Ruokakirjoittelua ja -postauksia seuratessani olen havahtunut huomaamaan, että minulla on ongelma suhteessani ruokaan. Ihan tietämättäni.

Himahella ruoka

Tähän tulokseen olen tullut lueskellessani lehtien ruokakirjoittelua ja seuratessani somessa kavereideni ruokapostauksia. Vähähiilarisen karppauksen jälkeen muotiin vielä hankalampi juttu eli gluteeniton safka. Sen lisäksi hypetetään vaikkapa Kiinassa kasvatettuja gojimarjoja superfoodina, protskulisiä peruselintarvikkeissa sekä tietty raakaruokaa. Eihän näissä pysy edes perässä. Ruokavaliot eli dieetit, eikä nyt puhuta laihduttamisesta, vaihtelevat yhtä nopeasti kuin vaatemuoti.

Itse olen aina pyrkinyt noudattamaan luterilaista sekaruokavaliota eli syön kaikkea mitä eteeni kannetaan ja pitkälti myös nurisematta. Työni vuoksi en ole halunnut kehittää itselleni mitään erityisruokavaliota, joka rajoittaisi syömistäni tai juomistani. Ja tämähän on ruoasta kiinnostuneelle ihmiselle todella epämuodikasta, lähes halvaannuttavaa.

Hyvinvointi on päivän mantra. Ja niin sen pitää ollakin. Hyvinvoiva ihminen myös nauttii elämästään. Vai nauttiiko? Aikaansa seuraavat edelläkävijät tiedostavat hyvin, mitä mantransa nimissä suuhunsa pistävät eivätkä kätke kynttiläänsä vakan alle. Monet välttävät punaista lihaa, kasvatettua kalaa, tehoviljeltyjä kasviksia tai valmisruokien E-koodeja. Läheltä tulevan ruuan pitäisi olla luomua ja lautasella olevan lihan onnellisena kuollutta. Omista, itse aiheutetuista rajoitteista pidetään sellaista meteliä, että oma trendiruokavalio ei jää kenellekään epäselväksi. Ravintolassakin annos ruoditaan läpi molekyyli molekyyliltä ennen kuin tilaus voidaan päättää. Tähän kuluu runsaasti ainakin mentaalienergiaa.

Keliakia on sairaus, ei muotioikku

Gluteenittoman dieetin leviäminen on jopa vähän pelottavaa. Suomessa lasketaan olevan yli 28 000 diagnosoitua keliaakikkoa. Keliakia on elinikäinen sairaus, mutta ehdotonta gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla keliaakikko pysyy työ- ja toimintakykyisenä.

Keliaakikolle vehnän, rukiin ja ohran sisältämä gluteeni on vahingollista, sillä pienenkin gluteenimäärän syöminen aiheuttaa ohutsuoleen suolinukkavaurion. Jos vaikkapa ravintolat tai joukkoruokailu alkaa suhtautua gluteenittomaan ruokavalioon kepeästi ja asiakkaiden muodikkaana oikutteluna, se saattaa vaarantaa monen oikeasti sairaan ihmisen terveyden. Keliakiassa ei ole kyse ruokaintoleranssista (gluteenin sietämättömyydestä vrt. laktoosi-intoleranssi) tai ruoka-allergiasta, joka voidaan sivuttaa ottamalla pilleri.

Ruoasta pitää puhua

Kannatan lämpimästi ruuasta käytävää keskustelua, mutta olen vain ihmetellyt sitä, miksi ihmiset tekevät niin luonnollisesta asiasta kuin syömisestä aivan tolkuttoman vaikeaa ja monimutkaista. Nämä taitavat olla niitä paljon puhuttuja ensimmäisen maailman ongelmia.

Rakastan hyvää ruokaa, mutta ruokanirvanaan pääseminen ei vaadi jumalattomia psyykkisiä tai fyysisiä ponnistuksia. Minulle riittää, että ruoka tuottaa iloa kaikille aisteille: se näyttää, tuoksuu ja maistuu hyvältä. Epätrendikkääseen ruokavaliooni sopivaa ruokaa syntyy lähimarketista hankituista perusraaka-aineista, jotka kokkaan itse ruoaksi. Silloin tiedän ruokani olevan ravitsemuksellisesti suht koht suositeltavaa ja lisäaineetonta. Lisäksi se myös maistuu hyvältä. Jos ei maistu, on syytä katsoa peiliin. Herkullista, terveellistä kotiruokaa on osattu valmistaa aina. Miksi ihmeessä tehdä maalaisjärkeen käyvistä asioista ehdoin tahdoin hankalia?

Ruokamaailman menoa välillä ihmetellen,
Himahellan Tiina