Himahella

Kulinaristinen ruskaretki Luxemburgiin

Pyhäinpäivää edeltävällä viikolla sain uuden nuppineulan maailmankarttaani. Piipahdin Luxemburgissa tutustumassa niin Bernard-Massardin viinitaloon kuin Luxemburgin nähtävyyksiin ja kulinaristiseen tarjontaan. Lilliputtivaltio näytti ruokatoimittajalle parhaat puolensa.

Luxemburg

Ajaessamme lentokentältä Grevenmacheriin haukon jo ihastuksesta henkeäni. Ruska on Luxemburgissa kauneimmillaan ja Mosel-joen laakso on värikylläisyydessään aivan huikeaa katseltavaa.

Vain tunnin matkan päästä pääkaupungista sijaitseva laakso on eräs Euroopan pienimmistä viinialueista. Kymmenkunta kylää ja kaupunkia sijaitsevat ns. viinitien (Route du Vin) varrella, Schengenistä aina alueen pääkaupunkiin, Grevenmacheriin.

Suomalaisille varmasti tutuin luxemburgilainen viini on Bernard-Massard Cuvée de l’Ecusson Brut kuohuviini. Se oli vuosia Finnairin lennoillaan tarjoama skumppa, ja löysi tiensä sitäkin kautta moniin suomalaisiin kuplahetkiin. Caves Bernard-Massard onkin Luxemburgin toiseksi suurin viinitalo, joka tuottaa kolme miljoonaa pulloa kuohuviiniä vuodessa.

Bernard-Massard viinitila
Hubert ja Antoine Clasenin perhe omistaa 35 hehtaaria viinitarhoja Moselin rannoilla.

Lilliputtivaltio keskellä Eurooppaa

Euroopan ytimessä sijaitseva Luxemburg on maailman vaurain valtio ja tullut tunnetuksi rahan keskuksena. Luxemburgin pääkaupungin – joka yleensä tunnetaan nimellä Luxembourg City tai Ville de Luxembourg – lentokentältä on vain kuusi kilometriä keskustaan. Pääkaupungissa eivät etäisyydet ole pitkiä, onhan kaupungissa vain noin 100 000 vakituista asukasta.

Kuten yleisesti on tiedossa, Luxemburgin kaupunki on monien tärkeiden Euroopan unionin instituutioiden kotipaikka. Siellä pitävät majaa mm. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Euroopan investointipankki ja Euroopan parlamentin pääsihteeristö. Nämä instituutiot sijaitsevat kaupungin koillisosassa Kirchberg-nimisellä alueella. Nähtävyyskieroksella korkeat tornitalot piiloituivat sumuverhon taakse. No, tuskin siellä silti mitään katseenkestämätöntä kuitenkaan puuhastellaan.

Teimme paikallisen oppaan kanssa kaupungissa jalkaisin pari tuntia kestävän kierroksen, jonka aikana näimme kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Ne sijaitsevat pääsääntöisesti ihan ydinkeskustassa. Kävelykierroksellamme vaan näytti siltä, että lähes kaikki niistä oli kääritty keltaiseen muoviin kuin Hulluilla Päivillä ikään. Monet kohteet olivat saneerauksen tai muutostöiden kohteena.

Aloitimme kävelykierroksen Place Guillaume II  eli Vilhelm II -aukion turistitoimistolta.  Saman aukion varrella on myös kaupungintalo. Opas kertoi, että monet turistit yrittävät saada sieltä huoneen, sillä seinässä lukee Hotél de Ville. Ja tietysti aukiolla on sille nimensä antaneen Alankomaiden kuninkaan ja Luxemburgin suurherttuan Vilhelm II:n (1792 – 1849) patsas. Kyseinen suurherttua kuului Orania-Nassau-sukuun, joka edelleen jatkuu. Nykyinen Luxemburgin hallitsija on nimeltään Henri. Hän on ollut vallankahvassa vuodesta 2000.

Luxemburg ja paikallisia herkkuja

Place Guillaume II -aukion pohjoispuolelta löytyy minun silmissäni vielä mielenkiintoisempi aukio: se on tunnelmallinen Place d’Armes, jonka varrella on lukuisia ravintoloita ja kahviloita. Yhdessä niistä istukelimme katselemessa ohikulkevia, tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä viinilasillisen ääressä.  Luxemburgissa raha myös näkyy.

Pienessä kaupungissa on lähes mahdotonta eksyä, mutta jos niin käy, paikalliset auttavat kyllä. Tuntuu, että he puhuvat kaikkia tarvittavia kieliä. Jos paikallinen letzeburgesch ei taitu, aina voi puhua saksaa tai ranskaa. Nehän ovat myöskin lilliputtivaltion virallisia kieliä. Ja todennäköisesti melkein kaikki luxemburgilaiset puhuvat englantia. Ja vielä kadehdittavan sujuvasti.

Luxemburgilaiset syövät hyvin

Luxemburgin ruoat ovat saaneet vaikutteensa saksalaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä. Maan tyypillisimmät ruoat ovat yleensä saksalaista perua, mutta suuri osa ravintoloista on ranskalaistyyppisiä, erityisesti pääkaupungissa. Maassa on yhdeksän Michelin tähditettyä ravintolaa, joten Luxemburgissa  on mahdollista syödä todella hyvin. Luxembourg Cityn kallein ateriointipaikka on Grand Rue -katu, mutta yhtä hyviä ja paljon edullisempia paikkoja löytyy sivukaduilta.

Ja koskaan ei tiedä matkoillaan keneen törmää. Minulle matkan huippuhetkiä oli,  kun pääsin vaihtamaan muutaman sanan yhden maailman kuuluisimman naispuolisen keittömestarin Léa Linsterin kanssa.

Lea Linster
Léa Linsterin poika Louis on vähitellen siirtymässä perheyrityksen johtoon. Antoine Clasen kertoi hauskoja muistoja Léan 60-vuotissyntymäpäiviltä viime keväältä.

Isäntämme Antoine Clasen mukaan vuonna 1989 Bocuse d´Orin ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena voittanut rouva on maan tunnetuin nainen. Linsterillä on Luxembourgissa kolme ravintolaa: vuonna 1987 Michelin-tähden saanut Léa Linster, bistro Pavillon Madeleine sekä herkkukauppa Délicatessen. Tarkempaa tietoa rouvan ravintoloista löytyy täältä. Sain muuten rouvalta kotiin viemisiksi rasiallisen Madeleine-leivoksia, joista hän on kuuluisa. Suussa sulavia ne olivatkin.

Luxemburg oli vähitellen pukeutumassa joulun odotukseen.  Yritimme tilata terassilla glühweinia, mutta meidän sanottiin olevan vielä aikaamme edellä. Paikallinen glögi kun kuuluu olennaisena osana vasta marraskuun lopussa avattaville joulutoreille.

Chocolate House -kahvila Luxemburg
Kuuma kaakao on ihan must Chocolate House -kahvilassa, joka sijaitsee ihan vastapääntä Grand Ducal Palacea. Kahvilan listalla on 45 erilaista kaakaota ja aivan huikeita kakkuja.

Reissuterveisin,

Blonditiina


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kulinaristinen ruskaretki Luxemburgiin

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *