Olisiko aika julistaa ruokarauha? Demokraattinen ruoka kuuluu kaikille
Vuodenvaihteeni on hujahtanut erilaisia ruokakatsauksia lukiessa ja ruoasta käytävää keskustelua netistä seuratessa. Onhan se osa työtäni. Elämme mielenkiintoisia, jopa pelottaviakin aikoja. Vihapuhe on kotiutunut myös ruokagenreen. Olisiko Suomen juhlavuonna 2017 aika paitsi syödä yhdessä, myös julistaa ruokarauha?
Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten ruoka jakaa kansaa monella tasolla, mutta vuoden 2016 aikana siitä on kehkeytynyt ilmiö, joka muistuttaa minua 70-luvun poliittisesta liikehdinnästä. Jokainen 60-luvulla syntynyt ikätoverini tunnistaa iskulauseen: ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!” Sama taistolainen, mustavalkoinen fanaattisuus näkyy nyt myös ihmisten suhtautumisessa ruokaan. Ruoka on aatteellistunut ja sitä kautta myös politisoitunut. Kenen joukoissa siis seisot?
Viimeisintä vääntöä vegaanien ja sekaanien ( eli sekasyöjien) välillä käydään siitä, saako kasvisruoka muistuttaa ulkonäöltään lihaa tai saako ruokaa kutsua nakiksi tai kinkuksi, jos se ei ole nähnytkään eläinproteiinia. Mielipiteet ovat vahvoja ja kumpikin osapuoli on mielestään oikeassa. Koska itse olen ns. fleksaaja, joka syö mielellään kasvisruokaa, mutta ei aio koskaan kieltäytyä lihasta kokonaan, katson asiaa vähän eri vinkkelistä. Eikö ole positiivista, että markkinoille tulee vegevaihtoehtoja, jotka molemmat voivat hyväksyä ruokavalioonsa? Oli kyse sitten seitankinkusta tai kypsää jauhelihaa muistuttavasta Härkiksestä. Viime vuoden hypetetyintä ruokailmiötä, nyhtökauraa, jonotti markettien ovilla koko Suomi, dieetistä riippumatta. Näkemysten väliin kun mahtuu niin meitä fleksaajia samoin kuin sipsikaljavegaaneja, eli erilaisia tapoja syödä on joka lähtöön. Eikö kaikkien kukkien voisi antaa vaan kukkia? Love & peace, myös ruokakysymyksissä. Suvaitsevaisuudella saadaan enemmän hyvää aikaan myös ruokapuolella kuin jähmettämällä rintamalinjat puolustusasemiin.
Ruokademokratia on kansalaisten perusoikeus
Vuodenvaihteessa lueskelin kauppojen tarjousilmoituksia analysoiden niitä Mitä Suomi syö -näkökulmasta. Vantaan Citymarkettien sisäänvetotarjoukset olivat perinteisiä uudenvuoden herkkuja: nakkeja ja perunasalaattia. Sen sijaan Etelä-Helsinki söi ilmoituksen perusteella Fin de Claire –ostereita ja keitettyä hummeria. Tarjousnakitkin olivat trendikkäästi Helsingin makkaratehtaalta, siis artesaaninakkeja. Ruokahipsterit ja trendsetterit katsovat nenänvarttansa pitkin ”perinneherkkuja”. Minulta kysyttyiin Twitterissä .” Syökö niitä oikeasti vielä joku?” Ihan varmasti syö, ainakin jos uskon ruokaa harrastavan ystäväpiirini Face-kommentteja sekä niitä havaintoja mitä kauppareissuillani kanssaihmisten ostoskärryjen sisällöstä tein. Tosin olin ostoksilla Vantaalla. Mutta sisäänvetotarjoukset eivät ole mutua, vaan niiden pohjana kaupat käyttävät plussakorttiemme heille kertomaa dataa! Myös Facebookin kokkiryhmät olivat täynnä erilaisia perunasalaattien ohjeita. Kyse on siis elävästä kansanperinteestä, vaikka kovaäänisimmät ruokavaikuttajat muuta väittävät. Kaiken, myös sen perunasaalatin, voi tehdä hyvin!
Mieleeni nousi myös Ranskan vallankumous ja kuningatar Marie-Antoinetten sanomaksi väitetty lausahdus ”Kansalla ei ole leipää – mikseivät he syö leivonnaisia? ”, joka ehkä tahallisesti ja omien aatteiden tueksi vääristettiin merkitsemään ylimielistä asennoitumista kansakunnan nälänhätään. Totuus kuitenkin on, että monesti ruokahifistelijät ovat hyväosaisia, jotka elävät omassa kuplassaan. Eivät he sitä tahallaan tee, he vain unohtavat, että heidän todellisuutensa voi vaan olla kaukana arkitodellisuudesta oman postinumeroalueen ulkopuolella.
Glorian ruoka & viini 1/2017
Uuden Glorian ruoan ja viinin trendikatsausta lukiessani kiinnitin huomiota termiin, joka on mielestäni aivan briljantti eli demokraattinen ruoka. Se on sellaista ruokaa, johon kaikilla on varaa. Elämme aikoja, jolloin monessa perheessä lasketaan käytettävissä olevia euroja. Se ei silti tarkoita sitä, että pitäisi syödä huonosti. Lehdessä esimerkkinä oli napolilainen pizza, joka on trendikäs siksi, että sillä on pitkä ja tunnettu historia, resepti on yksinkertaisen nerokas ja siihen on jokaisella varaa!
Demokraattista ruokaa on myös maistuva kotiruoka, joka on paitsi muodikasta, terveellistä, sesonkien mukaista ja eettistä! Tätä ”trendiä” on aina painotettu mm. kouluissa annetussa kotitalousopetuksessa. Mutta on kerrassaan fantastista, että pyörä on tässä suhteessa jälleen keksitty uudestaan.
Demokraattinen ruoka, kuten politiikkakin, edellyttää suvaitsevaisuutta. Voisiko vuoden 2017 teema olla siis ruokarauha ja suvaitsevaisuus toistemme valinnoille?
Eat and let eat!
Rakkaudesta ruokaan
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Olisiko aika julistaa ruokarauha? Demokraattinen ruoka kuuluu kaikille