Luolakaupunki Matera – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019

Materan luolakaupunki auringonlaskun aikaan. © Tiina Rantanen

Materan luolakaupunki sijaitsee Jumalan selän takana, saapasmaan nilkassa Basilicatan maakunnassa, Italiassa. Köyhään, mutta kauniiseen kaupunkiin odotetaan tänä kesänä turistiryntäystä, sillä se on toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2019. Pääsin ihmettelemään Materaa Apuliaan suuntautuneella viinimatkalla syyskuussa yhden päivän ajan.

Matera kuuluu maailman vanhimpiin yhtäjaksoisesti asutettuihin paikkoihin. Se kuuluu samalle listalle kuin Jeriko Palestiinassa, Byblo Libanonissa, Damaskos ja Aleppo Syyriassa sekä Šuš Iranissa. Materan vanhakaupunki Sassi di Matera ja kalliokirkot löytyvät Unescon maailmanperintölistalta.

Kaupungissa on jotakin ikiaikaista ja hengellistä. En ole tunteineni ainoa, sillä Materassa on filmattu enemmän Raamatun tapahtumia kuvaavia elokuvia kuin kenties missään muualla Italiassa tai koko Euroopassa, Pier Paolo Pasolinin vuonna 1964 ohjaamasta Matteuksen evankeliumista alkaen.

Matera on Unescon maailmanperintökohde. © Tiina Rantanen

Luolat olivat vaurauden lähde

Materan vanhakaupunki, Sassi di Matera eli sananmukaisesti Materan kivet, on rakennettu Gravinan jokirotkon kummallekin puolelle. Sassissa on satoja huokoiseen kallioon koverrettuja asuntoja ja muun muassa kirkkoja, jotka ovat olleet yhtä mittaisessa käytössä tuhansia vuosia. Vanhakaupunki jakautuu kahteen osaan, Sasso Barisanoon ja Sasso Caveosoon. Jos aikaa on vähän, kannattaa keskittyä Sassi Caveosoon, luola-asumisen ydinkortteleihin.

Luolien ansiosta Matera oli 1600–1700-luvulla Etelä-Italian vauraimpia seutuja. Luola-asumuksissa oli jo 1600-luvulla kehittynyt kanavajärjestelmä, joka hoiti viemäröinnin ja luolien vesihuollon. Luolissa vallitsi läpi vuoden 15 asteen lämpötila ja ne olivat ihanteellisia nahan, juuston, viinin ja oliiviöljyn tuotanto- ja säilytystiloja vallitsevassa kuumassa ilmanalassa. Luolastojen keskellä oli maatilkkuja, joissa pystyttiin viljelemään hyötykasveja.

Menetettyään Basilicatan pääkaupungin aseman 1800-luvun alussa Matera kuitenkin vajosi sadassa vuodessa syvään köyhyyteen.

Häät Materassa © Tiina Rantanen

Matera – Italian häpeäpilkku

1900-luvun alussa 20 000 ihmistä asui Materan luolastoissa. Ongelmat alkoivat, kun väestö kasvoi ja asuinkäyttöön sopivat luolat loppuivat. Tällöin perheitä muutti eläinsuojina käytettyihin tiloihin, joissa viemäröintiä ja vesihuoltoa ei ollut. Viemäröinnin puutteellisuuden takia malariaa ja koleraa esiintyi laajasti. Lapsikuolleisuus oli 50 prosenttia. Vielä 1950-luvulla alkeelliset luola-asunnot muodostivat kodin 30 000 ihmiselle. Alueella ei ollut töitä, eikä mahdollisuutta tehokkaaseen ruoantuotantoon ja viljelyyn.

Luolakaupungista tuli Italian julkinen häpeäpilkku sen jälkeen kun taiteilija, kirjailija ja lääkäri Carlo Levikuvasi havaintojaan sen kurjuudesta vuonna 1945 ilmestyneessä kirjassaan Jumalan selän takana (Cristo si è fermato a Eboli). Levi kuvaili Materaa paikaksi, jollaiseksi hän koulupoikana kuvitteli Danten helvetin. Kirja kuohutti ja ravisteli hallitusta niin paljon, että viranomaiset ryhtyivät vuonna 1952 säädetyn lain turvin häätämään luolakaupungin asukkaita kodeistaan.

Kaikkiaan 17 000 materalaista pakotettiin muuttamaan terveydellisistä vuokralle uusiin kerrostalokortteleihin. Luolissa asuminen julistettiin kielletyksi. Nykyaikaisen asumisen korvaukseksi he joutuivat luovuttamaan entiset kotinsa valtiolle.

Matera on kuuluisa leivästään. © Tiina Rantanen

Vanha Matera autioitui vuosikymmeniksi kunnes Italian hallitus tunnusti 1980-luvun puolivälissä, että pakkomuutto oli epäonnistunut. Uusi laki salli materalaisten paluun vanhoihin koteihinsa, mutta edellytti heidän ostavan ne takaisin valtiolta ja kunnostavan nykyaikaisten asumisvaatimusten mukaisiksi.Järkevästi hyötykäytettäviä luola-asuntoja oli tuolloin jäljellä noin 130 kappaletta. Vain 30 kappaletta luolista sai silloin uuden omistajan.

Sassi di Matera valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1993 ja tämä yhdessä Materan Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019 -tittelin kanssa on vauhdittanut sekä luola-asuntojen, että muiden kiinteistöjen entisöintiä. Sassi di Materassa asuu taas noin 3 000 ihmistä.

Materan kivikujilla voi viettää päivän vain vaellellen ja ihmetellen. © Tiina Rantanen

Turistina Materassa

Paras aika vierailla Materassa on huhti-kesäkuussa ja syys–lokakuussa. Heinä- ja elokuu ovat kuumia, ruuhkaisia ja kalliita.

Jumalan selän takana sijaitsevaan Materaan ei ole suoria tai helppoja yhteyksiä. Parhaiten pääsee lentämällä Bariin, josta matkaa Materaan on noin 65 kilometriä. Se taittuu henkilöautolla vajaassa tunnissa, bussilla ja paikallisjunalla 1,5–2 tunnissa. Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä juna ei kulje. Barin lentokentältä on myös bussiyhteyksiä suoraan Materaan muutaman kerran päivässä.

Yöpyminen luolahotelissa on  kerran elämässä -kokemus ja majoitus kannattaakin varata Sassi di Materasta. Hotelleiksi muutetuista luolakodeista löytyvät nyt wifi, ilmastointi ja kiviset kylpyammeet.   Vietin ikimuistoisen yöni Sant´Angelo -nimisessä viiden tähden luolahotellissa. Hotellin aamiainen oli sekin vertaansa vailla. Paikallisia herkkuja tyylikkästi tarjottuna. Hotellien hinnat vaihtelevat tasosta ja sesongista riippuen noin 100-200 euroon yö.

Sassi di Materan keskusta on autoton. Tämä tarkoittaa, että autolla ajo on sallittu siestan aikana, mutta pysäköinti ei koskaan. Vuokra-autolla saapuvalle hotellit tarjoavat 20 euron hintaista pysäköintipalvelua.

Baccanti ristorante on luolaravintola, joka tarjoaa fine dining -ruokaa. © Tiina Ratantanen

Kaupungista löytyy niin tasokkaita luolaravintoloita kuin italialaisia trattorioita. Monet ravintolat ovat kehitelleet annoksia, jotka pohjautuvat luola-asunnoissa tehtyihin perinteisiin köyhän kansan ruokalajeihin, cuccina poveraan. Viineistä kannattaa ehdottomasti maistaa D.O.C. Matera -viinejä, jotka ovat valmisettu Aglianico, Sangiovese, Primitivo, Greco ja Malvasia di Basilicata -rypäleistä.

Materan merkittävin nähtävyys ovat luola-asunnot laakson kummallakin puolella. Luoliin pääsee kyllä kurkistelemaan, mutta sisälle ei pääse kuin muutamaan – tietenkin maksua vastaan.

Suuri osa Sassista on jyrkästi kiemurtelevia, nousevia ja laskevia kivikujia, jotka ovat omiaan hitaaseen harhailuun. Kaupungissa on ns. turistireitti, jota seuraamalla näkee kaikki merkittävimmät paikat. Reittiin on merkitty kaikki kirkot, museot ja elokuvien kuvauspaikat.

Suomalaisturistit Materassa syyskuussa 2018. © Tiina Rantanen

Matkan ohjelmasta ja kustannuksita  vastasi Interbrands/ Jaana Virkki

Reissuterveisin

Blonditiina

Kommentit

Kommentoi juttua: Luolakaupunki Matera – Euroopan kulttuuripääkaupunki 2019

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X