Elo-syyskuun vaihteessa sosiaalinen media on täyttynyt porcinipornolla. Nekin, jotka eivät yleensä somessa postaille, jakavat nyt innolla tattisaaliinsa kuvia.

himahella tatit

Sieniä poimivat niin mopopojat kuin mummotkin, mutta erityisesti herkkutatin kanssa on oltava ripeä: satokausi kestää Suomessa vain parisen viikkoa. Tänä vuonna ne näyttivät nousevan maan uumenista vain muutamissa tunneissa.

Sienestysharrastuksen voi hyvin aloittaa tateista, sillä ne on helppo tunnistaa, eikä tateissa ole myrkyllisiä lajeja, ainoastaan muutama pahanmakuinen. Tatit ovat melko suuria, pullean muotoisia ja paksujalkaisia sieniä, joilla on lakin alapinnalla helttojen sijaan pillistö.
Tattien huonoja puolia on, että ne toukkaantuvat herkästi ja usein ennen sienestäjää tattien kimppuun ovatkin ehtineet hyönteiset.

Herkkutatit ovat herkkua

Miedosti pähkinämäisen makuinen herkkutatti kuuluu parhaimpiin ruokasieniimme. Ja mikä parasta, herkkutatteja ei tarvitse esikäsitellä. Niitä voi popsia raakana, paistaa pannulla sellaisenaan, tai käyttää kastikkeisiin, muhennoksiin keittoihin ja risottoihin.

Yksi pikku juttu kannattaa tarkistaa. Herkkutatti muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi pahanmakuista sappitattia, joka voi pilata muiden sienien sekaan eksyessään koko ruoan. Jos on epävarma, voi karvasta tattia maistaakin, sillä sappitattikaan ei tapa, ainoastaan maistuu pahalle.

tatit
Tatit tunnistaa suuresta jalasta ja pulleasta ulkomuodosta.

Asfalttiruusu sienestää torilla

Myönnän, että en ole mikään sienispesialisti, vaikka kauppalajikkeet tunnenkin. Minulle turvallisin sienestyspaikka on tori.
Somen tattikuvat saivat minut himoitsemaan tattirisottoa, joka on yksi lempiruuistani. Hakanimen tori olikin sieniretkeni kohde ja sieltä sainkin tatteja 24 euron kilohintaan. Sienestäessä pääsisi siis ihan tuntipalkoille.

Hintahaarukka on sienissä ollut nyt aikamoinen, sillä tatteja on noussut sananmukaisesti kuin sieniä sateella.
Niinpä sitten torstai-iltana tattirisottoa kokkailinkin. Olin nähnyt FB-kaverin postauksesta, että hän käytti tattirisotossa valkoviinin asemesta punaviiniä ja tarjosi sitä paistetun metson kanssa.

Ihan uusi juttu punaviinirisotto ei ole. Minäkin tutustuin siihen Piemonten Gattinarassa, jossa sitä tarjottiin illallisen väliruokana.
Siitähän se ajatus sitten lähti ja risottotemppu onnistui loppupeleissä niin hyvin, että taikuri oli itsekin ihmeissään. Ainoa asia joka harmitti oli se, että söin yksin. Ja liikaa. Tattinautinto olisi ollut ilo jakaa.

Lisäsin tattirisoton joukkoon loppumetereillä muutamia lastuja Virosta ostamaani kuivattua villisikaa. Homma ei kariudu villisian puuteeseen, sillä risotossa toimisi varmasti myös rapeaksi paahdettu ilmakuivattu kinkku tai ihan pekonikin. Ja voi sen risoton pitää ihan vegenä.

Punkun lisäksi käytin vasikanfondista valmistettua kiehuvaa lihalientä, joten ruokaan tuli lihaisuutta. Kasvisliemi on ihan yhtä hyvä valinta.

tattirisotto
Valmiin tattirisoton kuuluu olla lusikoitavan löysää.

Tässä ohje herkulliseen punaviini-tattirisottoon!

Punaviini kruunasi nautinnon

Koska avasin risottoa varten pinot noir -punaviinin, nautin sitä myös risoton kanssa. Ja ranskalainen J. Moreau Beau-Monde Pinot Noir 2012 oli täydellinen osuma risoton kumppaniksi!

beau monde punaviini

Arjesta tuli hetkessä juhlaa. Ja mikä parasta, risotto oli valmista reilussa puolessa tunnissa. Tattirisotto on siis arjen luksusta!

Nautitaan sienisadosta ja syyspäivistä
Toivoo Himahellan Tiina