Himahella

Ruoanlaitto on luovaa hommaa

Kävin menneellä viikolla kahdessa tilaisuudessa, joiden antia olen pureskellut ja sulatellut vierailujeni jälkeen. Olen pohdiskellut niin luovuuteni lähteitä kuin etsinyt mahdollisimman vähän stressaavaa tapaa hoitaa joulusiivous. Voiko näitä asioita yhdistää?

Istuin Puistolan kirjastossa kuuntelemassa luovuuskouluttaja ja taideterapeutti Krista Launosen luentoa aiheesta Luovuus lähtee käsistä.  Rakastan tuota monimielistä otsikkoa ja siinä olevaa drivea! Luennon jälkeen jäin vielä suustani kiinni vieressäni istuneen 70-vuotiaan rouvan kanssa. Hän tuskitteli, että ei ole vielä löytänyt tapaansa olla luova. Ja se selkeästi ahdisti häntä.

Mutta mitä se luovuus oikein on?

Luovia käsitöitä: hilloa, villasukat, ovikoriste ja patalappu
Aila Vartiaisen neulomat Kettukarkki-sukat tai Reija Ypyän pitseillä somistamat ovikoristeet tai patalaput ilmaisevat mitä suurinta luovuutta. Omaa innovatiivisuuttani purkitin tekemällä vaniljalla maustettua hilloa ruusun terälehdistä. Kaikki näistä sopisivat joululahjoiksi.

”Luovuus on rohkeutta, kykyä ja asennetta”, Launonen heijasti Puistolan kirjaston screenille. Ja toisen heijastetun dian sanoma lohdutti keski-ikäistä kovasti :” Luovin ikä on 50 +.”  Esimerkkinä Launonen kertoi Grandma Mosesista, joka syntyi vuonna 1860 ja työskenteli maanviljelijänä miehensä kanssa. 70-vuotiaana, leskeksi jäätyään, hän innostui maalausharrastuksesta. Hänen naivistiset maalauksensa keräsivät huomiota, ja hän alkoi pitää taidenäyttelyitä ja saavutti menestystä. Hän kuoli 101-vuotiaana yhtenä Yhdysvaltojen tunnetuimpana naivistina.

Kokkaus on luovaa

Kun pääsin aikoinani koulusta, en pitänyt itseäni mitenkään erityisen luovana tai lahjakkaana, sillä lauloin nuotinvierestä ja osasin piirtää ainoastaan tikku-ukon. Ja juuri nuo oppiaineet tuntuivat olevan luovuuden mittareita vielä 80-luvun alussa.

Luovuus lähtee käsistä -kirjan kansi
Krista Launosen kirja Luovuus lähtee käsistä (Gummerus) ilmestyi syksyllä 2014.

”Lahjakkuutta pidetään suotta luovuuteen vaadittavana ominaisuutena. Lahjakkuus ei vaikuta luovuuteen. Lahjakkaalle on annettu mahdollisuus kehittyä hyväksi jollain alalla, jos hän on halukas harjoittelemaan. Mutta lahjattomuus ei estä kehittymistä ja osaamista”, Launonen kirjoittaa Luovuus lähtee käsistä (Gummerus), kirjassaan.

Ruokaa olen tehnyt 9-vuotiaasta, mutta ensimmäisen julkaistun ruokajuttuni- ja kuvaukseni tein vuonna 1985. Muistan jopa otsikonkin: ”Tämä ritari ei köyhäile”.  Olin saanut briiffin, jossa minun haluttiin tekevän perinteisiä köyhiä ritareita uudella tavalla ja modernilla twistillä.  Ruokakuvauksen maailmaan minua tuolla matkalla opasti aikansa legendaarinen ruokakuvaaja Mikko Oksanen. Ritarikuvausten jälkeen koin suuren ahaa-elämyksen. Tämähän on minun tapani olla luova ja tehdä omaa taidettani. Kehittelemistäni resepteistähän syntyy kameran alla veden kielelle nostattavia kuvia! Sen jälkeen en ole koskaan kyseenalaistanut luovuuttani. Piti vaan ymmärtää, miten se haluaa puskea ulos meikäläisestä. Minun ateljeeni olikin keittiö! Onneksi tajusin sen jo aika varhain.

”Luovat ihmiset osaavat hyödyntää ympäröivää maailmaa. He ovat herkkiä havainnoimaan kaikilla aisteilla joka puolella olevaa luovuusmateriaalia. He näkevät idean ituja ja mahdollisuuksia kauppareissulla ja juoksulenkeillä. He tarttuvat empimättä hyvältä tuntuviin ideoihin ja toteuttavat ne. Luovassa prosessissa he kuuntelevat intuitiotaan ja luottavat siihen” Launonen kirjoittaa kirjassaan. Kuulostaa painettuna juhlalliselta, mutta arjessa se inspiraatio saattaa lähteä vaikkapa marketin uutuustuotteesta, jota haluaa kokatessaan kokeilla.

Monet ystävistäni tekevät käsitöitä.  Syntyy käsissä sitten villasukkia tai betonisoituja kukkaruukkuja korkkareista, kyse on ihan samasta asiasta, luovuudesta.

”Jonkun uuden teoksen tai työn luominen on vain yksi osa luovuutta. On myös arkiluovuutta, sitä että pukeutuu ja kokkaa luovasti, yhdistelee luovasti värejä vaikkapa käsitöissä, tai suunnittelee, miten ja millaisia kukkia istuttaa puutarhaan”, sanoo Launonen.

Luovuutta siivoukseen

Eräs ystäväni kertoo olevansa luovimmillaan siivotessaan. Järjestellessään kotiaan tai pihaansa hän pistää samalla päätänsä järjestykseen ja funtsailee maailman menoa. Tämä luovuuden muoto on taas minulle vieras, sillä ahdistun ja tunnen riittämättömyyttä jo kavereiden luetellessa tekemiään kotitöitä. Haluaisin toki asua leikkaussalin siisteysstandardeja noudattavassa huushollissa, mutta en vaan kykene sellaisten ylläpitämiseen. Villakoira kun ei tunnu arkkiviholliselta.  Joskus sänkyni alla asustaa jopa kenneli.

Joulusiivous aiheuttaa silti vuoden stressipiikin, vaikka selittäisinkin itselleni, että en vietä joulua sotilaallisesti järjestetyssä kaapissa.  Unelmajoulussahan kaikki on kimaltelevaa ja kiiltävää! Niinpä päätin tänä vuonna lievittää omaa stressiäni tekemällä joulusiivouksesta projektisuunnitelman. Nyt kun jouluun on vielä seitsemän viikkoa, siivoan yhden kohteen päivässä, olkoonkin se kohde vaikka kuinka pieni. Ja etenen projektissani niin, että jouluviikolla riittää viikkosiivous.

Pauligin museo
Pauligin museossa voi tehdä aikamatkan pakkausten parissa.

Olin alkuviikolla myös Pauligin vieraana tutustumassa uusiin kahvitrendeihin, mausteisiin ja luontaistuotteisiin. Pauligin museossa oli esillä erilaisia maustepakkauksia vuosikymmenten varrelta. Osa tuntui yllättävänkin tutuilta, ei todellakaan miltään museoesineiltä.

”Ajattele, jos maustehyllystä tulee vastaan näitä purkkeja ja niissä on alkuperäinen sisältö, millaista tuotetta ne sisältävät ”, naurahti kuluttajapalvelun päällikkö Kaisa Junikka asiaa päivitellessäni.

Niinpä perjantain siivousprojektina avasin keittiöluovuuteni makupaletin, vetolaatikon, jossa säilytän mausteitani. Minulle on opetettu, että maustevarasto kannattaa tarkistaa ainakin kerran vuodessa ja poistaa vanhentuneet tuotteet. Tieto ei aina siirry käytäntöön, sillä vuoden 2005  best before -neilikkapurkki kertoi omaa karua kieltään siivousinnostani.  Tosiasia kuitenkin on, että vanhentuneissa tuotteissa ei ole enää hyvää mausteista makua, joka antaisi ruoalle toivottua aromia. Mausteiden osuus hyvän aterian hinnasta on pieni, mutta merkitys maulle on suuri.  Nyt on taas paletti ajantasalla! Seuraavaavaksi projektini etenee kuiva-ainekaapin ja jääkaapin purkkirivistöjen parasta ennen -päivämäärien tarkasteluun! Jos päiväys on vanhentunut, tuote saa armotta häädön. Ja kaapeissani on taas tilaa uusille, jouluvalmisteluihin tarvittaville aineksille.

Nukkumaan siitä!

Jos ystäväni järjestää päätään siivotessaan, minä teen sitä unen ja valveillaolon välitilassa. Olenkin aina sanonut, että ajattelen parhaiten vaakatasossa.

”Alitajunta ratkoo ongelmia, käsittelee ja tallentaa päivittäin sellaisen määrän ärsykkeitä ja tietoa, että tuskin yksikään kotitietokone pystyisi samaan”;  Launonen kirjoittaa.” Nukkuessa analyyttinen, looginen mieli, pelot ja estot lepäävät, eivätkä pääse rajoittamaan luovaa ajattelua. Jokainen on kokenut, miten aamulla herätessä ratkaisu ongelmaan tai uusi idea on pulpahtanut mieleen. Aivan kuin se olisi syntynyt yöllä itsestään.”

Maustekaappia siivotessani löysin useita pusseja kanelia sen eri muodoissa: jauheena ja tankoina. Yöllä näinkin unta kanelista ja sen luovasta käytöstä ruoanvalmistuksessa. Siinäpä taas yksi aihe näihin joulusesongin postauksiin. Näin se homma etenee!

Luovuutta pohdiskellen,

Himahellan Tiina


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Ruoanlaitto on luovaa hommaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *