Noin viidennes suomalaisista viettää tipatonta tammikuuta. Kuukauden juomattomuus on valinta, joka nostattaa intohimoja niin puolesta kuin vastaan. Kumma kyllä.

Lasit pöydässä, Kuva: Kristiina Kurronen copyright: Otavamedia

Tipaton tammikuu on muodostunut monelle perinteeksi. TSN Gallupin selvityksen mukaan vuonna 2014 noin 20 prosenttia suomalaisaikuisista vietti alkoholitonta kuukautta. Siis heistä, jotka eivät lasiin normaalisti sylje.

Kirjoittaessani tätä loppiaisena, takanani on kuusi tipatonta päivää. En ole luvannut itselleni muuta kuin sen, että olen ilman alkoholia juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Oli se sitten viinaton viikko, tipaton tammikuu tai Ylen 100 päivää ilman viinaa -tempaus. Luokittelen itseni kuitenkin kohtuukäyttäjäksi, jonka ajatukset pyörivät tiiviisti alkoholin ympärillä vain viinitoimittajan hommiin liittyvissä töissä.

Vuodenvaihteessa sosiaalisessa mediassa väännettiin kiivaasti peistä aiheesta. Osan mielestä tipaton kuukausi on jälleen yksi tapa holhota suomalaisia ja kivi juomakulttuurimme kehittymisen kengässä. Toisille se on vain korjausliike jouluisen ylensyönnin ja -juonnin jälkeen. Ihan samalla tavalla kuin kuntosalikortin hankkiminen tai laihdutuskuurin aloittaminen. Kolmannen ryhmän mielestä koko aihe ei ole edes kiinnostava. ”Tipaton tammikuu on persaukisten hommaa”, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi viiniä lasiin kaataessaan.

Koska raittiutta piti ruveta selittelemään?

Mielestäni kyse on henkilökohtaisesta valinnasta. Ne jotka viettävät korjausviikkoja, viettävät. Ei siihen ulkopuolisten hyväksyntää tai lupaa tarvita, sillä ei raittiudesta haittaakaan ole.

Kattaus pöydällä, Kuva: Jorma Marstio copyright: Otavamedia

Neljän viikon aikana elimistön luvataan puhdistuvan, verenpaineen laskevan ja aineenvaihdunnan normalisoituvan. Unen laatukin paranee. Mielestäni aika hyvä panos-tuotos -lupaus. Ja ne jotka pullonsa korkkaavat, korkkaavat. Ei sitäkään tarvitse vieraille ihmisille selitellä, varsinkaan jos lumihanki ei kutsu perhettä talvisin. Cheers ja kippis sitten vaan.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Ryhdyin pohtimaan, missä vaiheessa juomattomuutta piti ruveta selittämään. Koska entisestä perushyveestä eli rehdistä raittiudesta tulikin vinoja katseita aiheuttava sosiaalinen haitta?

Hedelmällisessä lastentekoiässä colan tilaaminen baarissa herätti välittömästi kavereiden epäilyt mahdollisesta raskaudesta. Tai jos maha-asukki ei ollut syy prosentittomuuteen, ainakin lääkekuurin piti olla päällä. Tai auto parkissa. ”Nyt ei vaan maistu” -selitys ei ollut hyväksyttävä, piti keksiä pätevämpi syy.

Vuonna 2012 opiskelijoiden hyvinvointia tukeva Nyyti-järjestö teki 3000 ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijalle kyselyn, joka koski sosiaalista juomista. Kysely paljasti, että osa yliopisto-opiskelijoista koki joutuvansa sosiaalisen paineen vuoksi juomaan alkoholia enemmän kuin haluaisi. Moni oli huolissaan, että juomattomuus leimaa tavalla tai toisella erilaiseksi kuin muut. Tosin runsaan alkoholinkäytön uskottiin myös haittaavan toisiin tutustumista ja erottavan humalahakuiset opiskelijat niistä, jotka eivät käytä alkoholia tai käyttävät sitä kohtuudella.

Reilu kolmannes vastaajista koki, että alkoholia käytetään opiskelijatapahtumissa aivan liian paljon tai liian paljon. Joka toinen kyselyyn vastanneista toivoi lisää alkoholittomia opiskelijatapahtumia.

Kysely vahvisti korkeakouluopiskelijoille vuonna 2008 tehdyn terveystutkimuksen tuloksia, johon osallistuneista opiskelijoista 14 prosenttia koki joutuvansa käyttämään alkoholia enemmän kuin itse haluaisi.

Sosiaalinen juominen on trendikästä

Olimme marraskuussa ystävättärieni kanssa uudessa trendiravintolassa illallisella. Sommelierkin sattui olemaan vanha tuttumme. Kun hän kysyi mikä juoma rouville maistuisi, alkoi hirveä pulputus. Minä ilmoitin pysytteleväni kivennäisvedessä läpi aterian. Ja samaan hengenvetoon huomasin selittäväni, että olen autolla liikenteessä. Kaksi meistä taas halusi puolittaa ruoille räätälöidyn viinipaketin. Ystäväni sopertelivat yhteen ääneen aikaisesta ylösnoususta ja seuraavasta työpäivästä. Hälytys! Ei sommelier mitään kysynyt! Miksi ihmeessä meidän piti selitellä juomattomuuttamme?

Viinilasit, Kuva: Jorma Marstio copyright: Otavamedia

Sosiaalisen juomisen paine ei siis koske ainoastaan nuoria, se säätelee meitä keski-ikäisiäkin. Alkoholista kun on muodostunut tärkeä osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Nykyisin tavataan kavereita trendikkäästi samppanjabaarissa, muutama vuosikymmen sitten treffattiin samoja tyyppejä kahvikupillisen ääressä. Eihan skumppaa laske alkoholiksi enää muut kuin poliisi puhalluttaessa.

Rakastan viiniä ja erityisen paljon kuplivaa viiniä. Mielestäni onnistunut viinivalinta nostaa ruokaelämyksen uusiin sfääreihin. Mutta pidän viinistä sen maun, en sen sisältämän alkoholin vuoksi. Joisin jopa enemmän, mikäli viini ei menisi päähän. Mutta jos valintani ruokajuomaksi on kivennäisvesi, se on minun valintani. Eikä ”alkoholittomuusongelmani” kuulu muille.

Nostakaamme malja itsemääräämisoikeudelle ja valinnanvapaudelle. Oli lasissa sitten juomaa prosenteilla tai ilman!

Terveisin
Himahellan Tiina

Kuvat: Kristiina Kurronen ja Jorma Marstio/ Otavamedia