Kuplia juhlakauteen: Bernard-Massard on Luxemburgin oma Moët & Chandon
Lilliputtivaltio Luxemburg on viinimaa, vaikka moni ei sitä sellaiseksi miellä. Maa on tunnettu kuohuviineistään, crémant de luxembourgeista, jotka viiniasiantuntijat rankkaavat jopa monia ranskalaisia paremmiksi.
Olen Luxemburgissa lokakuussa kun Luoja on värittänyt Moselin-laakson omilla värikynillään. Puolen tunnin ajomatkalla lentokentältä Grevenmacheriin ruska saa hengen lähes salpautumaan.
”Sadonkorjuu on juuri päättymässä, viimeisiä tarhoja korjataan”, isäntämme, Bernad-Massardin toimitusjohtaja Hubert Clasenin kertoo ajaessamme rantatietä. Viinitarhat kylpevät kaikissa mahdollisissa syysväreissä ja Mosel-joen laakso näyttää siltä, kuin ihailisi maisemapostikorttia livenä.
Schengenistä aina alueen pääkaupunkiin, Grevenmacheriin johtavan 42 kilometriä pitkän viinitien, Route du Vin, varrella on kymmenkunta kaupunkia ja kylää. Kylät rakennuksineen tuovat mieleen Alsacen, sillä täälläkin näkyy vahvana saksalaisen arkkitehtuurin vaikutus. Se ei ole ihme, sillä vastarannalla, muutaman sadan metrin päässä kasvaa saksalainen moselviini.
Puolet maan tuotannosta menee vientiin, ensisijaisesti naapurimaahan Belgiaan. Alkon vakiovalikoimasta löytyy ainoastaan yksi luxemburgilainen viinitalo eli juuri maan suurin yksityinen tuottaja, Bernad-Massard. ”Masukka” on jo vuosia ollut Suomen TOP 10 myydyimmän kuohuviinin joukossa. Myös yksi Suomen juhlavuoden kuohuviineistä eli Bernard-Massard Kuulea Suomi 100 Vuotta Extra Dry, on heidän tuottamansa.
Monille merkki tuli tutuksi aikoinaan Finnairin lentokoneista, joissa Bernard-Massardia oli tarjolla pikkolopulloissa. Tom Stevensonin kirjoittamassa ja Essi Avellanin päivittämässä Champagne & sparkling wine -kirjassa Bernard-Massardia kutsutaan Luxemburgin omaksi Moët & Chandoniksi.
Vaikka kuohuviiniä on Luxemburgissa valmistettu ennenkin, Bernard-Massardillakin vuodesta 1921, luxemburgilaisen kuohuviinin valmistuksen lasketaan virallisesti alkaneen vasta vuonna 1991. Sitä ennen kuplajuoma tunnettiin maassa nimellä Lëtzebuerger Schampes. Sehän ei luonnollisesti sopinut champagnelaisille. Samppanjaa kun saa valmistaa vain Ranskan Champagnessa. Niinpä muualla Ranskassa valmistettuja kuplivia kutsutaan crémanteiksi ja naapurimaassa Luxemburgissa valmistettuja kuohujuomia puolestaan nimellä crémant luxembourgeois.
Bernard-Massard on Luxemburgin vanhin yksityisesti omistettu viinitalo ja talo tuottaa vuosittain noin kolme miljoonaa pulloa kuohuviiniä. Clasenin perhe omistaa nykyisin 35 hehtaaria viinitarhoja Moselin rannoilla, mutta rypäleitä ostetaan myös Ranskan puolelta.
Yrityksen perustivat Jean Bernard-Massard ja Bernard Clasen jo vuonna 1921. Kellarimestari Bernard-Massard oli oppinut viinin valmistuksen Ranskassa Champagnen maakunnassa 1900-luvun alussa. Mosel-joen rantojen hedelmällinen maaperä sekä sopiva ilmasto vakuuttivat hänet alueen soveltuvuudesta viininviljelyyn. Oranssista etiketistä tunnistettava Chardonnay-, Pinot Noir-, Pinot Blanc- ja Riesling-rypäleistä valmistettu Bernard -Massard Cuvée de l´Ecusson sekoitettiin viinitalon 50-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 1971 .
”Kuohuviini on kuin cokis, sen on maistuttava kuluttajan suussa aina samalta. Siksi käytämme sekoituksissa 10-20 prosenttia edellisiä vuosikertoja”, Antoine kertoo kellarikierroksella.
Luxemburgilainen keittiö on saanut vaikutteita saksalaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä
Illallisella Hubert ja Françoise Clasenin kotona keskustelemme pitkään maan keittiöstä ja ruokakulttuurista. Hubert ja Antoine ovat innokkaita metsästäjiä, joten ruokalistalla on Françoisen valmistamaa peurapataa perunoiden ja kasvisten kanssa. Jaloissa pyörivät myös perheen koirat, mäyräkoira ja kultainennoutaja. Viimeksi mainitulle metsästyskaverille Antoine lepertelee kuin pienelle lapselle, mikä saa hänen vanhempansa kiusoittelemaan miestä kiintymyssuhteesta lemmikkiinsä.
Lounaalla isä ja poika, Hubert & Antoine Claisenin, innostuivat pelleilemään.
”Halusimme tarjota vieraillemme paikallista kotiruokaa. Kuten jo Euroopan kartastakin voi päätellä, luxemburgilaiset ruoat ovat saaneet vaikutteensa saksalaisesta ja ranskalaisesta keittiöstä. Maan tyypillisimmät ruoat ovat yleensä saksalaista perua, mutta suuri osa ravintoloistamme vannoo ranskalaisen keittiön nimeen”, hyvänä ruoanlaittajana tunnettu Françoise Clasen kertoo.
Isännän autosta olen jo aikaisemmin bongannut Michelin-oppaan, joka näyttää kuuluvan kulkupelin vakiovarusteisiin. Illallisen aikana ei voi olla panematta merkille, että kulinarismilla on vankka jalansijansa viiniperheen elämässä. Ravintoloiden tarjonnasta isä ja poika vaihtavat kokemuksia hyvin asiantuntevasti. Lilliputtimaassa onkin yhdeksän Michelin tähditettyä ravintolaa, joten Luxemburgissa on mahdollista syödä todella hyvin.
”Luxembourg Cityn kallein ateriointipaikka on Grand Rue -katu, mutta yhtä hyviä ja paljon edullisempia paikkoja löytyy sivukaduilta”, Antoine kertoo seuraavan päivänä kävellessämme Cityssä.
Ja koskaan ei matkoillaan tiedä keneen törmää. Matkan huippuhetkiä oli päästä vaihtamaan muutama sana Léa Linsterin kanssa hänen herkkukaupassaan. 1989 Bocuse d´Orin ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena voittanut rouva on maan tunnetuin nainen.
”Jokainen luxemburgilainen tietää kuka on Léa Linster!” Antoine Claesenkin vakuuttaa innoissaan ja näyttää puhelimestaan rouvan hulppeilla 60-vuotispäivillä ottamaansa kuvaa, jossa Linster tanssii pöydällä kultaisessa iltapuvussaan samppanjalasi kädessään. Linsterillä on Luxembourgissa kolme ravintolaa: vuonna 1987 Michelin-tähden saanut Léa Linster, bistro Pavillon Madeleine sekä herkkukauppa Délicatessen Ruokakirjailijanakin mainetta kerännyt keittiömestari on mukana myös viinibisneksessä. Cave Léa Linsterin kuohuviini on saanut kolme tähteä vuoden 2015 Hachette Wine Guidessa.
Kuohuvin terveisin: Blonditiina
Ps. Kevään kuohuvat juhlat lähestyvät: Bernard-Massard Kuulea Suomi 100 Vuotta Extra Dry, 11,99, on kuiva (sokeria 17 g/l). hapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen keltaluumuinen, hennon paahteinen kuohuviini Luxemburgista, juuri jutussa kerrotuilta alueilta.
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kuplia juhlakauteen: Bernard-Massard on Luxemburgin oma Moët & Chandon