Terveys

Kun Anne-Marian, 63, näkö heikkeni nopeasti, syylliseksi paljastui harmaakaihi – lääkärillä oli yllättävä ehdotus hoidoksi

Kun harmaakaihi iskee, maailma sumentuu ja värit haalistuvat. Anne-Marian silmistä löydettiin ennenaikainen ja nopeasti kiihtyvä harmaakaihi.

Harmaakaihi sumensi Anne-Marian, 63, silmät niin, ettei toimistotyöstä ollut tulla mitään. Maailma kirkastui, kun hänelle tehtiin monovisioleikkaus. Siinä toinen silmä korjattiin näkemään kauas ja toinen lähelle. Näin Anne-Maria kertoo kokemuksistaan: 

”Minulla oli likinäköä jo nuorena, mutta eihän murrosikäinen kehdannut pitää silmäla­seja. Siristin silmiäni katsoessani kou­lussa liitutaululle ja lasit hankin vasta 18-vuotiaana. Siihen aikaan ne olivat niin isoja, että ne olisivat vaatineet melkein televisioluvan.

Sen jälkeen käytin piilolinssejä. Vuonna 2005 minulle tehtiin laserleikkaus, minkä ansiosta sain olla kymmenisen vuotta kokonaan ilman laseja. Sitten minulle alkoi kehittyä ikänäköä, mutta sen kanssa pärjäsin vielä halvoilla tiimarilaseilla.

Näköni huononi nopeasti ja aivan oleellisesti vuonna 2017. Hankin kalliit moniteholasit ja opettelin käyttämään niitä, mutta niistä ei ollut mitään hyötyä. Näin kaiken sumeana ja harmaana varsinkin vasemmalla silmälläni. Olen työskennellyt vuosikymmenet toimistossa tietoko­neella ja todella tarvitsen näköaistia.

Menin uudestaan silmälääkäriin, joka totesi minulla ennenaikaisen ja nopeasti kehittyneen harmaakaihin. Tunsin kauhua. Säikähdin, että tulen sokeaksi. Olin tuolloin 59-vuotias, ja yleensä harmaakaihi tulee paljon iäkkäämpänä. En tiedä, mistä kai­hini johtuu, mutta syynä voivat olla perinnölliset tekijät.

Harmaakaihi korjaantui vajaan tunnin leikkauksessa

Jouduin sairaalan leikkausjonoon joulukuussa 2017. Minulle sanottiin, että joutuisin odottamaan puoli vuotta. Olin toimistotyössä jatkuvasti tietokoneella, enkä enää nähnyt kunnolla ruudulle.

Soitin sairaalaan kiirehtiäkseni leikkausta, koska olin käytännössä työkyvytön. Sain kuin sainkin peruutuspaikan jo huhtikuuksi Tampereen yliopistollisen sairaalan Silmäkeskukseen.

Kysyin sairaanhoitajalta, voitaisiinko kummatkin silmäni leikata samalla kertaa. Hän sanoi, ettei hänen nelikymmenvuotisen työuransa aikana näin ole tehty.

Sitten lääkäri pyysi minut tutkimushuoneeseen ja kysyi, tehtäisiinkö minulle monovisioleikkaus. En tiennyt, mitä se tarkoitti. Hän selitti, että siinä toinen silmä korjataan näkemään kauas ja toinen lähelle. Molemmat silmät leikattaisiin kerralla, enkä tarvitsisi sen jälkeen ollenkaan silmälaseja. Suostuin ilman muuta.

Molempien silmien leikkaus ­kesti yhteensä vajaan tunnin. Siinä harmaakaihimössö poistettiin silmämunien takaa, ja silmiin asennettiin silikoniset tekomykiöt. Olen vitsaillut, että nyt minullakin on silikonit.

Olen kova jännittämään kaikkia lääkärin toimenpiteitä, esimerkiksi hammaslääkäriä. Minua pelotti hirveästi, ja silmiin koskeminen kauhistutti aivan erityisesti. Sain rauhoittavan lääkkeen ja puudutteen. Leikkauksen aikana en tuntenut ­kipua, mutta aistin valoja ja painetta.

Värit kirkastuivat, kun harmaakaihi oli leikattu

Kipuja ei ollut jälkeenpäinkään, ja jo leikkauspäivän iltana näin televisiokuvan aivan normaalisti. Noudatin hyvää hygieniaa, käytin kahdenlaisia silmätippoja ja suojasin silmäni yöksi, etten vahingossa hieroisi niitä. Valonarkuus oli aluksi valtava, ja jouduin käyttämään pari päivää aurinkolaseja sisätiloissa.

Olin sairauslomalla kolme päivää. Kun palasin töihin, näin tietokoneen näytölle aivan täydellisesti, enkä tarvinnut edes lukulaseja. Meikkaaminenkin kävi helpommin.

Muutenkin kaikki näytti puhtaammalta ja selkeämmältä, myös luonto ja ­värit. Rakastan ulkomaanmatkoillani snorklaamista. Snorklatessani Punaisessameressä näin selvästi ja kirkkaasti kirjavat kalat, meritähdet kivissä ja korallit.

Jokin aika sitten kävin silmälääkärissä, kun huomasin, että näen bussin numeron toisella silmällä hieman huonommin kuin toisella. Silmiini oli tullut jonkin verran jälkikaihia, ­mikä on tavallista kaihileikkauksen jälkeen. Sille ei tehdä vielä mitään, vaan se laseroidaan muutaman vuoden kuluttua pois. Jälkikaihia ei tule kaikille leikatuille, ja sen korjaaminen käy nopeasti.

Leikkauksestani tulee kulu­neeksi huhtikuussa viisi vuotta. Silmäni ovat vähän aiempaa herkemmät aurin­gossa, ja minun täytyy käyttää kirkkaassa valossa aurinkolaseja. Leikkauksen jälkeen en ole tarvinnut silmälaseja, joten elämäni ensimmäiset moniteholasit ja hienot kehykset olivat turha ostos.

Tunnen muitakin harmaakaihipotilaita, jotka on leikattu. Kaikille ei ole tehty monovisioleikkausta, jolloin he joutuvat käyttämään nyt lukulaseja, mutta hekin ovat tyytyväisiä lopputulokseen.”

Lue myös Seura.fi: Oireileeko ikänäkö, hämäränäkö, harmaakaihi tai glaukooma? Ikä lisää silmäsairauksia, tunnista ensioireet silmien ja näkökentän muutoksissa!