Blonditiina testasi: Persiana - Lähi-idän ruokaa joka makuun
Persiana osuu ruokatrendiin: jo parin vuoden ajan Lähi-idän ruoka on ollut aallonharjalla. En ihmettele, olen itsekin ollut viime vuodet aivan myyty Tuhannen ja yhden yön mauille.
Työpöydälläni on odottanut pari kuukautta tammikuussa suomeksi ilmestynyt Sabrina Ghayourin Persiana – Lähi-idän ruokaa joka makuun -keittokirja (Gummerus) lähempää tutustumista. Pääsiäisenä oli aikaa koekokata ateria kirjan antimista.
Sabrina Ghayour on iranilaissyntyinen, Lontoossa asuva Lähi-idän ruokamaailman tähti, itseoppinut kokki ja arvostettu ruokatoimittaja, jonka ensimmäinen kirja oli ilmestyessään Britanniassa-vuonna 2014 myynti- ja arvostelumenestys. Myös toinen englantilainen keittiöjumalatar Nigela Lawson julistaa kirjan takakannessa: ” Rakastan Persianaa”.
Persianassa on yli 100 reseptiä: mezejä ja jaettavaksi tarkoitettuja alkupaloja, mutta keittoja, liha-, kala- ja kasvisruokia.
”Olen keksinyt kaikki mahdolliset keinot yksinkertaistaa persialaisia ja itämaisia ruokia ja luonut sitä myöten ruoanlaittotyylin, joka on helppo sovittaa arkeen”, kirjailija kertoo esipuheessa. ”Ei sotkua, ei häsläystä, vain yksinkertaista ja herkullista ruokaa – sellaista haluan syödä, sellaista haluan valmistaa perheelleni ja ystävilleni ja juuri sellaista haluan jakaa sinun kanssasi. ”
Koska viimeinen lause on lähes identtinen oman ruokafilosofiani kanssa, tartuin innolla Persiana-kirjaan.
Persiana Blonditiinan testissä
Testailen keittokirjoja aina vähän eri tavoin. Joskus vain luen reseptejä läpi ja viilaan pilkkua, joskus taas koekokkaan ohjeen, joka jostain syystä puhuttelee minua. Tällä kertaa päätin koeponnistaa kirjan siten, että teen ruokia, joiden raaka-aineet löytyvät kaapeistani tai pakastimestani ilman, että käyn kaupassa. Periaatteessa kirjan ohjeet ovat sellaisia, joiden ainekset löytyvät hyvinvarustetusta marketista, vaikka granaattiomenasiirappeja, sumakkeja ja maustenigelansiemeniä ohjeissa onkin.
Kevätkanpoikaa harissan ja säilöttyjen sitruunoiden kera
Kun selasin kirjan ohjeita, huvittavaa oli se, että ohje, johon ainekset löytyivät kaapistani ilman kauppareissua oli Kevätkananpoikaa harissan ja säilöttyjen sitruunoiden kera. (Ohjeessa lukee sitruunojen, mutta kyllä se suomeksi taipuu sitruunoiden.) Eikö kaikilla ole näitä aineksia aina kaapissaan?
Ohjeen tarinan mukaan kevätkanpoikaa syödään paljon Lähi-idässä, jossa sen mureutta arvostetaan. Se myös kypsyy puolta nopeammin kuin tavallisen kokoinen broileri. Niinpä kirjoittaja suosittelee sitä sellaiseksi safkaksi, jota valmistetaan niinä iltoina, kun tulet myöhään töistä ja halua päivällisen pöytään tunnin sisällä. Jep, jep. Minulla oli kevätkananpoikia pakastimessa, koska olen ostanut niitä silloin, kun ovat tarjouksessa sattuneet kohdalle. Mutta ihan spesiaalitilanteita varten. Olenhan tarjoushaukka ja hamsteri. Arkiruokaa se ei mielestäni kuitenkaan ole edes kevätkananpojan kappalehinnan vuoksi. Sen sijaan tekisin kokonaisen broilerin tai maustamattomia broileripaloja tätä ohjetta noudattaen. Kesällä saatan käyttää kyseistä marinadia tehdessäni jälleen olutölkkikanaa eli beer can chickeniä, jota pidän yhtenä nerokkaimmista broiskunkypsennysmenetelmistä. Minullahan on siihen ihan oma keittiövempaimensa, joten alumiinitölkin vaarallisuudestakaan ei tarvitse nillittää.
Aineksissa on mausteena harissaa, jossa on ruusun terälehtiä. Kaapissani olevan harissa-tahnan aineksissa ei ruusunlehtiä mainittu. Mutta ei hätää, minulla on kotona itse kuivaamiani ruusun terälehtiä omista ruusupensaista ja murskasin niitä teelusikallisen verran tahnan joukkoon. Hieman harissan määrä hirvitti. Ohje kehotti käyttämään 90 grammaa neljälle tipulle. Vaikka puolitinkin ohjeen kahdelle kaverukselle, määrä oli silti lähes puoli purkkia chilipitoista tahnaa. Hieman mietitytti, pilaanko raaka-aineen vai mamoilenko turhaan?
Päätin mennä ohjeen mukaan ja riskinotto kannatti. Ohjeessa käytetyt säilötyt sitruunat taittoivat chilitahnan tulisuuden. Niinpä sitten mittasin monitoimikoneeseen säilötyt sitruunat (4), harissan (45 g), oliiviöljyn (2 rkl) , merisuolahiutaleet (1 1/2 tl) ja pari kierrosta mustapippuria myllystä ja pyöräytin ne tahnaksi. Levittelin tahnan kahdelle tipuille ja hieroin mausteseosta myös nahan alle. Sitten vain linnut uuniin 45 minuutiksi 220 asteeseen.
”Tarjoa saman tien” kehotti ohje. Vaikka säilötyt sitruunat antavatkin ruokaan vähän astianpesuainetta muistuttavaa makua, täytyy sanoa, että ohje oli kuitenkin enemmän hitti- kuin huti -osastoa. Teen varmasti toistekkin. Ehkä jopa oluttölkkikanan tyyliin grillikautena.
Turkkilainen papusalaatti Piyaz
Toinen ohje, jolle kotivarani oli suopea, oli turkkilainen papusalaatti. Piyaz on tavallinen Turkissa syötävä salaatti, jonka anatolialaisessa versiossa käytetään tahinia, joka tuo salaatille lisää syvyyttä. Olen tahinin ystävä, joten ohje rokkasi mielestäni jo tässä vaiheessa. Reseptissä kehotetaan käyttämään säilöttyjä valkoisia papuja ( 2x 400 g), mutta minulla oli kaapissani vain papumix. Ei tahtia haitannut, päinvastoin, väittäisin. Minulle ei selvinnyt mitä on pul biber -chilirouhe, jota olisi pitänyt käyttää salaattiin 1-2 ruokalusikallista. Koska en ole tulisen ruoan ystävä, käytin chilirouhetta, mutta vain teelusikallisen, en ruokalusikallista.
Ohje oli yksinkertainen. Valutetut pavut, 2 punasipulinviipaleet, chilirouhe ja lehtipersiljasilppu (40 g) sekoitettiin keskenään. Kastikkeeseen tuli 1 valkosipulinkynsi, reippaasti eli 1 1/2 dl sitruunamehua, 3 rkl oliiviöljyä, 3 rkl tahinia ja 2 rkl punaviinietikkaa. Rouhaisin mukaan myös hieman pippuria ja sormisuolaa. Tuloksena oli mutkaton ja maistuva salaatti, joka olisi ollut vegelounas ihan sellaisenaan.
Blonditiinan tuomio
Vaikka ohjeet ovat yksinkertaisia, kyllä kirjasta kokkaaminen sitä kauppareissua vaatii. Ostin muuten seuraavana päivänä granaattiomenasiirappia, joten luulen, että koekokkaukset kirjan kanssa jatkuvat. Se kertonee positiivista viestiä kirjan kiinnostavuudesta. Mutta sen verran eksoottisia aineksia maustepuolella on ainelistoissa ammattilaisellekin, että olisin kaivannut kirjaan osiota, joissa nämä idän ihmemausteet olisi esitelty. Varsinkin kun vaikkapa tulisina pidettyjä chilejä käytetään varsin ronskilla kädellä. Itseäni ainakin arvelutti ruoan maustaminen syömäkelvottomaksi, sillä chilinkestoni ei millaan mittarilla ole protasolla.
Moniko muuten tarttuu ohjeeseen, jossa on aineksia, joista ei tiedä mitään tai mistä niitä saisi hankittua? Ainakin minulla kokkausaikeet päättyvät tasan tarkkaan siihen.
Persialaisia makuja maistellen
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Blonditiina testasi: Persiana - Lähi-idän ruokaa joka makuun