Himahella

Yhdeksän viikkoa jouluun

Viime viikolla lomailin vielä hellevaatteissa Kroatian auringon alla, mutta juuri ennen matkaani sain sähköpostiviestin Kotilieden tuottajalta. Hän toivoi, että Himahellassakin voisimme pikkuhiljaa alkaa laskeutua jouluisiin tunnelmiin.

Joulukuvaukset Espanjassa

Tuottajan viesti sai minut huvittuneena muistelemaan 30-vuotista uraani ruokatoimittajana. Näissä hommissa kun on aina elänyt kaikki vuoden ruokajuhlat etupainotteisesti. Yleensä ensimmäinen kinkku on paistettu jo kesällä ja joulupuuhastelun tahti on vain kiihtynyt syksyn edetessä. Kun oikea joulu on koittanut, meikäläinen on jo työskennellyt suurten laihdutusnumeroiden parissa. Aika luterilaista elämä naistenlehdissä on: ensin mässätään, sitten pantataan.

Ollessani Glorian ruokatoimittaja, tulin tunnetuksi toimituksessa siitä, että ensimmäinen kysymykseni kesälomilta paluuni jälkeen oli: ”Koska meillä on joulukokous?”  Tiesin jo sen ilmaan heittäessäni, että kysymys sai päätoimittajaltakin niskakarvat pystyyn. Saatoimmehan samaan aikaan vielä hikoilla keskellä intiaanikesää. Mutta kysymys oli ihan ajankohtainen, eikä mikään läppä. Jutunteko oli pakko käynnistää, jotta kaikille jäisi työaikaa tehdä hommansa hyvin. Joulunumeroiden teko lifestyle -lehdissä on kuin 2000 palan palapeli. Monta asiaa on loksahdettava kohdalleen, ennen kuin joulusatu on kansien välissä lukijoiden ihasteltavissa. Yleensä hommiin on valjastettu kaikki lehden erikoistoimittajat, sillä onhan paitsi ruoka, myös sisustus, muoti ja kauneuskin jouluun liittyviä keskeisiä teemoja. Eli jouluaiheiden pyörittely yhdeksän viikkoa ennen varsinaista h-hetkeä on ollut minulle ihan normia koko työikäni.

Joulukuvaukset Espanjassa

Lauantaina 17.lokakuuta Helsingin Sanomissa oli matkajuttu otsikolla Aurinkorannikko on muutakin kuin Málagaa -lähikaupungeissa on paljon nähtävää. Se sai minut muistelemaan lokakuuta 1998, jolloin Me Naiset -lehden erikoistoimittajatiimi matkusti Espanjan Granadaan tekemään joulukuvauksia. Kirsti Manninen eli Enni Mustonen oli kirjoittanut joulukertomuksen ja erikoisjoukkojen tehtävä oli kuvittaa hempeä rakkaustarina kohteessa, jonne kertomus oli sijoitettu. Jutun laajuus oli 32 sivua, joten siihen pistettiinkin kunnolla paukkuja. Todettakoon, että teimme yhteistyötä Espanjan valtion matkailutoimiston kanssa, joka toimi lentomatkamme ja majoituksemme sponsorina.

Joulujutun järjestelyjen logistiikka on jo aikamoista kotimaassakin, mutta kun koko show viedään vielä vieraaseen maahan ja kulttuuriin, se nostaa vaikeuskerrointa potensseihin. Ensimmäisinä päivinä olimme lähes kielipuolia, sillä maaseudulla emme yllätykseksemme pärjänneetkään englannilla. Pikkukylässä sijaitsevassa perhehotellissa ei puhuttu muuta kuin espanjaa, saati sitten kylän kaupoissa. Onneksi kuvausjärjestelijämme Mari Meriläinen hallitsi espanjankielen alkeet, joten Marin ja sanakirjan avulla saimme asioita kohteessa vietyä eteenpäin. Loppuviikoksi saimme hälytettyä paikalle Fuengirolasta suomalaisen kiinteistövälittäjä Suvi Kaurasen, joka oli meille aivan korvaamaton apu tulkatessaan toiveitamme erilaisissa kuvaustilanteissa. Kun meikäläisten sirkus pärähti kuvauspaikoille, kyllä siinä selitelläkin sai. Ihmiset olivat ihmeissään eikä kuvauslupakaan ollut itsestäänselvyys. Joutuipa kuvankaunis nainen toimimaan mallinakin, sillä istutimme hänet jouluaterialle ruokapöytään. Koskaan ei tiedä mitä kuvauksissa tapahtuu ja mihin hommiin joutuu!

Joulukuvaukset Espanjassa

Tarvitsimme kertomukseemme niin lammaspaimenia, madonnia kuin jouluvaloja. Jotenkin ne vain ilmestyivät kohdallemme kuin sadussa. Kuvausviikonloppuna vietettiin jonkin paikallisen pyhimyksen juhlaa ja Granadan kujat oli puettu jouluvaloihin. Pyhimyksen kunniaksi järjestettiin myös kulkueita, joissa oli hyvin jouluinen tunnelma. Valokuvaajamme Jouni Harala juoksi kulkueen vieressä sormi koko ajan liipasimella. Kirkkoon emme sentään kameroinemme kehdanneet mennä.

Kun malleja meikattiin eräänä aamuna kuvauskuntoon AD:mme Liisa Helasto huudahti, että nyt täällä olisi se kaivattu lammaspaimen. Ja toden totta, majapaikkamme parvekkeen alle oli ilmestynyt paikallinen, siniseen työhaalariin pukeutunut mies paimensauvan ja lammaslauman kanssa. Ja taas kuvaajaa vietiin.

Suomesta ei luonnollisestikaan voinut roudata mukana painavia astioita tai huonekaluja Espanjaan. Vain mallien vaatteet oli pakattuina muotitoimittaja Iina Dillemuthin matkalaukkuihin. Minulla oli tietenkin mukanani muutama keittiöveitsi ja kapusta, mutta keittiörekvisiitta matkalaukussani oli ihan minimaalista. Niinpä elimme sen mukaan mitä paikalta saimme kuviin haalittua. Designhuonekalut ja -astiat puuttuivat kokonaan tästä jutusta.

Espanjalaisessa joulupöydässämme meillä oli tarjolla meren eläviä, kinkun virkaa toimitti mustajalkainen Pata Negra ja jälkiruoka oli kanelilla maustettu Crema Catalana. Glögin virkaa lämpimässä ilmanalassa toimitti luonnollisesti sangria. Kyllä niillä eväillä yksi joulupöytä saatiin katettua.

Joulukuvaukset Espanjassa

Kun kuvasimme rannalla, ilma oli tuulinen ja auringosta huolimatta vilakka. Mallit palelivat keveissä mekoissaan ja nuotiota markkeeravat ulkotulemme eivät meinanneet pysyä liekeissä. Kun aurinko oli juuri painumassa mailleen, tulet saatiin sytytettyä, kuherteleva pariskunta sijoitettua kuvaan ja naps. Kuvaajamme sai mieleisensä ruudun tallennettua filmille.  Koska silloin ei vielä eletty digiaikaa, lopputulos nähtiin vasta Helsingissä kun filkat oli kehitetty! Mutta huippulaukas siitä sinisestä hetkestä tuli. Pro on aina pro.

Monenlaisissa joulukuvauksissa olen siis ollut mukana 30 vuoden aikana. Pelkästään niistä voisin kirjoittaa jo ruokatoimittajan joulumuistelmat.

En lupaa, että jokainen loppuvuoden Himahella-postaus käsittelee puhtaasti joulua, mutta yritän ujuttaa tulevan juhlan juttuihini mukaan jollakin tasolla.  Onhan tässä vielä kekri, pyhäinpäivä ja itsenäisyyskin juhlan aiheena ennen joulua!

 

Aurinkoisissa joulufiiliksissä,

Blonditiina


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Yhdeksän viikkoa jouluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *