Ruoka

Leivontabloggaaja Sini Visa keitti 12-vuotiaana kattilallisen kinuskia ja söi sen makeannälkään – nyt Kinuskikissa paljastaa toffeereseptin, joka sopii mihin tahansa

Kinuskikissa eli Sini Visa rakasti kinuskia lapsena niin paljon, että söi sitä sellaisenaan lautasellisen. Myöhemmin kinuskista tuli osa myös Sinin suositun leivontablogin brändiä. Nyt hän paljastaa, miten kinuskin teossa onnistuu.

Lähes jokainen suomalainen on todennäköisesti ollut juhlissa, jossa on tarjottu joko mansikka-kermakakkua tai kinuski-kermakakkua. Kinuskikissa-leivontablogista tutun Sini Visan syntymäpäivillä pöydässä oli aina jälkimmäistä.

”Vähän muodon vuoksi maistoin kakkua, mutta pääosin keskityin kuorrutteen syömiseen”, Sini sanoo.

Hän on aina ollut makean perään. Koska kotona ei ollut karkkia joka päivä saatavilla, oli keksittävä omat keinot. Kun makeanhimo iski, 12-vuotias Sini keitteli kotona kinuskia kattilassa, kaatoi sen lautaselle ja lusikoi suoraan suuhun sellaisenaan.

”Keittelyni olivat lapsena vähän äidiltä salaa suoritettuja. Äiti oli tarkka siitä, että emme syöneet liikaa sokeria”, Sini sanoo.

Vähitellen Sini oppi tulkitsemaan kinuskia ja sitä, mitä valmistuksessa pitää ottaa huomioon, jotta siinä onnistuu.

Lue myös: Kinuskikastike – nappaa talteen perusohje ja suositut muunnelmat suolainen ja kaakaokinuski

Kinuskikissa neuvoo: näin valmistuu täydellinen kinuski

Kinuski valmistuu yksinkertaisimmillaan vain kahdesta raaka-aineesta: kermasta ja sokerista. Sini käyttää kinuskiin valkoisen sokerin sijaan fariinisokeria, jonka maku muuttuu keittäessä hieman paahteiseksi.

Ainesosia lisätään kattilaan yhtä monta desilitraa. Sen jälkeen keitosta kuumennetaan ja sekoitellaan välillä.

Sinin kokemuksen mukaan yleisin virhe kinuskin tekemisessä on liian pitkä keittoaika. Jos kinuskia keittää liian kauan, se kovettuu niin, että sitä on hankala leikata.

Täytekakun kuorrutukseen tarvittavan kinuskiannoksen keittäminen vie aikaa 15–20 minuuttia riippuen siitä, millä lieden teholla kinuskia kuumentaa. Valmista tulee nopeammin, kun kinuskin antaa kiehua niin, että se kuplii.

Keittämisen aikana kinuskin väri tummuu ja rakenne muuttuu ensin kastikemaiseksi, sitten paksummaksi.

”Itse käytän vesilasitestiä. Tipautan pisaran jääkylmällä vedellä täytettyyn astiaan. Jos pisara hajoaa ihan täysin pudotessaan lasin pohjalle, kinuski ei ole vielä valmista. Jos pisara tipahtaa lasin pohjalle ehjänä, keittämisen voi lopettaa”, Sini sanoo.

Vegaanisen kinuskin valmistukseen eivät kuitenkaan välttämättä päde samat keittoajat kuin maitopohjaiseen kinuskiin. Sini on huomannut, että usein kinuskia on keitettävä pidempään, eivätkä vesilasitestit välttämättä toimi. Siksi hän käyttäisi vegaanisen kinuskin valmistuksessa lämpömittaria, jos se vain on mahdollista.

Valmis maitopohjainen kinuski on lämpötilaltaan 110–112-asteista. Vegaanista kinuskia on keitettävä muutama aste kuumemmaksi.

”Aina ole myöskään yksinkertaista, mikä kasvipohjainen tuote toimii. Kaikissa purkeissa ei välttämättä edes lue, soveltuuko se keittämiseen vai ei. Sen joutuu usein kokeilemaan. Itse olen käyttänyt Plantin kauravispiä. Se ainakin toimii hyvin”, Sini sanoo.

Kinuskikissan sticky toffee -tahna toimii lähes missä vain

Täytekakun tai muiden leivonnaisten kuorruttamiseen tarkoitettu kinuski pitää levittää kakun pintaan heti keittämisen jälkeen, jotta kinuski ei pääse jähmettymään. Jähmettynyt kinuski ei taivu kakun päälle kiiltäväpintaiseksi kuorrutteeksi.

Siksi Sini kehitteli sticky toffee -tahnan, joka ei ole ominaisuuksiltaan aivan yhtä armoton. Jääkaapissa säilyvää kinuskitahnaa voi käyttää kuorrutteen lisäksi myös levitteenä, pikkuleipien tai kakun täytteenä kerman ja marjojen kanssa.

”Sticky toffee maistuu samalta kuin kinuski, mutta sitä pystyy hyödyntämään monenlaisissa eri tilanteissa”, Sini sanoo.

Nimensä mukaisesti sticky toffee on tahmaista. Koostumuksen juju on voissa, joka lisätään lopuksi kerma-fariinisokeriseokseen. Tahnaa voi tuunata lisäämällä joukkoon esimerkiksi suolahippuja, jolloin lopputuloksena on trendimaku, suolakinuski. Kun fariinisokerin ja kerman vaahdottaa, lopputuloksena on puolestaan vaahtomainen kinuskitäyte.

Sini laskee kehitelleensä vuosien aikana ainakin noin 150 erilaista kinuskireseptiä.

Kinuskikissan brändi rakentuu kinuskin ympärille – nyt Sini lanseeraa kinuskipäivän

Sinin mieltymys kinuskiin näkyy kaikissa hänen töissään – oli sitä itse leivonnaisessa tai ei. Sini pitää Kinuskikissa-nimistä leivontablogia, jolla on noin puoli miljoonaa kävijää kuukaudessa. Samannimisellä Instagram-tilillä on yli 220 000 seuraajaa – Facebookissakin reilut 140 000. Seuraajiaan Sini kutsuu ”kinuskeiksi” ja leivonnassa auttavaa äitiään ”Kinuskiemoksi”.

Tuoreessa leivontakirjassaan Kinuskikissan makea vuosi (Kinuskikissa Oy, 2023) hän lanseeraa kansallisen kinuskipäivän. Se on Sinin mukaan vastaus viime vuosien trendille, jossa erilaisten asioiden ympärille kehitellään teemapäiviä. On ruotsalaisilta omaksuttua korvapuustipäivää ja amerikkalaisesta brownie-päivästä suomalaistettua mokkapalapäivää.

Liemessä-ruokablogista tuttu Jenni Häyrinenkin keksi markkinoida omaa, kansainväliseksi hitiksi noussutta uunifetapastaansa perustamalla uunifetapastapäivän.

Kinuskipäivän tarkoitus on innostaa ihmisiä leipomaan kinuskileivonnaisia.

”Mielestäni kinuski on niin klassikko, että se ansaitsee oman teemapäivän. Ehkä joskus voisin kehitellä muitakin teemapäiviä, mutta tässä kohtaa tämä oli se, johon halusin tassunjälkeni jättää”, Sini sanoo.

Sinin perustama kansallinen kinuskipäivä on 16. lokakuuta. Ajankohta ei ole sattumaa.

Ensinäkin kinuski sopii Sinin mielestä parhaiten syksyisten makujen, kuten puolukan ja omenan, kaveriksi. Lisäksi päivä on sama, jolloin hän julkaisi ensimmäisen reseptinsä Kinuskikissa-blogissaan.

Blogin nimi sai alkunsa hahmosta, jossa yhdistyvät Sinin suosikkiasiat

Kun Sini vuonna 2007 päätti perustaa oman leivontablogin, hän ei ajatellut rakentavansa harkittua menestysbrändiä, jollaiseksi Kinuskikissa on muodostunut.

Sini oli kotileipuri, joka tykkäsi kokeilla erilaisia reseptejä ja jakaa harrastuksensa lopputuloksia muille. Blogi tuntui siihen tarkoitukseen sopivalta alustalta.

Blogin nimi muovautui yhdistämällä kaksi suosikkiasiaa.

”Halusin blogille jonkinlaisen hahmon. Kissa on suosikkieläimeni, joten oli luontevaa valita hahmoksi kissa, joka leipoo. Kinuski vie ajatuksia makeaan herkutteluun. Makea on aina ollut eniten lähellä sydäntäni, vaikka suolaista leivonkin”, Sini sanoo.

Viimeiset kymmenen vuotta Kinuskikissa on elättänyt Sinin kokopäiväisesti. Mieltymys kinuskiin jatkuu yhä.

Lue myös Anna.fi: Karpalo rakastaa kinuskia ja raikastaa jälkiruoat – kokeile valkosuklaamoussea, piparipavlovaa ja muita ihania herkkuja