Joulu on Keski-Euroopassa ostereiden aikaa

Keski-Euroopassa osterit kuuluvat joulusesonkiin. Eivät osterit sielläkään ole varsinaista kansanruokaa, mutta joulunaika ja varsinkin vuodenvaihde tekevät säännöstä poikkeuksen. Silloin Brysselin, Pariisin ja Milanon kaduilla parveileva kansa ryystää mehukkaita herkkupaloja osterikioskien ympärillä tai vuoden viimeisellä juhla-aterialla. Osterit ja samppanja ovat paikallista katuruokaa!

Osterin avaaminen tapahtuu osteriveitsellä. (Kristiina Kurronen/Kuvaryhmä/Otavamedia)

Väitin vuosia, että en pidä ostereista ja kieltäydyin niistä kohteliaasti. Kun ymmärsin, että osterin kokonaisena nielaiseminen on kaupunkilegenda, minulle avautui uusi, merellinen makumaailma.

Osterien maku on herkkä ja erittäin suuntäyttävä. Niiden makueroja voi vertailla kuin viinejä. Kuten viinen, ostereidenkin ominaisuudet eroavat kasvuympäristön mukaan. Yhdistävä tekijä on myös se, että vain kokemus tekee syöjästä asiantuntijan. Puoli tusinaa osteria ruokailijaa kohden on hyvä määrä maisteltavaksi. Ja jos mahdollista, valitse lautaselle eri lajikkeita, jotta eron voi myös huomata.

Luomua ja viljeltyä

Ehkä arvostetuin osteri on litteä Belon-osteri. Englannin ja Ranskan rannikolla luonnonvaraisesti lisääntyvän Belonin maku on hienostuneen merellinen, joten se kannattaa aina nautiskella sellaisenaan. Myös hinnaltaan Belon on sen verran arvokas, että sitä on sääli kuorruttaa parmesaanilla tai hunnuttaa chilikastikkeella.

Viljelty valtameriosteri tunnetaan ranskalaisella nimellä Fin de Claire. Valtameriosteri on hinnaltaan edullisempi sekä muodoltaan miehekkäämpi ja soikeampi kuin Belon. Fin de Claire maistuu sellaisenaan, mutta niitä voi myös kuorruttaa tai tehdä vaikkapa muhennosta.

Maistele ja makustele

Pari ensimmäistä maisteluosteria kannattaa arvioida sellaisenaan, ”au naturel”, merellisyyttä ja rakennetta suussa tunnustellen. Parin seuraavan päälle puristetaan suolaisuutta korostavaa, happoista sitruunaa. Maku muuttuu. Muutama osteri voidaan nauttia vertailun vuoksi viittä (suolainen, makea, hapan, karvas ja umami) perusmakua sisältävän punasipulivinegretten kanssa. Pureskele maistellessasi, sillä silloin osterin maku syvenee. Pureskelua voisi verrata viinin purskutteluun. Löytyykö eroja? Sen kertoo oma suu.

Se ensimmäinen osteri

Moni on aloittanut kokeilunsa liian isoista ostereista ja/tai liian suurista annoksista. Jos olet neitseellinen osterinsyöjä, lähesty osteria ensimmäisen kerran seuraavalla tavalla:

* Aloita seikkailu yhdellä, pienellä osterilla. * Hengitä rauhallisesti, älä pidä kiirettä.

* Älä yritä niellä osteria kokonaisena, pureskele se. Makuelämys jää vajaaksi, jos osterin nielaisee kokonaisena. Suussa maistuu vain kastike tai osterin kanssa tarjottu lisäke

* Jos raaka osteri yhä tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä, lähesty aihetta kypsennettyjen ruoka-lajien kautta.

Mitä ostereiden seuraksi?

Uutenavuonna samppanja on luonteva parivalinta osterien seuraksi. Myös muscadet-, sauvignon blanc- ja chardonnay -valkoviinit sopivat herkun suolaiseen, mineraaliseen makuun. Irlantilaiset taas vannovat tumman stout-oluen nimeen.

Nappaa talteen resepti klassisiin ostereihin punasipulivinegretten kanssa!

Herkullisia hetkiä ostereiden parissa, Toivottaa Blonditiina

    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com