Uusperheen äidistä leskeksi: ”On ollut iso oivallus tajuta, ettei elämästä tule koskaan valmista”

Kun Katri Isomäki odotti toista lastaan, hän ajatteli, että onnellinen perhe-elämä oli valmis alkamaan. Parin vuoden sisällä hän joutuikin hautaamaan sekä lapsensa että miehensä.

Huhtikuussa 2011 Katri Isomäen synnytys päätettiin käynnistää.

Perheeseen oli syntymässä tytär. Kotona pikkusiskoa odotti 3-vuotias Riikka.

Katrin tullessa sairaalaan aviomies Hannu Isomäki oli jo siellä. Hänelle oli varattu aika vatsan tähystykseen samalle päivälle. Ehkä toimenpiteessä viimein selviäisi, mikä 56-vuotiasta miestä oli vaivannut koko alkuvuoden.

Katri halusi, että Hannu ehtisi mukaan synnytykseen. Aviomies pääsikin paikalle – pyörätuolissa sairaalavaatteisiin puettuna tippaletku mukanaan. Tähystyksen tuloksia hän ei vielä tiennyt.

Samana päivänä syntyi Maria. Äiti ja lapsi jäivät sairaalaan viikoksi. Tytär oli terve, mutta koska hän oli kellertävä, häntä pidettiin aluksi lämpölamppujen alle.

Sairaalaan jäi myös isä, joka sai luvatun parin päivän kuluttua kuulla sairastavansa imukudossyöpää.

Hannu sanoi Katrille, että aikoo selvitä.

Olivathan he perheenä selvinneet paljon muustakin.

Työpaikkaromanssi

Muuttaessaan Tampereelta työn perässä Mänttään vuonna 2002 Katri oli ensimmäistä kertaa aikuisiällään yksin. Takana oli avioero suhteesta, joka oli alkanut jo lukioikäisenä.

Uudessa työpaikassa hän lähti työkavereiden mukana salibandyjoukkueeseen ja opettajien paikallisjärjestöön. Samassa porukassa oli myös ammattioppilaitoksen autoalan opettaja Hannu eli Hanski.

Katri_Isomaki3

Maria (vas,) ja Riikka odottavat aina isoja sisaruksiaan kyläilemään. Lastenhoitoapu tarjoaa myös Katrille hetken omaa aikaa.

Katri huomasi viihtyvänsä hyvin kollegan seurassa. Myös Hannulla oli takanaan tuore avioero. Hannu oli tosin Katria 21 vuotta vanhempi.

”Puhuimme ikäerosta silloin, kun aloimme seurustella. Päädyimme siihen, ettei elämästä ikinä tiedä. Minun mummoni oli jo 70-vuotiaana laitoshoidossa, kun taas Hanskin isä oli vielä 80-vuotiaanakin hyvinvoiva ja pirteä. Nauroimme, että voihan käydä niin, että olemme yhtä aikaa vanhainkodissa”, Katri kertoo.

Työpaikkaromanssi muuttui vakavaksi seurusteluksi, ja Hannu muutti Katrin luo tämän kerrostaloyksiöön. Vuotta myöhemmin pari muutti Hannun vanhaan kotitaloon Ruovedelle ja alkoi vähitellen remontoida taloa.

Tiivis uusperhe

Katri tutustui myös Hannun teini-ikäisiin lapsiin. Hän ei tuntenut oloaan äitipuoleksi.

”Ei minun tarvinnut juuri miettiä asiaa, koska lapsilla oli jo äiti. En halunnut astua kenenkään varpaille.”

Helmikuussa vuonna 2006 uusperhekuvioita oli pakko pohtia, sillä Hannu ja Katri saivat ikäviä uutisia. Hannun ex-vaimo oli kuollut liikenneonnettomuudessa.

”Olen aika hyvä ottamaan asiat sellaisina kuin ne tulevat. Siinä tilanteessa oli selvää, että Hannun lapset Sanni ja Heikki muuttaisivat meille”, Katri sanoo.

Hannun vanhin lapsi Laura asui jo omillaan.

Katri ja Hannu muuttivat oman sänkynsä olohuoneeseen vapauttaakseen talosta kummallekin lapselle oman makuuhuoneen.

Yhteiselo hitsasi uusperheen tiiviiksi.

”Lasten äidin suku otti minut todella hyvin vastaan. Kun vietimme juhlia, oli selvää, että paikalle kutsutaan kolme sukua. Toki teini-ikäiset myös kipuilivat, ja minä mietin, että kuinka voisin olla tarpeeksi saatavilla, mutta myös antaa heille tilaa. Suhteemme on aina ollut pikemminkin kaverillinen.”

Vuoden 2006 elokuussa Katri ja Hannu menivät naimisiin. Kimmokkeen avioliittokeskusteluille antoi Katrin lukema opas äitipuolille.

”Siinä kerrottiin, että lasten olisi mukavampi puhua isän uudesta vaimosta kuin tyttöystävästä. Olisimme varmasti menneet muutenkin naimisiin, mutta tämä kirjan kohta aloitti keskustelun.”

Suru yhdisti

Lapsirakas Hannu toivoi, että pari yrittäisi saada myös yhteisiä lapsia.

Hän sai tahtonsa läpi, kun Katri alkoi odottaa esikoistaan. Riikka syntyi vuonna 2007 ja sai kertaheitolla kolme isompaa sisarusta. Lapset eivät ole koskaan eritelleet kuka on täyssisar ja kuka puolisisar. On vain iso- ja pikkusisaruksia.

Parin vuoden kuluttua Katri odotti toista lasta. Tulossa oli jälleen tyttö.

Tällä kertaa kaikki ei mennyt niin kuin vanhemmat olivat toivoneet.

Vastasyntyneellä Martalla oli vajaakehittynyt sydämen vasen kammio. Hänet kiidätettiin pian syntymän jälkeen Helsingin Lastenklinikalle.

”Vietimme sen kuukauden Hannun ja parivuotiaan Riikan kanssa Helsingissä Martan vierellä. Ajanjakso hioi meidät entistä tiiviimmin yhteen.”

Hoidosta huolimatta Martta eli vain kuukauden.

Aggressiivinen tauti

Vuoden 2011 alussa Katrin kolmas raskaus oli jo pitkällä, kun Hannu alkoi kärsiä vatsaoireista ja turvotuksesta. Pian mies jo kuumeili vähän väliä eikä jaksanut vapaa-ajallaan tehdä muuta kuin nukkua. Veriarvot kertoivat, ettei kaikki ollut kunnossa. Maaliskuussa Hannu jäi töistä sairauslomalle.

Katri kävi läpi oireita ja niihin mahdollisesti liittyviä tauteja netissä. Samaan aikaan lääkärit etsivät syytä kuumeisesti. He epäilivät ensin vatsahaavaa, sitten munuaissyöpää. Hannun vointi huononi, hänellä todettiin repeämä pernassa ja mies joutui sairaalaan.

Katri_Isomaki5

Valokuva Mariasta vauvana Hannu-isän polvella. on tärkeä muisto nyt 4-vuotiaalle
Marialle.

Pian Marian syntymän jälkeen tullut imukudossyövän diagnoosi säikäytti, vaikka Katri olikin jo ehtinyt pelätä pahinta.

”Hanskia alettiin hoitaa heti. Siinä mielessä diagnoosi oli helpotus, koska oireet saivat selityksen.”

Syöpähoitojen välillä perhe ehti elää myös arkea.

”Emme tehneet juuri mitään. Olimme vain kotona. Mutta ehkä juuri se,että kaikki saivat olla kotona tuntui juhlalta ja sitä osasi todella arvostaa.”

Lääkärit puhuivat Hannun ennusteesta hyvin eri tavoin. Yksi painotti, että hyviä hoitokeinoja on monia. Toinen sanoi, että parin pitäisi varautua myös pahimpaan.

Hannu itse piti taistelutahtoa yllä. Hän oli varma, että parantuisi.

Pari keskusteli kuitenkin avoimesti, miten Katri pärjäisi lasten kanssa ja mitä omaisuudelle pitäisi tehdä siltä varalta, että Hannu kuolisi.

Lokakuussa lääkärit kertoivat, ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Kahdeksan päivää myöhemmin Hannu kuoli.

”Vielä edellisenä päivänä olimme käyneet siirtämässä osuuskaupan jäsenyyden minun nimiini. Hannu sanoi, että voisi ottaa sen jälleen omiin nimiinsä, kun parantuisi. Olimme käyneet tutustumassa myös Pirkanmaan hoitokotiin, jossa Hanski olisi voinut olla saattohoitoajan. Kaikki kävi kuitenkin paljon nopeammin kuin ajattelimmekaan.”

Vaikea muutto

Hannun eläessä pari oli päättänyt, että yksin jäädessään Katri muuttaisi Riikan ja Marian kanssa Kuorevedelle. Katri halusi palata lähelle omaa sukuaan, jotta tuki ja apu olisivat lähellä.

Katri_Isomaki2

Oman isänsä avulla Katri rakensi Kuorevedelle uuden kodin itselleen, Marialle (vas.) ja Riikalle.

Hannun kuoleman jälkeen 17-vuotiaan Sannin huoltajuus siirtyi tämän tädille, sillä tyttö halusi jäädä Ruovedelle.

Entiselle kotipaikkakunnalle jäivät myös Hannun ja Martan haudat.

Lähtö ei ollut Katrille helppo.

”Koin huonoa omaatuntoa isompien lasten jäämisestä Ruovedelle. Eikä haudoillakaan pääsisi muuton jälkeen käymään yhtä usein. Minulle oli ollut tärkeää, että siellä paloi kynttilä joka päivä. Siinä tilanteessa en olisi kuitenkaan pärjännyt yksin pienten lasten kanssa.”

Suhde Riikan ja Marian sisaruksiin on säilynyt hyvänä kaikki vuodet. Koko porukka kokoontuu viettämään esimerkiksi joulua yhdessä Katrin luo, ja silloin tällöin isosiskot tulevat hoitamaan nuorempia siskojaan viikonlopuksi.

”Toivon, että suhteemme jatkuu tällaisena. Vastikään Heikki kävi esittelemässä tyttöystävänsä minulle. Se tuntui todella hyvältä!”

Elämä unohduksissa

Heti Hannun kuoleman jälkeen Katrin huomio keskittyi lapsiin ja työhön paluuseen. Työ ja äitiys veivät kaiken ajan. Suru jäi taka-alalle.

Katri pelkäsi jatkuvasti, kuka läheisistä sairastuisi seuraavaksi. Pitkään myös oman elämän jatkaminen tai uuden parisuhteen aloittaminen tuntuivat mahdottomilta.

”Tein paljon ajatustyötä pelkojeni kanssa. Nyt ne ovat ajatuksissa taka-alalla. Murehtiminen on turhaa, koska elämässä ei voi ohjailla kaikkea.”

Vasta paljon myöhemmin Katri heräsi ajatukseen, että hän oli kadottanut itsensä ja unohtanut pitää huolta itsestään. Omaa aikaa järjestyi omien vanhempien tuella. Katri otti aikaa itselleen myös aloittamalla erityisopettajan opinnot.

Nuorten leskien leirillä hän alkoi pikku hiljaa muiden kannustuksella pohtia myös seuranhakua. Pari vuotta sitten netin kontaktipalstalta löytyikin tamperelainen Saku, jolla on kaksi hieman Riikkaa ja Mariaa vanhempaa lasta.

Pari näkee niin usein kuin aikataulut antavat myöten, viestittelee päivittäin eikä aio muuttaa yhteen ainakaan niin kauan kun lapset ovat pieniä.

Etäsuhde sopii Katrille.

”Meillä on hyvä kuvio näin.”

Katri kertoo, että kaiken jälkeen hänen suhtautumisensa tulevaisuuteen on muuttunut.

”Kun odotin Marttaa, minulla oli naiivi ajatus, että kun toinen lapsi syntyy, kaikki toivomani elämän palikat olisivat kohdallaan ja voisin vain nauttia elämästäni. On ollut iso oivallus tajuta, ettei elämästä tule koskaan valmista.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2016

Lue myös:

Leskeksi jäänyt Margareth Walkamo: “Kohtalotovereiden vertaistuki on auttanut eteenpäin”
Entinen pakolainen: ”Sotilailla oli käsky tappaa mieheni”

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.