Uuden vuoden päivänä meillä herkuteltiin ihanasta makean kirpeästä kakusta. Kakkupohja oli makea, mehevä ja kostea valkosuklainen pohja. Makeutta löytyi myös pinnalta marengin muodossa. Kokonaisuus oli kuitenkin raikas, sillä kakun sisällä oli reilut kerrokset miltei kirpeää punaherukka-mansikkamoussea. Oli tosi nappiyhdistelmä!

Myös muut syöjät tuntuivat tykkäävän kakusta ja useimmat
ottivat
santsikierroksenkin. Syöjiä ei ollut montaa, kakku oli valkosuklaisen pohjan takia suht tuhtia ja
sitä jäikin yli myös santsikierrosten jälkeen. Annoin loppukakusta
kakusta palat mukaan seuraavan päivän kahvihetkeä varten. Vielä myöhemmin
illalla sain viestin, että kakkua tuli maisteltua lisää jo samana iltana,
ja oli kuulemma edelleen tosi hyvää. 🙂

Koska täyte oli melko kirpeää, ajattelin kokeilla kakun päälle makeaa sveitsiläistä marenkia. Maku natsasikin tosi hyvin muuhun kakkuun, mutta mutta.. Marenki ei käyttäytynyt aivan niin nätisti kuin olin kuvitellut. Kuorrutin kakun edellisenä iltana ja jääkaapissa vietetyn yön jälkeen päällinen oli osin lähtenyt valumaan. Tämän huomaa myös edellisistä kuvista. Postauksen alussa oleva, ihka ensimmäinen kuva on otettu vastavalmistuneesta kakusta. Siinä marenki on paksun ja ihanan pumpulisen näköinen. Tuo yllä oleva kuva on napattu seuraavana aamuna. Kuten varmaan huomaa, siinä täyte vilkkuu marengin alta ja pumpuliseen marenkiin on tullut ikäviä reikiä. Ei tiedä, epäonnistuiko marenki jotenkin (vatkasinko liian vähän tms.), vai oliko valuminen liivatteella hyydytetyn kerroksen syytä, joka oli kosketuksissa marenkiin koko yön. Onkohan jollekin muulle käynyt samalla tavalla? Pitäisikö sveitsiläisen marengin pysyä kakun kuin kakun päällä vai voiko se jostain syystä johtuen lähteä pikku hiljaa valumaan? 

 

No mutta eipä noista pienistä kauneusvirheistä niin väliä. Kakku maistui kuitenkin niiin hyvälle. Tuo täyte muuten oli tosi kivaa vaihtelua. Tykkään punaherukoiden ja mansikan yhdistelmästä erityisesti hillon muodossa, ja se toimi tässäkin. Mansikka taittaa mukavasti punaherukoiden kirpeyttä, mutta ei vie sitä kokonaan pois. Kirpeää ja makeaa samassa paketissa ja juuri sopivissa mittasuhteissa. Tätä kannattaa kokeilla 🙂

Ps. Nuo palakuvat on otettu edellisenä päivänä tekemästäni testikakusta, jossa pohja oli hieman erilainen ja siksi vaaleampi kuin syötäväksi päätyneessä versiossa. Muokkasin pohjan testikakun jälkeen paremmaksi ja mehevämmäksi ja nyt se olikin oikein herkullinen. 

Uuden Vuoden kakku punaherukka-mansikkatäytteellä ja mehevällä valkosuklaapohjalla
Aineet (kahteen n. 20 cm irtopohjavuokaan): 
50 g leivinmargariinia/voita
50 g valkosuklaata sulatettuna
1 dl rypsiöljyä
2.5 dl piimää (/ranskankermaa/jogurttia)
2 munaa
1.75 dl sokeria
3.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.75 tl soodaa
0.25 tl suolaa
1 tl vaniljajauhetta

Täyte:
 200 g (n. 3.5 dl kokonaisia) punaherukoita soseutettuna + 1 dl kokonaisia punaherukoita
150 g mansikoita
2.5 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
n. 1 dl sokeria (oman maun ja punaherukoiden happamuuden mukaan)
2 tl vaniljasokeria
3 tl liivatejauhetta
3 rkl sitruunan mehua

Päällinen, sveitsiläinen marenki:
4 (suuren munan) valkuaista
2.5 dl sokeria 

Ohje:

Tee pohja. Sulata valkosuklaa
ja voi mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Sekoita
sulan voi-suklaaseoksenn joukkoon öljy ja piimä. Vatkaa joukkoon munat
yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Vatkaa joukkoon myös sokeri. Sekoita loput aineet keskenään ja vatkaa
nekin hyvin joukkoon. Voit vatkaka kaikki aineet kunnolla
sähkövatkaimella sekaisin. Kaada taikina kahteen voideltuun
n. 20 cm irtopohjavuokaan. Paista pohja 170 asteessa n. 20-25 minuuttia,
kunnes pohjat tuntuvat kiinteiltä (mutta pehmeiltä) eikä keskelle
tökättyyn tikkuun tartu raakaa taikinaa. Jäähdytä pohjia pari minuuttia ja poista vuoan reunat. Jäähdytä kokonaan kelmun ja leivinliinan alla.


Tee täyte. Säästä 1 dl punaherukoista kokonaisina. Soseuta loput punaherukat (200 g) sekä mansikat soseeksi. Sekoita liivatejauhe sitruunan mehuun ja jätä turpoamaan. Vatkaa tällä välin kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, maitorahka, sokerit sekä soseutettu punaherukka-mansikkasose. Kun liivatejauhe on turvonnut, lämmitä sitä mikrossa varovasti n. 20 sekuntia, kunnes liivate on kokonaan sulanut. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan vatkaten. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Täyte saa jäädä aika kirpeäksi, sillä pohja ja kuorrutus ovat makeita.

Täytä kakku. Laita toinen kakkupohja tarjoilulautaselle. Laita reunoilla vuoan reunat tai reunakalvot (täyte on löysää ennen hyytymistä, eikä pysy kakun välillä ilman reunoja). Levitä pohjan päälle neljännes täytteestä. Ripottele pinnalle punaherukoita n. 0.5 dl. Levitä päälle lisää täytettä toinen neljännes. Lisää toinen pohja, täytettä, punaherukoita + täytettä. Tasoita pinta ja laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt, tee kuorrute eli sveitsiläinen marenki rikkomalla valkuaiset metallikulhoon. Lisää samaan kulhoon myös sokeri ja siirrä kulho vettä sisältävän kattilan
päälle. Vesi ei saa ylettyä kulhon pohjaan, vaan kuuma vesihöyry
kuumentaa
kulhon. Laita levy päälle ja anna veden kiehua. Vatkaa valkuaisia ja
sokeria
käsin esim. pallovatkaimella, kunnes sokeri sulaa ja seos on kädelle
kuumaa. Seosta ei tarvitse kokeilla kädellä, vaan seos on tarpeeksi
kuuma, kun sokeri enää krahise vatkaimen ja kulhon välissä. Lämpötila on
tällöin n. 60 astetta eli lämpötila, jossa valkuaiset kypsyvät. Ota
valkuais-sokeri-seos pois
levyltä ja vatkaa sitä sähkövatkaimella tai yleiskoneella, kunnes se
jäähtyy kokonaan ja
on paksua ja kiiltävää (n. 5-15 minuuttia). Marenki näyttää tässä vaiheessa tällaiselta:

 

Levitä marenki kakun päälle ja sivuille.

Nyt kakku on valmis nautittavaksi.

Vinkki:
* Kaasupolttimella saisi kakkuun tosi nätin, poltetun pinnan.

* Kakku kannattaa kuorruttaa vasta hieman ennen tarjoilua. Kuorrutus
saattaa hieman valua ja alkaa mahdollisesti rakoilemaan, jos se joutuu
odottamaan kakun päällä kovinkin pitkään. Ainakin itselleni kävi niin. Marenki ei ilmeisesti osannut tarttua kakun päällä olevaan hyydytettyyn kerrokseen niin hyvin, kuin se tarttuisi pelkkään kakkupohjaan. 

Loppukakun kanssa meinasi käydä köpelösti. Olin juuri leikannut palat mukaanotettavaksi ja nostin toiseksi viimeistä palasta kakkulautaselta pois. Loppukakun paino oli tarjoilulautaselle liikaa ja kakku keikahti lautasineen kumoon ja lösähti pöydälle. Samalla koko marenkikerros liukui kakun päältä suoraan pöydälle. Onnena onnettomuudessa oli se, että pöydällä oli vahakangas, niin tahmean kuorrutuksen siivous sujui suht mukavasti 🙂