Ensimmäisen adventin riisinjyviä
Ensimmäisenä adventtina moni sytyttää kynttilän, avaa partiolaisten adventtikalenterin ensimmäisen luukun ja korkkaa riisipuurokauden. Niin minäkin.
Riisiä on nykyisin marketissa hyllymetreittäin. On pitkää ja pyöreää, raakariisiä ja kiillotettua, on puuroutumatonta ja puuroutuvaa, on tummaa ja täysjyvää, punaista ja mustaa. Hyllyä täydentävät vielä tuoksuvat basmatit ja jasmiinit, risotto- tai sushi-riiseistä nyt puhumattakaan. Ja sitten voidaan riisilaadun kohdalla vielä hifistellä, syntyykö paras risotto carnaroli, arborio vai vialone -lajikkeesta. Tai pohdiskella sisältääkö itämainen tahma- eli gluteeniriisi gluteenia? Ei muuten sisällä. Elämä on kaupassa asioidessakin pelkkää valintaa, jossa tieto tuntuu lisäävän tuskaa.
Riisi on maailman tärkein viljakasvi
Riisistä on yksivuotinen, noin puolentoista metrin korkuinen heinäkasvi. Se on maailman vanhin viljakasvi, joka on Aasiasta lähdettyään valloittanut koko maailman. Riisiä voi huoletta pitää myös maailman tärkeimpänä viljakasvina, vaikka vehnää kulutetaankin kiloissa eniten. Nimittäin maapallon ihmisistä joka kolmas elää miltei pelkällä riisillä.
Riisinjyviä ja akanoita
Jyvän muodon mukaan riisi on joko pyöreäjyväistä tai pitkäjyväistä. Pyöreäjyväiset riisit ovat yleensä puuroutuvia, pehmeitä riisejä ja pitkäjyväiset taas puuroutumattomia ja irtonaisia riisilajikkeita. Villiriisi ei ole edes riisi, vaan Pohjois-Amerikassa villinä kasvava vesikasvi. Nykyisin tuota intiaaniriisiksikin kutusutta villiriisiä myös viljellään.
Sadonkorjuun jälkeen riisistä poistetaan akanat. Täysjyväriisistä poistetaan vain uloin kuorikerros. Valkoisia riisilaatuja saadaan, kun riisin jyvistä hiotaan pois lesekerrokset ja alkio. Riisin sisältämät kivennäisaineet ja vitamiinit ovat kuorikerroksissa. Ytimessä ei ilman käsittelyä ole muuta kuin tärkkelystä ja proteiinia.
Täysjyvä- eli raakariisissä akanat ja uloin kuorikerros on poistettu, mutta lesekerros on jäljellä. Sisältää tämän vuoksi runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita.
Tumma riisi on kevyesti hiottua riisiä. Riisin uloin kuorikerros on poistettu, minkä vuoksi kypsyy jonkin verran täysjyväriisiä nopeammin.
Parboil-riisi eli esikäsitelty riisi tulee sanoista partially boiled eli osittain keitetty. Parboil-menetelmistä käytetään erilaisia nimityksiä, kuten Avorio. Jyvään imeytetään kuuman vesihöyryn avulla osa pintakerroksen vitamiineista. Samalla pintakerroksen tärkkelys kypsyy. Tämän ansiosta riisi pysyy keitettäessä irtonaisena. Hiottu parboil-riisi sisältää 60 – 80 % täysjyväriisin vitamiineista.
Kiillotetun riisin tuntee pakkauksen sanasta polished. Kiillotus poistaa jyvästä leseen ja alkion sekä – valitettavasti – myös lähes kaikki hyödylliset ravintoaineet.
Pyöreäjyväinen, valkoiseksi hiottu puuroriisi sopii puuroihin, laatikkoruokiin, leivonnaisten täytteisiin ja jälkiruokiin. Puuroriisiä voi keittää myös kiinalaisen tai japanilaisen ruoan lisäkkeeksi.
Kookoksen makuinen adventtipuuro
Kun ryhdyin naputtelemaan tätä postausta, kurkistin kuiva-ainekaappiini. Sieltä löytyi kaapin siivouksen jäljiltä enää kolmea lajia riisiä. Ihan tavallista Risella-puuroriisiä, tuoksuvaa jasmiiniriisiä sekä Tampereen kauppahallista kokeeksi ostamaani mustaa riisiä. Tuo ebenpuun värinen riisi on alunperin Japanista oleva lajike, jota viljeltiin Kiinassa ainoastaan keisariperheen käyttöön ja sen vuoksi se tunnettiin ”kiellettynä riisinä”. Mutta koska kyseistä riisiä suositellaan lisäkkeeksi tai salaatiksi, tartuin ihan tuttuun Risella-pussiin.
Tein uunipuuron, jossa käytin nesteenä yhden tölkin verran kookosmaitoa, 7 desiä (täys)maitoa sekä teelusikallisen vaniljajauhetta ja ripauksen suolaa. Riisiä laitoin 2 desiä. Kypsensin puuroa 175 asteisen uunin alaosassa sellaiset puolitoista tuntia. Nautin puuron pakastimesta löytyneiden mangokuutioiden ja Valion uuden karpalo-kinuskikeiton kanssa. Ei ihan peruspuuro, mutta makuyhdistelmä oli oikein onnistunut.
Herkullista ensimmäistä adventtia toivottaen,
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ensimmäisen adventin riisinjyviä