Päiväksi Tallinnaan
Tuo niin sanottu Etelä-Helsinki eli Tallinna on mitä mainioin kohde yhden päivän lomaselle. Aurinkoisena keskiviikkopäivänä ehdimme tehdä päiväristeilyn aikana juuri sen, mitä olimme etukäteen suunnitelleet. Nautimme virolaisesta taiteesta, upeasta kesäpäivästä Kadriorgin puistossa sekä vatsan nautinnoista Resto Leibissä.
Kuulimme Kumun kutsun
Matkaa suunnitellessamme meillä oli selkeä ja yksimielinen pääkohde reissullemmae Ja se oli toteutettavissa ilmanherran oikullisuudesta välittämättä. Päätimme siis vastata Kumun kutsuun. Satamaan saavuttuamme otimme taksin ja ajoimme suoraan Viron taidemuseoon.
Viron taidemuseon uusi päärakennus avasi ovensa vuonna 2006. Arkkitehtoonisesti vaikuttavan rakennuksen on muuten suunnitellut suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori. Kumu valittiin vuonna 2008 Vuoden eurooppalaiseksi museoksi.
Kumun pysyvä näyttely ja vaihtuvat näyttelyt esittelevät niin virolaista taidetta 1700-luvun alusta saakka kuin kansainvälistä nykytaidetta.
Minä vaikutuin erityisesti kahdesta virolaisesta taiteilijasta : Villu Jaanisonista ja Marko Mäetamimsta. Jaanisonin Seagul eli Lokki -installaatiota, jossa kymmenet rintakuvat keskustelivat tilaan luodussa äänimaailmassa toistensa kanssa, olisin voinut unohtua tuijottamaan tunneiksi. Niin paljon mieltä kiehtovia yksityiskohtia teoksessa oli.
Aloitimme taideurakointimme viidennestä kerroksesta Ole kuin kotonasi -nayttelystä. Marko Mäetamm (1965) tunnetaan yhtenä Viron monipuolisimmista ja kansainvälisesti aktiivisimmista taiteilijoista, joka on kaksi kertaa edustanut Viroa Venetsian biennaalissa. Mäetammin tuotannon keskeinen teema on kodin käsitteen muuttuminen 2000-luvulla.
Näyttely oli aika päräyttävä kokemus. En usko, että se jättää yhtäkään katsojaansa täysin kylmäksi. Sen sanoma oli samanaikaisesti hauska ja raastavan raadollinen. Jokainen pitkässä parisuhteessa ollut pystyy samaistumaan hänen teoksiinsa ja löytämään niistä kosketuspintaa omaan elämäänsä.
Kuraattori Alistair Hicks kuvailee Mäetammin taidetta seuraavasti Kumun nettisivuilla:
”On lähes mahdotonta olla samastumatta hänen hahmoihinsa ja tarinoihinsa. Ne ovat yhtä aikaa peräisin hänen omasta ja meidän kodistamme. Taitavana näytelmäkirjailijana hän on saanut yleisön luopumaan epäuskosta niin onnistuneesti, että hahmojen luomisessa teemme itse suuremman työn. Taiteilija antaa meille kyllä vihjeitä ja neuvoja, mutta tuloksena on performanssi, joka syntyy hänen ja meidän välisenä yhteistyönä. Mäetamm ei ole valmis käyttämään pelkästään hahmoja tai pelkästään tekstiä.
Tässä puolittain ei-kenenkään-maalla, joka tunnetaan myös eteisenä, taiteilija ottaa mukaan kolmannen osapuolen, päästää taidehanat auki ja johdattaa katsojan outoon taloon, jossa kuviteltua ja todellisuutta on vaikea erottaa toisistaan. Varoitusmerkit ymmärtävät kaikki, jotka ovat joskus nähneet kauhuelokuvia. Talo antaa meille jatkuvasti vihjeitä siitä, miten tarina voisi rakentua, mutta turhaan.
Tässä talossa kummittelee. Meidän on maalitauluina vaikea pysyä paikallamme. Seinässä on ovi, ja koska olemme varttuneet Liisa ihmemaassa -kirjaa lukien, astumme siitä sisään. Ennen kuin tajuamme olevamme keittiössä, näemme ruumiin.”
Näyttely on nähtävissä Kumussa 13. syyskuuta asti.
Taidemuseo Kumu, Weizenbergi 34/Valge 1, Tallinna www.kumu.ekm.ee
Ruusujen tuoksua Katariinanlaaksossa
Kun kävelimme ulos Kumusta, astuimme lähes suoraan Kadriorgin puistoon eli Katariinanlaaksoon. Kadriorg on valtava puisto, linna ja joukko lampia. Se on yli 200 vuotta vanha kesänviettoalue, jolla muun muassa Pietari Suuri käyskenteli. Hän rakennutti sinne 1700-luvulla hulppean Kadriorgin linnan kesäasunnokseen ja nimesi sen puolisonsa Katariinan mukaan.
Linnan ympäristöön hän rakennutti kävelyteitä, kukkameriä, viheriöiviä puistoja, lampia suihkulähteillä ja patsaita. Kaikki tehtiin barokin ihanteiden mukaan tiukan symmetrisesti. Puiston vesihuolto toteutettiin rakentamalla kivetty kanava Ülemiste-järvestä. Tallinnan yläluokka ihastui puistoon ja kaikkeen siellä olleeseen ja ryhtyi Pietari Suuren jalanjäljissä rakentamaan lähitienoille omia huviloitaan samaan tyyliin.
Kadriorg on Tallinnan suurin ja parhaiten hoidettu puisto. Kaupungin päämääränä on saada puisto huippukuntaa vuoteen 2018 mennessä, jolloin se viettää 300-vuotisjuhliaan. Puistossa työskenteli nytkin lukematon määrä puutarhureita.
Kadriorgin linnalle (Kadrioru loss) ja Kumuun pääsee paitsi taksilla myös raitiovaunuilla 1 ja 3 Kadriorgin päätepysäkille, joka sijaitsee noin 100 metrin päässä Kardiorgin linnalta. Puistoa ei voi olla huomaamatta.
Kadriorgin puiston lähellä on myös kahviloita ja ravintoloita, joten puistoalueella voi halutessaan nauttia Tallinna-päivän lounaan, päiväkahvit tai puistopiknikin omin eväin.
Drinkille Manna la Roosaan
Nautittuamme niin taiteesta kuin puistokävelystä, vatsa alkoi esittää jo vaatimuksiaan. Olin saanut kollegalta vinkin ravintolasta, joka piti käydä katsastamassa. Ainakin aperitiivin verran.
Ravintola Manna La Roosa sijaitsee Tallinnan keskustassa lähellä vanhankaupungin Viru-katua. 1800-luvulla rakennetussa talossa toimi neuvostoaikana aikana apteekki, mutta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kaunis puutalo seisoi tyhjillään yli kaksi vuosikymmentä.
Manna la Roosan sisustus on yllättävä, persoonallinen ja mauttomuudessaan tyylikäs. Ravintolamiljöötä voisi kutsua vaikka psykedeeliseksi tripiksi. Jokaisesta ravintolan nurkasta löytyy värien ilotulitusta ja kummallista kitch-esineistöä, mutta sellaisella maulla yhteen sovitettua, että lopputulos on mielikuvitusta kiehtova. Eli kyllä visiitti täälläkin jonkinlaisesta pop-taide-elämyksestä käy.
Ravintolassa on kesäterassi, joka mukailee paikan sisätilojen sisustusta. Ravintola on kuulemma erittäin suosittu, joten illanviettoa varten kannattaa varata pöytä.
Manna la Roosa väittää reteesti, että heillä on kaupungin parhaat drinkit. Ainakin tilaamamme juomat tukivat tätä väitettä. Drinkeissä käytettään aitoja, tuoreita raaka-aineita. Erityiskiitosta meiltä sai Mocktails- eli alkoholittomien drinkkien lista.
Manna la Roosa, Vana-Viru 15, Tallinna http://mannalaroosa.com/
Lounaalle Leibiin
”Me arvostamme tuoreista raaka-aineista sydämellä valmistettua yksinkertaista ruokaa.” Näin sanotaan Leib Resto & Aed -ravintolan nettisivuilla. Leib tarkoittaa suomeksi leipää, ja ravintola on tunnettu siitä, että se tarjoilee paitsi kotitekoista leipää myös paikallisista, raaka-aineista valmistettuja ruokia.
Ravintola on keskittynyt virolaiseen keittiöön ja ja hankkii raaka-aineensa paikallisilta maanviljelijöiltä, kalastajilta ja muilta pientuottajilta. Ravintola sijaitsee Vanhassakaupungissa Uus-kadulla, mutta suurin osa ravintolasta jää piiloon viehättävän sisäpihan puolelle. Ravintolan nimen toinen osa ”aed” tarkoittaa suomeksi puutarhaa, ja varsinkin kesällä tuo puutarha on kenties yksi Tallinnan parhaista terasseista.
Toinen ravintolan omistajista on Viron tunnetuin sommelier Kristjan Peäske, joka on myös useamman kerran voittanut Baltian maiden parhaan sommelierin palkinnon. Luonnollisesti Ravintola Leibin viinivalikoima on kaupungin parhaimmistoa.
2014 Leib rankattiin Viron 10. parhaaksi ravintolaksi ja toukokuussa julkistetun ravintolalistan mukaan se on kisaamassa tänäkin vuonna parhaiden ravintoloiden joukossa. Nautimamme kolmen ruokalajin lounas, tartarpihvi, paistettu maksa tai savustettu lohi sekä raparperikompotti tai mansikkatuorejuusto -jälkkäri, tarjosi tälläkin kertaa niin silmän, suun kuin vatsankin nautintoja. Kolmen ruokalajin lounas, lasi italialaista Pinot nero -punaviiniä, cappuccino ja mineraalivesi maksoivat yhteensä 40,80 euroa.
Vierailu Leibissä kruunasikin hienon Tallinna-päivämme.
Leib Resto & Aed, Uus 31, Tallinna http://www.leibresto.ee
Vatsa täynnä otimme taksin ja lähdimme laivalle. Siellä vietimmekin aikamme hytissä sulatellen huikean hienoa Tallinnan reissua.
Ja mitä tarttui mukaan tuliaisina? Kävellessämme laadukkaita liinavaatteita, pöytäliinoja, kylpyhuone-, sauna- ja keittiötekstiilejä myyvän Zizin ohi oli pakko poikeata sisään. Niinpä kotikeittiön ruokapöydälle tiensä löysi taas pari uutta pellavaista tablettia ja kaitaliinaa. Nyt pinkin ja turkoosin sävyissä!
Zizi, Vene tänav 12 http://www.zizi.ee
Lisäksi Eckerö Linen tax-free myymälästä oli kotimatkalla mahdoton ohittaa Montigoli Amarone della Valpolicella -punaviinitarjousta, 16,50 e/pullo. Eli parin viinipullon verran harrastimme viinaralliakin.
Kyllä tämä päivä ”Etelä-Helsingissä” ihan lomasesta kävi!
Tallinnaterveisin,
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Päiväksi Tallinnaan