Kylässä Cognacissa: Mitä Blondi oppi Thomas Hinen & Co -konjakkitalossa

Aloitetaan tämä postaus kertomalla, että en ole konjakkiasiantuntija. Tuon ikonisen juoman finessit eivät siis ole erikoisalaani. Mutta yhdessä vuorokaudessa Cognacissa opin konjakista enemmän kuin 30 vuoteen.

Konjakilla on viime vuosikymmenenä ollut vähän pölyttynyt maine. Harva alle kolmekymppinen tilaisi baarissa konjakkia, sitä kun pidetään pikemminkin vatsakkaan sikariportaan juomana. Ehkä olen itsekin sortunut tähän kliseiseen ajatteluun, mutta vuorokauden kestäneen vierailun aikana Thomas Hinen konjakkitalossa opin enemmän tuosta juomasta kuin 30-vuotisilla juomatoimittajan urallani yhteensä.

Konjakissa ja samppanjassa on paljon samaa

Tärkein oivallus reissulla oli se, että konjakilla ja lempijuomallani samppanjalla on paljon yhteistä.

  1. Aloitetaan nimityksestä. Ensinnäkin konjakiksi ei voi kutsua mitä tahansa brandyä, sillä samoin kuin samppanjaa tulee vain Champagnesta,  konjakkia tehdään vain Cognacissa, Länsi-Ranskassa. Mutta konjakki on brandyn alalaji eli valmistustapa näillä juomilla on sama.
  2. Konjakkipullossa oleva lopputulos riippuu samppanjan tavoin rypäleiden laadusta, maaperästä, sekoituksista ja kypsytykseen käytetystä ajasta.
  3. Maaperä Cognacissa muistuttaa Champagnea, se on hyvin kalkkipitoinen. Parhaina pidetyt viinitarhat sijaitsevat nimeltäänkin Grande Champagnen ja Petit Champagnen alueella.
  4. Kun samppanjanvalmistuksessa saa käyttää kolmea eri rypälettä ( Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier) , konjakin päärypäle on vaalea Ugni blanc , joka Italiassa tunnetaan nimellä Trebbiano. Ugni blanc on yksi maailman viljellyimmistä viinirypälelajikkeista.Vähäisemmässä määrin käytettään myös Colombard- ja Folle Blanche -rypäleitä.
  5. Kuten samppanjatkin, myös lähes kaikki konjakit ovat sekoituksia. Eri tynnyreissä kypsyneitä lajeja sekoitetaan keskenään, jotta saadaan aikaan tasalaatuista juomaa, joka näyttää ja maistuu vuodesta toiseen samalta. Vain harva konjakkitalo tekee vuosikertakonjakkeja, Hine on yksi heistä.
  6. Monilla samppanja-addikteilla on lempijuomansa ja -talonsa. Konjakkitalojenkin tyylit vaihtelevat samalla tavoin. Sen voi selkeästi havaita vaikkapa eri tuottajien VSOP -konjakkeja rinnakkain maistelemalla. Suutuntuma voi olla pippurinen ja polttavasti alkoholinen tai vaihtoehtoisesti pehmeän hedelmäinen. Mutta pitääkö sitten äidistä vai tyttärestä, se on luonnollisesti makuasia.

Pala konjakin historiaa

Kävelemme huhtikuisena aamupäivänä Hinen omilla viinitarhoilla, joilla viiniköynnökset vasta alkavat puskea vihreitä lehtiään. Maaperää potkiessani kuuntelen samalla lyhennelmää konjakin värikkäästä historiasta.

”Jo muinaiset roomalaiset….” Minua naurattaa mielessäni tarinan aloitus. Mutta kuuluisimmat crut, Grand Champagne ja Petit Champagne, sijaitsevat Cognacissa alueella, jolle roomalaiset istuttivat viiniköynnöksiä 2000 vuotta sitten. Charenten alueen olosuhteet ja ilmasto olivat erityisen otollisia viininviljelyyn. Charentejoen varrelle samoihin aikoihin perustettu Cognacin kaupunki nousi keskiajan lopulla alueen tärkeimmäksi kaupungiksi ja viinintuottajaksi. Nykysilmin katsottuna kaupunki muistuttaa lähinnä kylää.

1500-luvulla hollantilaiset, englantilaiset ja saksalaiset kauppiaat kävivät alueella ostamassa suolaa, joka oli Ranskan rannikon tärkeä kauppatavara. Samalla reissulla laivoihin lastattiin viiniä, jota oli kätevä kuljettaa Cognacista rannikolle Charente-jokea pitkin.

Mutta alueen persoonallisen makuinen viini ei kestänyt pitkiä kuljetuksia. Niinpä hollantilaiset alkoivat tislata niitä. Siihen Cognacin matala-alkoholiset viinit sopivatkin poikkeuksellisen hyvin. Tästä syntyi juoma, jota kutsuttiin nimellä ”brandewijn” – poltettu viini.

Myöhemmin ranskalaiset ryhtyivät tislaamaan Charentejoen viinejä kahteen kertaan. Tuplatislauksessa saatu väritöntä viinitislettä kutsuttiin romanttisesti elämänvedeksi (eau-de- vie). Parin vuoden aikana tisleen maku parani tammitynnyreissä entisestään. Sana Cognacin alueen mainiosta viinasta kiiri maailmalle, ja siitä tuli 1700-luvulla aikansa hittituote.

Koska kysyntä oli kovaa, Cognacissa alettiin perustaa viinataloja, joiden tehtävänä oli koota konjakki tuottajilta ja myydä se eteenpäin kohdemaihin. Aluksi näitä kohdemaita olivat Hollanti, Englanti ja Skandinavia ja myöhemmin myös Amerikka ja Kaukoitä. Suurin osa suuremmista konjakkitaloista perustettiin 1700-luvulla.

1800-luvulle tultaessa viinitilat kattoivat jo satojen tuhansien hehtaarien alueen. Mutta sitten iski viinikirva ja 1870-luvulla viini- ja konjakkiteollisuus kärsi pahoin phylloxera-viruksen tuhoista. Virus tuhosi viiniköynnöksiä niin tehokkaasti, että lähes 300 000 hehtaarin tuotantoalueesta oli jäljellä enää vain noin 40 000 hehtaaria. Tuhon jäljiltä alueen talous saatiin uudestaan jaloilleen vasta vuosien kärsivällisen työn jälkeen.

Kylässä Thomas Hinellä

Hine on Jarnacissa sijaiseva konjakkitalo, joka tuotteet ovat kuuluisa laadustaan ja monimuotoisuudestaan aina edullisemmasta H By Hine -konjakista luksuskonjakkina pidettyyn cuvée Talentiin. Hine on myös yksi niistä harvoista konjakkitaloista, jotka lanseeraavat aika-ajoin vuosikertakonjakkeja.

Talo on saanut nimensä englantilaiselta Thomas Hineltä, jonka isä lähetti 16-vuotiaan poikansa Ranskaan oppimaan paitsi kaupankäynnin jaloja taitoja, myös tutustumaan konjakinvalmistukseen paikan päällä.

Niipä nuori Thomas Hine lähti 1790 Dorsetista Englannista etsimään onneaan Cognaciin. Hän valitsi alueen asuinpaikakseen ehkä siksi, että hänen Englannin rannikolla asuva perheensä, oli vahvasti mukana konjakin salakuljetuksessa. Toiminta oli hyvin yleistä noina aikoina.

Elettiin Ranskan vallankumouksen aikaa ja Thomas Hine pidätettiin vakoojana. Vankeusaikansa hän vietti Jarnacin linnassa.

Vapauduttuaan mies voitti konjakkitalon omistaja James Delamainin luottamuksen ja valloitti hänen tyttärensä Françoise-Elisabethin sydämen. Naimakauppansa myötä miehelle urkeni uusi ura konjakin parissa. Hänestä tuli arvostettu konjakkiasiantuntija ja erittäin vaatelias rypäleiden ostaja. Vuosien vieriessä hän nosti konjakin valmistuksen taidon ihan uudelle tasolle ja vuonna 1817 yritys sai nimen Thomas Hine & Co.

Kuollessaan 1822 Thomas Hine jätti jälkeensä kukoistavan liikeyrityksen, tunnetun nimen ja konjakit, joita arvostettiin ympäri maailmaa poikkeuksellisen korkean laadun vuoksi.

Kuvan pullot demonstroivat ”enkelten osuutta” eli juoman haihtumista tynnyreistä kypsytyksen aikana. 

Hine-konjakkitalon tunnuslause on: ”Tee vähän, mutta täydellistä”.

Vuonna 1962 Hine nimettiin kuningatar Elisabeth II hovihankkijaksi. Talo on tänäkin päivänä ainoa konjakkitalo, joka voi rehvastella kyseisellä kunnialla.

Katso kuvakooste vierailustani allaolevalta videolta:

Konjakista hipsterijuoma?

Suomalaiset ovat kahvin ja konjakin juonnissa MM-tasolla, vaikka konjakin kulutusluvut näyttävätkin laskua. Elämme trendissä, jossa väkevät alkoholit ovat nostaneet päätään hipsterien laseissa erilaisissa juomasekoituksissa. Gini-buumilta ei kukaan baarikärpänen ole voinut välttyä. Mutta olisiko nyt konjakin vuoro? Eihän kukaan voi kieltää, että kyseessä on klassikkojuoma, joka ansaitsee paikkanssa maailman hienoimpien juomien listalla. Mutta sen käyttötapoja voi tietysti modernisoida 2010-luvulle.

Thomas Hinellä törmäsin ruoka-juoma-yhdistelmään, joka sai sukat pyörimään ruokatoimittajan jaloissa. Tislaamossa meille tarjottiin ostereita konjakki-ginger alen kanssa. En olisi ikinä keksinyt yhdistelmää, mutta se todella svengasi kuin hirvi. Mitein miten hipsteriä tällainen annos olisi nauttia ravintolan baaritiskillä, eikö?

Juomaan käy parhaiten peruslaatuinen VS-konjakki, tässä tapauksessa lasissa oli H by Hine. Ginger ale taas on inkiväärillä maustettu virvoitusjuoma. Myös laadukas tonic ajaa ihan saman asian. Löydät nämä juomat hyvin varustetun ruokakaupan limuhyllystä. Mutta kuten hifistelijät tietävät, ei ole sama millä juomansa pidentää, limuissakin on eroja.

Pieni kirjainopas

VS-konjakit

Vähintään 2 vuotta kypsytettyjä, kepeitä ja hedelmäisiä. Tarjoillaan avec-juomana tai drinkkisekoituksissa.

VSOP-konjakit

Vähintään 4 vuotta kypsytettyjä hedelmäisiä, mausteisia ja tammisen vaniljaisia. Tarjoillaan avec-juomana tai digestiivinä aterian jälkeen.

XO-konjakit

Vähintään 6 vuotta kypsytettyjä, kuivatun hedelmäisiä ja aromikkaita. Tarjoillaan avec-juomana tai digestiivinä aterian jälkeen.

Muut konjakit

Kolmiportaisen ikäluokittelun ulkopuolelle jäävät konjakit.

Konjakit kypsyvät tynnyreissä. Katso alla olevalta videolta miten konjakkitynnyri syntyy käsityönä:

Konjakkiterveisin

Blonditiina

 

 

 

 

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Kylässä Cognacissa: Mitä Blondi oppi Thomas Hinen & Co -konjakkitalossa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Instagram

  • Tänään tehdään lehtitöitä! #syystalkoot #omapiha❤ #autumnleaves #homesweethome #uusiluuri #blonditestaa
  • Home Sweet Home #mitämämalagas #sweethomealamalmi #blonditestaa #uusiluuri
  • Gasellit oli  tänään livenä  EVS-showssa! #gasellit #jänskättää #evslive #mitämämalagas
  • Pienen perheen jouluun sopivat tapakset. #hkjoulu #joulutapas
  • De.Buris debut at Valpolicella! #tasteoftime @de.buris #winetraveller #visititaly
  • Lazy sunday at Lake Garda!  #bellaitalia🇮🇹 #visitgardalake #foodtraveller #winetraveller #visititaly🇮🇹
  • One night at Verona! #visititaly🇮🇹 #foodtraveller#winetraveller #bellaitalia🇮🇹 #visitverona

blonditiina

X