Himahella

Draculaa moikkaamassa Transsilvaniassa

Harvalla maalla Euroopassa on tarjottavana niin vaihtelevaa luontoa ja toisistaan poikkeavia näkymiä, kuin Romanialla. Se on myös myyttien maa, jossa yhä elää fantastiset legendat.
Romania tunnetaan parhaiten pääkaupungistaan Bukarestista tai Mustanmeren rantakohteistaan, mutta maa tarjoaa paljon muutakin. Kiertomatkalla vuoristoisessa sisämaassa, Transilvaniassa, silmä lepää kauniissa maaseudussa ja maisemissa, joihin kuuluu keskiaikaisia kaupunkeja, upeita linnoja ja loisteliaasti koristeltuja luostareita.
Gastronomiasta kiinostunut matkailija löytää lautaseltaan vaikutteita niin turkkilaisesta, kreikkalaisesta, saksalaisesta kuin slaavilaisesta keittiöstä.

Karhunkierros lautasellani

Transilvania on viime vuosisadan ajan Romanialle kuulunut vanha unkarilaismaakunta, joka tunnetaan vaellusmaastoistaan ja ennenkaikkea vampyyreistaan.
Matkalla Bukarestista Transilvaniaan ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Poiana Barasov. Karpaattien vuoristossa sijaitsevaan kylään on pääkaupungista matkaa 200 kilometriä, mikä tarkoittaa täällä yli kolmen tunnin istumista bussissa. Kapea tie on huonokuntoinen ja välillä hidastamme ohittaessamme hevoskärryjä kuormineen.
– Romania on aina ollut maatalousmaa. Vasta viimeisen 40 vuoden aikana teollisuuden merkitys maassa on kasvanut, Vali-oppaamme selvittää ajaessamme peltomaiseman läpi.
Vehnänviljely on laajamittaista ja Romania tuottaa paljon kasviksia ja hedelmiä. Maissipeltojakin on paljon, joten maissijauhosta valmistettu mamaliga-puuro tai polenta kuluvat lähes jokaiselle aterialle.
Bussi kiemurtelee mutkikasta vuoristotietä yhä ylöspäin. Bukarestissa puut jo vihersivät, mutta täällä on vielä lunta maassa. 1030 metrin korkeudessa sijaitseva Poiana Barasov on Romanian suurin hiihtokeskus. Kun laskettelijat lähtevät, kesäturistit saapuvat alueelle lomailemaan ja retkeilemään. Karpaattien vuorilla on useita vaellusreittejä, joista jotkut vievät jopa kahden ja puolen kilometrin korkeuteen.
Illalla teen lähempää tuttavuutta karhun kanssa. En onneksi vuoristopolulla, vaan veitsellä ja haarukalla aseistautuneena Vanatorul- ravintolassa. Arvostetun riistaravintolan nimi tarkoittaa metsästäjää.
– Vuoristoseutu on kuuluisa riistaruuistaan. Täällä on tarjolla niin karhua, villisikaa, hirveä kuin erilaisia metsälintuja.
Karhunliha on isosyistä ja maistuu voimakkaasti riistalta. Liekitetty karhu on erinomaisesti valmistettua, mutta minun puolestani otsot saavat jatkossakin tallustella rauhassa kotikonnuillaan.
Tuhdin aterian jälkeen tarjottu Romanian kansallisjuoma, tuica, on tervetullut ruoansulattaja. Luumusta valmistettu brandy sisältää 40 prosenttia alkoholia. Tuica-laseja kohotellessamme opimme toivottamaan romanialaiseen tapaan onnea, noroc, tai terveyttä, sanatate.

Legendat elävät

Kun Transilvaniassa kerran ollaan, puhe kääntyy kuin itsestään vampyyreihin. Romaniassa usko vampyyreihin on aina ollut erittäin voimakas. Kansantarinat vilisevät vampyyrejä ja ohjeita, miten niitä voi tunnistaa ja tuhota. Vielä 1900-luvun alussa ihmiset avasivat omaistensa hautoja varmistaakseen, etteivät vainajat olleet muuttuneet vampyyreiksi.
Kiertomatkamme jatkuu Sighisoaraan, joka on ruhtinas Vlad Tepesin (1431-76) eli Vlad Seivästäjän synnyinkaupunki. Lisänimensä hän sai rangaistusmenetelmästään – lainrikkojat säätyyn katsomatta seivästettiin elävältä. Alueen unkarilaiset ja saksalaiset kutsuivat Seivästäjää Draculaksi eli   Paholaisenpojaksi.
Turkkilaiset ja unkarilaiset valloittajat loitolla pitänyt Vlad oli julma hallitsija, mutta hänen vampyyrimainettaan romanialaiset eivät hyväksy. Verta imeväksi vampyyriksi kansallissankarin muovasi Bram Strokerin mielikuvitus, jossa ruhtinas liitettiin itäeurooppalaisiin legendoihin. Paheksunta ei kuitenkaan estä paikallista turistielinkeinoa rahastamasta matkailijaa Draculalla kahvimukeista punaviiniin.
– Draculan myytti elää vahvana, joten me haluamme paketoida sen kauniisti ja myydä turisteille, Romanian matkailuministeri ilmoitti vuosituhannen alussa. Kaupunkiin oli suunnitteilla jopa Dracula-teemapuisto, mutta hanke on ainakin toistaiseksi pantu jäihin.
Viehättävä kaupunki ei tarvitse teemapuistoa miellyttääkseen matkailijaa. Unescon maailman kulttuuriperintölistalle päässyt Sighisoara on ehkä parhaiten säilynyt keskiaikainen linnoituskaupunki koko Euroopassa. Kaupunki on rakennettu jyrkänteelle, joka sijaitsee Târnave Mare-joen laaksossa. Lähes kaikki kaupungin 33 000 asukasta elää vielä nykyäänkin linnoituksen sisäpuolella.

 Lounaskutsu Draculalta

Casa Vlad Dracul – Draculan talo – on linnoituskaupungin vanhin rakennus. Nykyisin talon alakerrassa toimii pubi ja yläkerrassa ruokaravintola. Tila on entisöity muistuttamaan mahdollisimman paljon aikaa, jolloin Draculan isä, Vlad Dracul isännöi taloa. Goottityylinen ravintolamiljöö ei mässäile vampyyrikultilla, vaan viihtyisästä tilasta löytyy 1400-luvulta säilyneitä vanhoja freskoja, tauluja, patsaita ja haarniska. Ruokalistalla on Dracula-menun lisäksi myös perinteisiä romanialaisia ruokia edulliseen hintaan.

Vaikutteita naapurimaista

Lounas aloitetaan lähes aina maukkaalla keitolla. Paikallinen erikoisuus on ciorba, hapan kasviskeitto, johon voidaan käyttää myös kanaa, lihaa tai sisäelimiä.
Ruokalistalla näkyy selkeästi unkarilaisten ja saksalaisten vaikutus ruokakulttuuriin. Leivitetyt porsaan- tai kananlihaleikkeet tai makkararuoat, cabanos, ovat vakiotarjontaa. Muita herkkuja ovat mm. kaalin- tai viininlehteen kääräistyt jauhelihakääryleet, sarmale, lihapullat, mititei, ja munakoiso-jauhelihavuoka, mousaka . Ne taas ovat selkeästi turkkilaisten valloittajien ruokaperintöä.
Tyypilliset jälkiruoat olisivat makeita leivonnaisia ja kakkuja, mutta hillolla tai suklaatahnalla täytettyjä kreppejä tarjotaan usein ravintola-aterian päätteeksi. Perinteinen romanialainen jälkiruoka on munkkia muistuttava lämmin papanas, joka syödään smetanan ja hillon kanssa.
Haudattu sydän
Sadut elävät omaa elämäänsä seuraavassakin kohteessamme, Branin linnassa, joka on tullut tunnetuksi Draculan kotina. Vuonna 1377 rakennettu linna suojeli aikoinaan Brasovin kaupunkia tunkeilijoilta ja toimi tulliasemana Valakian ja Transilvanian välillä.
Eräs tarina kertoo, että Vlad Tepes olisi käyttänyt Branin linnaa piilopaikkana pakoillessaan vihollisiaan. Hänen kerrotaan olleen siellä myös Unkarin kuninkaan vankina muutaman kuukauden ajan vuonna 1462. Linnan opas kiistää tarinoiden todenperäisyyden, mutta linnan ilmapiiri saa mielikuvitukseni luomaan ihan omia satuja.
Vuonna 1920 Brasovin kaupunki lahjoitti linnan Romanian kuningatar Marielle, joka muutti sen kesäasunnokseen. Kuningattaren aikana linnan ympäristöön rakennettiin kaunis puisto lähteineen, terasseineen ja kävelyteineen. Tarinan mukaan kuningatar Marie ihastui Braniin niin kovasti, että jätti kuollessaan sydämensä sinne – kirjaimellisesti.

Noen maku suussa

30 kilometriä Branin linnasta pohjoiseen, Prahovan laaksossa, sijaitsee Transilvanian pääkaupunki, Brasov.
– Keskiaikaisen kauppakaupungin keskusta ei ole juuri muuttunut viimeisen 500 vuoden aikana, oppaamme kertoo. Kaupunkia suojaa muuri, jossa oli 30 tornia ja seitsemän linnaketta. Tornit, joista monet ovat yhä pystyssä ja jopa asuttuja, on nimetty niistä huolehtineiden ja puolustaneiden ammattikuntien eli kiltojen mukaan.
Legendat värittävät myös kaupungin nähtävyyksiä. Yksi niistä on Piata Sfataluin tori, jolle Pillipiiparin kerrotaan johdattaneen kaikki saksalaisen Hamelnin kaupungin lapset. 1284 Bunting-niminen kaupunkilainen lupasi maksua vastaan vapauttaa kaupungin rottavitsauksesta Kun hän soitti huiluaan, lumoutuneet rotat tulivat ulos koloistaan ja seurasivat häntä joelle, johon ne hukkuivat.
Kaupunginisät kieltäytyivät maksamasta pillipiiparin palkkiota, jolloin soittaja kosti kauhealla tavalla. Hän soitti huiluaan uudelleen ja tällä kertaa lumosi kaikki kaupungin lapset, jotka seurasivat häntä ulos kaupungista. Pillipiipari johdatti lapset vuorella olevaan luolaan, eikä ketään heistä nähty enää koskaan.
Kauhutarinoiden jälkeen Musta kirkko kuulostaa sekin puistattavalta nähtävyydeltä, mutta tunne katoaa tiedon myötä. Kyseessä on Romanian suurin goottityylinen kirkko. Nykyisen nimensä se sai vuonna 1686, jolloin itävaltalaiset hyökkääjät sytyttivät kaupungissa valtavan tulipalon, joka värjäsi koko kirkon pikimustaksi. Mahtavista uruistaan kuuluissa kirkossa on myös toistasataa turkkilaista mattoa, jotka saksalaiset kauppiaat ovat tuoneet matkamuistoina matkoiltaan. 
Kirkkovierailun jälkeen istahdamme terassille nauttimaan kevätauringosta. Voisin vaikka väittää tuntevani noen maun suussani, joten haluan maistaa paikallista olutta. Tarjoilija suosittelee Ursusta, Silvaa, Bergeniä tai Timisoreanaa. Mieleni tekee tummaa olutta, joten valitsen tsekkityyppisen Ursus Black –oluen. Se on vahvaa, hedelmäistä ja hyvää.
– Romania ei ole perinteinen olutmaa, vaan yksi maailman suurimpia viinintuottajia. Maan viinien arvostus on alamaissa sillä kommunismin aikakaudella keskityttiin laadun sijasta tuottamaan määrää. Romanian viiniviljelmät ovat pitkään olleet valtion hallussa, mutta viimeisten vuosien aikana niitä on alettu yksityistää ja tämä onkin merkinnyt harppausta kohti laadukkaampaa viinituotantoa, oppaamme kertoo.
Olemme jo huomanneet, että ravintoloissa on usein tarjolla halpaa, puolimakeaa karahviviiniä. Viinilista on mielenkiintoista luettavaa, vaikka tuttuja tuottajia on harvassa. Jos haluaa bongata paikallisia rypäleitä, silloin kannattaa tilata Feteasca negra– tai Feteasca regalia – rypäleistä valmistettuja viinejä.
Kolmen päivän ajan kreivi Dracula on ollut vahvasti läsnä kiertomatkallamme Transilvaniassa.Päätän ostaa muiston tästä veret seisauttavatta herrasta myös kotiinvietäväksi ja pakkaan matkalaukkuuni pullollisen paikallista vampyyyriviiniä. Kenelleköhän uskaltaisin sitä tarjota? (Itseasiassa nautin sen Savoyn sommelierin Antti Uusitalon kanssa ja totesimme ihan kelvoksi viiniksi.)

    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Draculaa moikkaamassa Transsilvaniassa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *