Tallinnan Makea Aukko eli viiniravintola Magus Auk
Magus Auk -ravintola täytyy tietää, tänne ei vahingossa eksy
Peke Eloranta ei kaipaa esittelyjä Tallinnassa. Hän on se suomalainen ekonomi, josta tuli Virossa viinialan yrittäjä ja Toompean viinimuseon pyörittäjä. Marraskuussa hän kumppaneineen avasi vanhan kaupungin Pühavaimu-kadulle Magus Auk-nimisen ruoka- ja viiniravintolan.
Tapasin Peke Elorannan ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun olin haastattelemassa häntä Toompealla sijaitsevassa viinimuseossa. Kohtu 12 -osoitteessa sijaitseva Luscher & Matiesen oli Viron johtava viinitehdas 1930-luvulla. Eloranta herätti vanhan virolaisbrändin henkiin vuonna 2009 ja tuo maahan Luscher & Matiesen –etiketeillä varustettuja viinejä sekä rajoitettua valikoimaa eri tuottajien laatuviinejä. Eikä tässä vielä kaikki. Tämä Pelle Peloton viljelee ja valmistaa samannimistä viiniä Muhumaan saaren viinitilallaan.
”Ensimmäiset kymmenen litraa omaa viiniä on nyt pullotettu”, Eloranta naureskelee, sillä vuoden 2015 sadonkorjuu oli hyvin pienimuotoinen. Facebookissa jaettujen sadonkorjuukuvien mukaan rypäleet jopa puristettiin perinteisin menetelmin, polkemalla. Menee ehkä vielä satokausi tai pari, kunnes ravintolassa tarjotaan oman tilan viiniä.
Makea Aukko on kuin salakapakka
Magus Auk sijaitsee Pühavaimu-kadulla Vene-kadun ja Pikk-kadun välissä. Vireisessä talossa on legendaarinen Schlössle-hotelli. Ravintolassa on jotain salakapakkamaisuutta. Vaikka se on aivan keskustassa, se on silti hieman syrjässä. Vain iso haarukka oven vieressä vihjaisee siinä sijaitsevasta ravintolasta. Tänne ei eksy vahingossa, paikka täytyy tietää.
Ystävänpäivää edeltävänä lauantai-iltana noin 40 asiakaspaikkaa omaava ravintola on aivan täynnä. Puheensorinasta korvani poimii niin viroa, suomea, venäjää kuin englantia.
”Alkuperäinen Magus Auk -ravintola toimi sadan askelen päässä tästä, Suuren killan rakennuksessa. Sen avajaisista on vierähtänyt tovi, sillä ovet aukesivat asiakkaille 1437”, Eloranta kertoo. ”Legendan mukaan nimi tuli siitä, että kun naiset lähtivät tuolloin kirkkoon, menivät miehet puolestaan nauttimaan viiniä Makeaan Aukkoon.”
Ravintolasalin takka elävine tulineen ja isot kyntteliköt luovat talvista, jopa romanttista 1930-luvun kieltolain tunnelmaa. Myös taustalla soiva musiikki vie ajatukset tuohon aikaan. Pöydissä on valkoiset liinat ja henkilökunnan asuihin kuuluvat myös kravatit. Täällä ei kuitenkaan jäykistellä.
” En halua puhua fine diningista, vaan nice diningista ”, Eloranta tyypittelee ravintolaa.
Venäläis-ranskalaista ruokaa skandinaavisin maustein
Makea Aukko on saanut Elorannan mukaan inspiraation 1930-luvun Viron huippuravintoloissa vallinneesta klassisesta ranskalais-venäläisestä keittiöstä, sekä tuon ajan hengestä. Makea Aukko panostaa laatuun ja elämyksellisyyteen. Eloranta itse puhuu tarinallisuudesta.
”Toteutus on moderni. Ruokalistamme on lähiruokapainotteinen skandinaavisella twistillä”, hän tiivistää. ”Erityishuomiomme kohteena ovat Muhumaan ja Saarenmaan raaka-aineet, jälkiruoat sekä makeat jälkiruokaviinit.”
Keittiötä johtaa myös suomalaisvahvistus. Chef de cuisine Juuso Penttinen on hankkinut kannuksensa niin suomalaisissa huippuravintoloissa kuin maailmalla, mm. Australiassa.
Nautimme Magus Aukin neljän ruokalajin menun niihin sovitettuine viineineen. Menun hinta on 45 euroa ja viinipaketin 35 euroa. Tarjolla on myös á la Carte -lista, jossa alkuruokien hinnat ovat 9 euroa, keitot maksavat 8-10 euroa, pääruoat 16-29 euroa ja jälkiruoat 6-7 euroa.
Keittiön tervehdys sisälsi keitettyä häränhäntää, White Cream alkupalassa oli suolattu siikaa, piimää, mätiä, kurkkua ja tilliöljyä, Winter oli kermainen misokeitto ankanmaksalla, päärynällä ja savustetulla paprikalla ja makeaksi lopuksi tarjottiin Bitter sweet symphony.
Jos illallista miettii kokonaisuutena, se oli hyvin harmoninen esitys. Kaikki ruokalajit olivat tasavahoja toisiinsa nähden, ei ehkä selkeästi erottuvia huippuja, mutta ei myöskään notkahduksia. Vaikka suosikkini taisikin olla kermainen misokeitto, jossa oli ankanmaksaa, päärynää ja savustettua munakoisoa. Keitto oli niin kielenvievää, että lautanen oli pakko ”tiskata” puhtaaksi talossa leivotulla Lemin rievällä.
Myös viini-ruokaparitukset olivat onnistuneita ja valitut viinit eivät olleet mitenkään itsestäänselvyyksiä. Ehkä makuaisteja hivelevin paritus oli saarenmaalaisen hirven ulkofileen kanssa tarjottu, Espanjan Jumillasta kotoisin oleva Bodega Cerron Ravia Petit Verdot 2012. Hirvi oli saanut seurakseen grillattua päärynää, sinihomejuustovoita, voissa ruskistetun perunakroketin sekä rakunakastikkeen.
Koska jo ravintolan nimi velvoittaa, jälkiruoilla ja makeilla viineillä on tärkeä osa tätä ravintolakokemusta. Menun makea päätös oli viittä eri suklaajälkiruokaa sisältävä Choco/Coco/ Choko, mutta raikkaamman vaihtoehdon ystävänä sain myös maistaa Bitter sweet symphonya, jossa oli niin jogurttimoussea, tyrnikastiketta, briossia, vadelmaa kuin jogurtista tehty ”lumipallo”. Viiniparituksena toimi makeiden viinien klassikko, sauternes.
Kilpailu on Tallinnan ravintolamaailmassa veristä. Herkullisen illan jälkeen voi toivottaa suomalaisille Pelle Pelottomille ja Magus Aukille vain ja ainoastaan makeaa tulevaisuutta! Me hymyilimme tyytyväisinä koko matkan takaisin hotellille.
Magus Auk
Luscher & Matiesen veinirestoran
Pühuvaime 7, Tallinna
Tallinnaterveisin
Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tallinnan Makea Aukko eli viiniravintola Magus Auk