Lahjomisen jalo taito
Joulu on antamisen ja saamisen aikaa. Lahja ei ole vain materiaa, vaan ikivanha tapa viestiä ja hoitaa suhteita. Varsinkin joulun aikaan joutuu hikihatussa miettimään, mitä antaa ihmisille, joilla on jo kaikkea. Ruokalahja ilahduttaa, mutta senkin antamisessa on omat ongelmansa.
Lahjominen kannattaa, sillä toisen muistamisesta saa palkkioksi hyvän mielen. Se on todettu myös tieteellisesti, sillä Science-lehdessä vuonna 2009 julkaistu tutkimus kertoo, että rahan käyttäminen muiden hyväksi lisää onnellisuutta enemmän kuin itselle ostaminen.
Joululahjan personointi on osoitus välittämisestä. Kun lahjoja shoppaillaan liukuhihnalla, lahjan antaja ei välttämättä tule perusteellisesti miettineeksi sitä, mistä itse kukin todella pitää. Nuorempana ostin ensimmäiset joululahjat jo kesän alennusmyynneistä. Kun joulu koitti, katselin pitkin vuotta hankkimiani tavaroita ja mietin, mihin osoitteeseen minkin ostokseni paketoisin. Tunnen kyllä ystävieni maut ja mieltymykset, mutta ehkä en kuitenkaan ollut ajatellut juuri heitä tavaroita hankkiessani. Niissä näkyi oma makuni.
Nyt kaikilla keski-ikäisillä ystävilläni on kaapit turvollaan tavaraa. Tavaran suunta saisi olla lähes kaikilla mieluimmin kodista ulos – kuin sisäänpäin. On siis tullut aika miettiä lahjoja, jotka ilahduttavat, mutta katoavat hetken hurman jälkeen. Lahja, jonka voi syödä, juoda, haistaa tai kokea, on näillä kilsoilla kovinta valuuttaa.
Ruokalahjat maistuvat hyvältä
Joulun alla lehdet ovat täynnä ruokalahjaideoita. Niin omin kätösin pyöräytettäviä kuin kaupasta hankittavia.
Joululimppu ja -sinappi lienee perinteisempiä ruokalahjoja. Samoin erilaiset namit ja leivonnaiset ovat ruokalahjojen kärkikastia. Kaupan hyllyiltä paketteihin piilotetaan vaikkapa hyviä öljyjä ja etikoita, gourmetsuoloja tai muita mausteita. Ne katoavat kaapista seuraavan vuoden aikana.
Pari vuotta sitten sain ystävältäni lahjaksi ruusunterälehtihilloa ja kuohuviinipullon. Ne oli tarkoitus nauttia yhdessä siten, että hillo sekoitettiin kuplajuoman joukkoon. Itse asiassa nautin lahjastani vasta kesällä ja innostuin yhdistelmästä niin, että tein itsekin ruusunterälehtihilloa heinäkuussa.
Ruokalahjaa antaessa kannattaa kiinnittää huomiota sen säilyvyyteen. Joulu on runsauden ruokajuhla, johon jokainen ruokaihminen varautuu myös itse. Sillit tai silakat ovat kyllä ihania lahjoja, mutta silloin kannattaa vinkata saajalle etukäteen, mitä on tulossa. Niinpä hänen ei kannata itse valmistaa kyseistä herkkua joulupöytäänsä. Säästetty aika, ja jopa raha, ilahduttaa yhtä paljon kuin itse lahja. Pahimmassa tapauksessa lämmöllä annettu lahja päätyy joulunjälkeiseen hävikkiin ja biojätteeseen. Koska ruokaa oli yksinkertaisesti vain liikaa.
Bestikseni Anne vietti nimppareitaan kuluvalla viikolla. Annoin hänelle lahjan, joka ilahdutti saajaansa nimipäivänä, mutta sen voi nauttia joulupöydässä. Tuoreen kirjolohenmädin kun saattoi nyt pakastaa ja ottaa käyttöön parin viikon kuluttua. Ja samalla mädin saattoi yliviivata joulun ostoslistalta.
Food aid opiskelijatalouteen
Muutamia jouluja sitten kysyin silloin vielä opiskelevalta pojaltani haluaisiko hän lähteä kanssani tukkuun jouluostoksille. Siellä kun on ekstraherkkuja ja hieman opiskelijabudjetille sopivammat hinnat. Poika latoi kärryyn jouluruokia ja vähän spessumpaa tavaraa, kuten ranskalaisia juustoja, joita halusi tyttöystävänsä kanssa omassa kodissaan nauttia. Vasta kassalla hihkaisin: ”Hyvää joulua, mamma betalar.” Tiedän, että laskuni olisi tuplaantunut, jos hän olisi tiennyt etukäteen lahjastaan. Herkkupeppu kun on.
Aika on paras lahja
Jos läheinen kertoo suoraan lahjatoiveistaan, niitä kannattaa kuunnella. Stanfordin ja Harvardin tutkijat havaitsivat useissa eri koeasetelmissa, että vastaanottajat pitivät toivelahjoja henkilökohtaisempana vaihtoehtona kuin antajan itse valitsemaa lahjaa. Spontaani lahja ei aina ole se mieluisin, vaikka antaja niin kuvittelisikin.
Muutama vuosi sitten kolmekymppinen, miespuolinen ystäväni tuskaili lahjan hankkimisen vaikeutta eläkkeellä olevalle äidilleen. Hänen aikaisempina jouluina ostamansa design-esineet kun näyttivät päätyvän kiertoon ja palautuvan lähtöpisteeseen. Näin vanhempana valtionaisena ja aikuisen poikalapsen äitinä annoin neuvon: ” Paras lahja äidillesi on, jos annat hänelle aikaasi. Vie vaikka syömään ja keskity häneen se pari tuntia, jonka ravintolakäynti kestää.” Kerroin tästä keskustelusta myös omalle jälkikasvulleni. Poika oli pitänyt korvansa auki ja niinpä joulukuusen alta on jo neljänä vuonna löytynyt lahjakortti, jolla hän on ilmoittanut vievänsä minut ulos syömään tammi-helmikuussa. Ne lahjakortit ovat olleetkin kaikkein parhaita joululahjoja! Ihan sama vaikka oltaisiin menty yhdessä nakkikioskille.
Joululahjaterveisin,
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Lahjomisen jalo taito