Himahella

Ruokaprovinsissa kaikki on komiaa eli makumatka Etelä-Pohjanmaalle

Vaikka olenkin pesunkestävä stadilainen ja asfalttiruusu, olen jo vuosia sitten löytänyt itsestäni wannabe-pohjalaisen. Kun jotakin osataan, sitä ei hävetä kertoa muillekin. Etelä-Pohjanmaalla yrittäjät uskovat tulevaisuuteen, eikä kukaan (ainakaan julkisesti) esittänyt lama-aiheisia itkuvirsiä.

Lakeuksien maisemia
Lakeuksilla silmä lepää, oli kyse sitten maisemasta tai arkkitehtuurista. Kuvassa Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden Risti -kirkko ja Seinäjoen pääkirjasto Apila iltavalaistuksessa.

Olen postauksissani kirjoittanut italialaisten ylpeydestä oman maakuntansa ruokakulttuurista. Omalla kotiseudulla kaikki on priimaa, mutta naapuripitäjässä ei osata edes grissinejä leipoa. Viikonloppuretki Seinäjoelle osoitti, että Pohjanmaalla asuu vastaava henki. Ei ole häpiä olla komia!

Etelä-Pohjanmaa tuottaa 14 prosenttia Suomen ruoasta

”On se mahtavaa asua maakunnassa, jonka osaamisen varassa koko Suomen tulevaisuus lepää”, päätoimittaja Sanna Männikkö aloittaa pääkirjoituksensa Suomen Ruokaprovinsissa onnistuu -lehdessä. Kirjoitus on jo otsikoitu Kivaa pelastaa Suomi! Seinäjoen kaupungin kehittämisjohtaja Erkki Välimäki jatkaa :”Me tahdomme olla ruokamaakunta. Me tahdomme, että yrityksemme menestyvät ja ruokaketjumme toimii. Me tiedämme, että toimiva ruokaketju vaatii tuekseen koulutusta, tutkimusta, kehittämistä, innovaatiota, neuvontaa, kansainvälistymistä, viestintää – ja sen tärkeimmän – yrittäjiä ja yrityksiä.”

Aamen! En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja Etelä-Pohjanmaalla sanat myös muuttuvat näköjään teoiksi, sen osoitti tekemämme yritysvierailut. Eteläpohjalainen tahtotila on vahva. Vaikka Suomi rämpii lamassa, tuleen ei jäädä makaamaan, vaan pusketaan entistä päättäväisemmin eteenpäin.

Ja ihan faktaa on se, että Etelä-Pohjanmaa tuottaa 14 prosenttia koko Suomen ruoasta, vaikka alueella asuu vain neljä prosenttia maan väestöstä.

Alussa oli vain ukko ja akka

Juustoportti Pohjanmaalla
Juustoportti on vuonna 1966 perustettu perheyritys. Timo ja Marjo Keski-Kasarin tytär Sofia kuuluu nextiin, eli jo seuraavaan yrittäjäsukupolveen.

”Voiko yritys pärjätä hyvin, niin, että kaikki voittavat? Me uskomme, että kyllä voi. Elämä on tekoja”, Juustoportin toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari saarnaa bussin mikrofoniin. ”Me lupaamme, että jokaisessa meidän tuotteessa on vähintään yksi asia paremmin kuin muissa vastaavissa markkinoilla olevissa tuotteissa.”  Komiat ovat lupaukset, mutta sanoilla on myös katetta.

Juustoportti on lähes 50 vuotta vanha perheyritys, jos yrityksen lähtölaukauksesi lasketaan mustan friisiläishieho Isabellan saapuminen Keski-Kasarin tilalle Jalasjärvelle vuonna 1965. Juustoportti on Timo ja Marjo Keski-Kasarin aikana kasvanut pienestä maatilajuustolasta merkittäväksi työllistäjäksi Etelä-Pohjanmaalla.

”Aluksi oli vain ukko ja akka, nyt juustoporttilaisia on lähes 200 ja 100 maitotilaa 15 kilometrin säteellä tuottaa maitoa tarpeisiimme.  Olemme luoneet yhden uuden työpaikan lähes joka kuukausi jo parinkymmen vuoden ajan”, Keski-Kasari kertoo.

Jalasjärven keskustan tuntumassa olevassa, modernissa meijerissä valmistetaan valtaosa yrityksen tuotteista. Juustoportti on erikoistunut täysin suomalaisiin erikoisjuustoihin, joita valmistetaan niin vuohen- kuin lehmänmaidosta, myös luomuna. Juustoportti käyttää tuotannossaan maitoa noin 30 miljoonaa litraa vuodessa, josta luomumaidon osuus on noin kolme miljoonaa litraa ja vuohenmaidon miljoona litraa. Liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa.

”Lamasta huolimatta yrityksemme liikevaihto kasvoi viime vuonna 17 prosenttia” Keski-Kasari iloitsee.

Myös tunnustusta on tullut. Viime marraskuusssa kansainvälisissä Tirolin Käsiade premium-juustojen killpailussa Vuohen Grand Reserve ja Vuohen Viinitarhuri voittivat kultaa. Siinä olivat isot juustomaat ihmeissään.

Juustoportin uusin aluevaltaus on Vapaan lehmän maito. Tässä ohjelmassa maidontuottajat sitoutuvat monin tavoin eläinsuojelulainsäädäntöä parempaan lehmien huolenpitoon. Vapaa lehmä saa rehun joukossa apilaa, josta lehmä erityisesti tykkää. Apilan viljelyssä tarvitaan vähemmän lannoitteita tai torjunta-aineita. Juustoportin Vapaan lehmän maidon jalostuksessa käytetään 85% biopolttoainetta. Lisäksi Vapaan lehmän maito kerätään meijerin lähimmiltä hyvinvointitiloilta, joten se ehtii kauppaan tuoreempana.

”Me lupaamme kehittää myös eläinten hyvinvointia ja viljelijöiden toimeentuloa. Me esimerkiksi maksamme kaikille tiloillemme eläinlääkärikulut vasikan nupouttamisesta. Tällöin se on vasikalle paljon kivuttomampaa. Viljelijät ovat taloudellisesti tiukoilla, emmekä halua, että tästä asiasta säästetään. Näin myös kuluttajat voivat Juustoportin tuotteita ostaessaan olla varmoja, että näiden asioiden eteen tehdään oikeita tekoja. Ainakin itselläni on hyvä mieli”, Keski-Kasari summaa.

Seinäjoki maistuu todella hyvältä

Stadilaisena elää välillä siinä kuplassa, että ravintolaelämääkin on vain Kehä III sisäpuolella. Siksi nämä maakuntamatkat ovat hyvin silmiä avaavia. Söimme kaksi aivan loistavaa ateriakokonaisuutta kahdessa uniikissa ravintolassa: Uppalan Kartanossa ja ravintola Juurella.

Uppalan Kartano
Uppalan Kartanon historia on jäljitettävissä 1660-luvulle. Anu Luukon omistukseen se siirtyi 2007.

Uppalan Kartanon omistaja Anu Luukko on aivan uskomaton energiapakkaus. Viimeisillään kolmatta lastansa odottava 34-vuotias yrittäjä on ehtinyt jo vaikka mitä, ja pulppuaa yhä koko ajan uusia ideoita. Yrittäjäperheen vesa teki kaupat historiallisesta Uppalan Kartanosta 2007 ja sen jälkeen on alkanut tapahtua.

Ravintola avattiin 2009 ison remonttiprojektin jälkeen ja toinen ravintola Golfklubi Ruuhikoski tänä keväänä. Uppalaa on kehitetty joka vuosi. On tehty puutarhaa ja terassia, laajennettu keittiötä, kunnostettu Wanhaa Verstasta ja rakennettu esiintymislavaa. Vuodesta 2013 Uppalan puistomiljöössä on järjestetty TalaRock. Garden Live käsitti kuusi konsertti-iltaa, joissa esiintyi suomalaisia huippuartisteja. Yrittäjyyden ja lastenhoidon lomassa Luukko alkoi golfaamaan kesällä 2012. Siitähän se ajatus juuri avatusta golfklubistakin sitten lähti.

”Meillä arvostetaan aitoja ja puhtaita makuja, mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita sekä suomalaisen ruokakulttuurin perinteitä. Ruokalistojemme suunnittelusta vastaa keittiömestari Miika Harju, joka osaa tuoda eteläpohjalaisen ruokaperinteemme parhaat palat taitavasti nykypäivään”, itse ravintolan viinimestarina toimiva Luukko avaa Uppalan ruokafilosofiaa. Ja sitä mitä silmät lautasella näkivät ja suu maistoi, ei voi kuin kehua. Komiaa oli tarjonta täälläkin!

Nyt ollaan aitojen asioiden Juurella

Ravintola Juurella
Joni Pukkinen ja Miia Keski-Nikkola avasivat Juurella-ravintolan filosofiaa.

”Ensin meillä oli unelma omasta ravintolasta. Sellaisesta, joka ei olisi liian iso, jossa työskentelisi juuri oikea tiimi ja jonka raaka-aineet tulisivat lähituottajilta. Ja jossa palvelu pelaisi ja kokonaisuus olisi asiakkaille aito elämys”, määrittelee Miia Keski-Nikkola unelmaa, jolle perustettiin vuonna 2012 avattu, Seinäjoen keskustassa sijaitseva Juurella-ravintola.

”Tärkein lähtökohta on se, että ruoan täytyy olla hyvää. Piste. Lähiruoka tai luomu ei riitä, jos kokonaisuus ei toimi”, Joni Pukkinen jatkaa. ”Haluamme nostaa esiin ruoan tuottajat ja muistuttaa heitä itseäänkin siitä, että he tekevät tärkeää ja hienoa työtä. Ruoallamme on aina tarina, jonka kerromme myös asiakkaillemme. Ravintolan listalla on muun muassa Matka maakuntaan -menu. Viiden ruokalajin kokonaisuus koostuu maakunnan eri tuottajien tuotteista. Siinä on kurikkalaista Lohiluoman Pienmeijerin tuorechevreä, lappajärveläistä Highlandia tai ilmakuivattua possunniskaa Ilmajoelta.”

Me koemaistoimme kolmen ruokalajin Ruokaprovinssi-menun. Se sisälsi muun muassa eteläpohjalaisia tapaksia eli epaksia.  Jälkiruokana tarjottu mesiangervolla maustetttu paahtovanukas ja kauhavalaisista vadelmista tehty sorbetti oli viedä kielen. Se päätti koko Ruokaprovinssin makumatkan juuri niinkuin pitkääkin. Jälkiruoka oli Grande Finale, loppuhuipennus, josta jäi todella hyvä maku suuhun.

Komia oli reissu! Suosittelen lämpimästi makumatkaa Seinäjoelle!

P.S. Suosittelen ehdottomasti yöpymispaikaksi Almaa, joka sijaitsee 1916 rakennetussa Rautatieläisten juhlatalossa ihan aseman vieressä. Erikoisimmat Alman huoneet löytyvät 1920-luvulla rakennetusta VR:n höyryvetureiden vesitornista Alman päärakennuksen takaa. Torni valmistui nyt elokuussa.

Hotelli Alma

    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Ruokaprovinsissa kaikki on komiaa eli makumatka Etelä-Pohjanmaalle

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *