaan kauneimpia kukkia, jonka tiedän. Jos se olisi harvinainen, paljon tuosta kaunottaresta maksettaisiin. Keräsin lapsena kimpun maitohorsman kukkia äidilleni. ”Älä lapsikulta niitä kerää, eivät ne kestä,” hän sanoi.

Kestävimmillään maitohorsma onkin villinä ja vapaana kasvaessaan, ei kesytettynä puutarhurin maljakoon.

Kesäillat ovat valoisia ja puutarhakierros voi kestää myöhään.

Kiitos, kun kävit puutarhassamme!

Kesäillan terveisin, puutarhatoimittaja Paula

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!