Ministeri Anna-Kaisa Ikonen vaatii itseltään valtavasti: ”En tiedä, onko kympin tyttö oikea käsite, mutta en ole päästänyt itseäni helpolla”
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen haaveili työstä kirjastossa, mutta sitten käteen osui kiinnostava pääsykoekirja aivan toiselta alalta. Uran poliitikkona käynnisti puhelu, jonka saadessaan Anna-Kaisa oli pienen vauvan äiti.
Oppilaskunnan puheenjohtaja koulussa – se oli Anna-Kaisa Ikonen. Ainejärjestön puheenjohtaja yliopistossa – se oli Anna-Kaisa. Kaupunginvaltuustoon ja eduskuntaan ensimmäisissä vaaleissa – se oli tietenkin Anna-Kaisa.
Anna-Kaisa Ikosen, 46, ura on huomattavan nousujohteinen. ”Viksu”, häntä luonnehditaan Tampereella. ”Karismaattinen”, sanoo puoluetoveri. Ja nuhteeton. Tästä kahden lapsen äidistä ja yhteiskuntatieteiden tohtorista ei löydä klikkiotsikoita.
”Olen aina ollut luonteeltani vaikuttaja. Tykkään organisoida ja suunnitella. Valta ei ole tärkeää, vaan se että pystyn vaikuttamaan asioihin ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta”, sanoo Anna-Kaisa itse.
Anna-Kaisa Ikonen rikkoi lasikaton kotikaupungissaan Tampereella kymmenen vuotta sitten, kun hänestä tuli kaupungin nuorin ja ensimmäinen naispormestari. Pormestarius oli Anna-Kaisan unelmatyö.
”Kun annoin käädyt pois keväällä, tunnelma oli haikea, ja kiitospuhetta pitäessäni itkin.”
Nyt hän on tuore kunta- ja alueministeri sekä toisen kauden kansanedustaja ja kokoomuksen varapuheenjohtaja, joka sai Pirkanmaalla toiseksi eniten ääniä. Eniten niitä sai Sanna Marin.
Tampereella Anna-Kaisa on julkkis.
”En voi lähteä torille ostamaan mansikoita ilman että juttelen ihmisten kanssa. Lasteni mielestä on rasittavaa kulkea kanssani, kun olen koko ajan suustani kiinni.”
13-vuotiaana Anna-Kaisa Ikonen lähti yksin Amerikkaan
Anna-Kaisa kasvoi Tampereella perheessä, jossa politiikka kuului arkeen. Hänen isänsä, rakennusliikkeen toimitusjohtajana työskennellyt Seppo Mäkinen, oli näkyvä tamperelainen kunnallispoliitikko. Puolue on sama kuin tyttärellä, kokoomus. Äiti on yhteiskuntatieteilijä ja teki uransa kehitysvammatyössä.
Perhe asui Kissanmaalla, ja Juice Leskinen soitteli kitaraa naapurin parvekkeella.
Kun Anna-Kaisa oli kaksivuotias, hänelle syntyi pikkusisko. Heistä tuli tiivis pari. Pienempänä heillä oli yhteisiä harrastuksia: kuvataidekoulu, pianonsoitto ja teatteri. Suhde siskon kanssa on kantanut läpi elämän.
”Siskoni on ihminen, johon saatan luottaa sataprosenttisesti”, Anna-Kaisa sanoo.
Isovanhemmat olivat mukana Anna-Kaisan lapsuudessa päivittäin.
”Heidän kuolemansa on ollut minulle yksi elämän vaikeimpia paikkoja.”
Mäkisen perhe matkusti lastensa kanssa paljon, ja jo 13-vuotiaana Anna-Kaisa pääsi kuukaudeksi vaihto-oppilaaksi Cincinnatiin Yhdysvaltoihin. Amerikan hän muistaa superlatiivien maana. Hän on pitänyt yhteyttä perheen äitiin siitä asti, ja viime vuonna New Yorkin -matkalla hän tapasi ”isoveljensä”.
Lue myös: Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on äitinsä kasvattama, isäänsä hän ei muista
Valinta kirjakaupassa
Keväällä 1996 Tampereen akateemisen kirjakaupan hyllyjen välissä liikkui pian lakin saava ylioppilas tutkimassa yliopistojen pääsykoekirjoja ja pohtimassa, mitä lähtisi opiskelemaan.
Anna-Kaisan toiveammatti oli ollut kirjastonhoitaja, koska hän oli kova lukemaan. Hän oli haaveillut myös arkkitehdin urasta ja piirrellyt Tampereesta kaupunkisuunnitelmia, joihin kuului muun muassa tornitaloja. Psykologiaakin hän oli miettinyt.
Sitten hyllyssä osui silmiin Antti Kariston toimittama kirja Elintaso, elämäntapa, sosiaalipolitiikka.
”Se vaikutti kiinnostavimmalta, joten siellä kirjakaupassa päätin hakea opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.”
Koulussa Anna-Kaisa Ikonen oli kunnianhimoinen ja tunnollinen.
”Olen asettanut aina itselleni riman korkealle. Joskus voisin olla armollisempi itseäni kohtaan. En tiedä, onko kympin tyttö oikea käsite, mutta en ole päästänyt itseäni helpolla.”
Yliopistossa Anna-Kaisa opiskeli pääaineenaan sosiaalipolitiikkaa, ja kun hän valmistui maisteriksi, jäi tunne, että hän halusi vielä kehittää itseään. Väitöskirja työttömyyseläkkeestä eli kansankielellä eläkeputkesta valmistui vuonna 2009.
Viime vuosina eläkeputki on ollut paljon esillä, koska yritykset ovat käyttäneet sitä päästäkseen eroon iäkkäämmistä työntekijöistä, mutta reilut kymmenen vuotta sitten se ei Anna-Kaisan mukaan kiinnostanut kuin yhtä ihmistä: edesmennyttä valtiovarainministeriön valtiosihteeriä Raimo Sailasta, joka jakoi auliisti ymmärrystään väitöskirjantekijälle.
Anna-Kaisalle tiede on tärkeä osa identiteettiä: johtajana ja politiikassa hän haluaa hyödyntää tutkittua tietoa.
”Populismin määrä ja nopeatempoisuus huolettavat minua poliittisessa päätöksenteossa . Monimutkaisiin ongelmiin tarjotaan twiitin mittaisia ratkaisuja, vaikka sellaisia ei ole. Somen paine vie politiikkaa nopeampaan suuntaan.”
Isot saappaat, uskallanko, mietti Anna-Kaisa Ikonen
Vuonna 2008 Anna-Kaisan isä Seppo Mäkinen päätti luopua politiikasta. Anna-Kaisa työskenteli tuolloin TE-keskuksessa, mutta oli sillä hetkellä äitiyslomalla nuoremman lapsensa kanssa.
”Syksyllä, pari päivää ennen kuin kuntavaalien listat menivät kiinni, tuli soitto. En kysynyt isältä, oliko hän vaikuttanut asiaan. Enkä ollut ajatellut lähteä vaaleihin”, Anna-Kaisa sanoo.
Yön yli nukuttuaan hän päätti lähteä ehdolle ja tuli valituksi.
”Silloin annoin pikkusormeni politiikalle.”
Palatessaan äitiyslomaltaan vuonna 2009 hän aloitti Tampereen apulaispormestarina alanaan sosiaali- ja terveysasiat.
Kun Anna-Kaisaa kolme vuotta myöhemmin kysyttiin pormestariksi neljän vuoden kaudelle, hän mietti, että saappaat olivat isot.
”Mutta lähipiiri ja ihmiset ympärilläni vakuuttivat, että pystyn siihen. Hyvä, että tuli lähdetyksi.”
Tampereen kaupunginvaltuustoa johti sen vaalikauden ajan politiikan tuleva supertähti, Sanna Marin.
”Tein Marinin kanssa paljon yhteistyötä, ja se sujui hyvin.”
Suomessa Anna-Kaisa on työssään kokenut tulleensa kohdelluksi tasaveroisena. Mutta pormestarina ollessaan hän sattui olemaan erään tilaisuuden ainoa nainen Pekingissä Kiinassa. Salissa häntä ei ensin edes tervehditty. Hänelle oli paikka eturivissä, ja tietysti tuli hänen vuoronsa pitää puheensa.
”Sen jälkeen ihmiset olivat jonossa käyntikorttiensa kanssa. Titteli teki minut näkyväksi.”
Työ, jossa pitää olla toimitusjohtaja, kyläpäällikkö ja valmentaja
Pormestarius on sidottu vaalikauteen, ja kokoomus hävisi vuonna 2017 kuntavaalit Tampereella demareille noin sadan äänen erolla. Mutta seuraavat kuntavaalit kokoomus voitti, ja vuonna 2019 kansanedustajaksi valittu Anna-Kaisa palasi Tampereen pormestariksi kaksi vuotta myöhemmin.
Jos Anna-Kaisa Ikonen oli ensimmäisellä kerralla ajatellut, ettei hän voi edes tarjoutua pormestariksi, toisella kerralla hän tahtoi työhön, joka on ”toimitusjohtaja, kyläpäällikkö, valmentaja ja verkostoituja”.
Suomen vetovoimaisimmaksi kaupungiksi valitussa Tampereessa on Anna-Kaisan kertomana kultapölyä.
Hänen mielestään Tampere-ilmiö on seurausta siitä, että siellä on yhteisen tekemisen henki, tahto ja luottamus yli puoluerajojen. Sillä on saatu aikaan Suomen pisin maantietunneli, Nokia Areena keskelle kaupunkia ja raitiovaunut – ja tornitalojakin, joita Anna-Kaisa piirsi lapsena.
Yhteishenkeä kaivattaisiin hänen mielestään myös valtakunnanpolitiikkaan, jota leimaa vastakkainasettelu.
”Johtajana olen onnistunut, kun johdettavani onnistuvat. Kun olen saanut isoja vastuita, olen oppinut, että ympärilläni on osaajia, joihin voin luottaa. Luottamus vie eteenpäin paremmin kuin kielteinen kontrolli.”
Onneksi isovanhemmat auttavat
Anna-Kaisa Ikonen ei nuorempana pitänyt lasten saamista itsestäänselvyytenä, mutta 28-vuotiaana hän huomasi haluavansa lapsia. Puolisonsa hän oli tavannut jo vuosituhannen vaihteessa, kun molemmat olivat valmistumassa opinnoistaan.
Perhe on aina ollut Anna-Kaisan elämän ykkösasia.
”On ollut ihanaa seurata lasten kehittymistä ja kasvua. Lähtökohtaisesti hyppään aina Helsingissä junaan ja menen illaksi Tampereelle, jotta voin nähdä lapseni hereillä. Haluan olla heille läsnä, vaikka työt ovat tuoneet pääkaupunkiin.”
Kun lapset olivat pieniä, Anna-Kaisa työskenteli kaksi vuotta valtiosihteerinä Jyrki Kataisen hallituksessa. Sekin alkoi yllätyspuhelusta: hän oli tulossa lastensa kanssa Särkänniemestä, kun silloinen kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen soitti.
Lapsilleen Anna-Kaisa Ikonen on halunnut siirtää sitä, mitä hän on itse saanut: tehdä asioita yhdessä, antaa mahdollisuus harrastuksiin ja auttaa heitä näkemään maailmaa. Kumpikin on esimerkiksi ollut samanlaisessa vaihdossa kuin äitinsä, mutta Italiassa.
Lue myös Seura.fi: Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta saa voimaa tyttärestään – ”Pienet kädet rutistuvat kaulani ympärille ja hän sanoo, äiti, olet niin rakas”
Anna-Kaisan lapset ovat hänen itsensä tavoin viettäneet paljon aikaa isovanhempiensa kanssa. Isovanhemmista on ollut myös paljon apua.
”Arkea olisi ollut paljon vaikeampaa järjestää ilman vanhempiani, jotka asuvat Tampereella”, Anna-Kaisa sanoo.
Nyt lapset, tyttö ja poika, ovat teini-ikäisiä. Anna-Kaisa löytää heistä niin itseään kuin puolisoaankin, joka on diplomi-insinööri: poika on enemmän teknisesti, tytär yhteiskunnallisesti suuntautunut.
Molemmat lapset harrastavat kuvataiteita kuten äitinsäkin, mutta nuorelle Anna-Kaisalle myös manserokki oli tärkeää.
”Ensimmäisillä omilla rahoillani kävin ostamassa Eppu Normaalin kasetin”, hän muistelee.
Pormestarina hän tutustui myös Syrjän veljesten äitiin, runoilija Kirsi Kunnakseen. He osallistuivat yhdessä Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakeikalle. Kunnas oli tuolloin jo yhdeksänkymppinen.
”Mikä ylpeys hänellä oli äitinä pojistaan”. Anna-Kaisa muistelee.
Yksin tyynellä järvellä
Kesäilta ja tyyni järvi, perässä kelluke, joka kertoo, missä uimari menee ja tuo hänelle turvaa. Siinä on yksi Anna-Kaisan onnen hetkistä.
Hän ui yksinään pitkiä lenkkejä kesäkuusta syyskuulle Jos ajattelussa kiikastaa, uinti tai hiihtolenkki auttaa.
Anna-Kaisa sanoo, että hän haluaa aina katsoa pidemmälle tulevaan ja nähdä kokonaisuuden.
”Eräänlainen elämänmottoni on miete, jonka joskus nuorena poimin jostain: älä arvioi päivää korjaamasi sadon, vaan istuttamiesi taimien perusteella.”
Kellukkeen Anna-Kaisalle on antanut hänen puolisonsa. Hän on tärkeä ja tasapainottava ihminen, jonka kanssa voi syntyä keskustelua, joka haastaa Anna-Kaisan ajattelua. Perusarvot ja elämäntavat ovat kuitenkin samanlaiset.
”Työ ja arjen säätäminen ovat iso osa elämää, ja olemme molemmat järjestelmällisiä.”
Anna-Kaisa on kasvanut kaupungissa, puoliso maalla.
”Heidän perhepiirinsä on lämmin ja kiva, ja olen saanut ympärilleni toisen perheyhteisön. Vietämme aikaa hänen sisarustensa perheiden kanssa ja heidän maatilallaan Pirkanmaalla.”
Anna-Kaisa ja puoliso myös hiihtävät ja lenkkeilevät yhdessä.
”Minä olen kyllä hitaampi.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2023
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ministeri Anna-Kaisa Ikonen vaatii itseltään valtavasti: ”En tiedä, onko kympin tyttö oikea käsite, mutta en ole päästänyt itseäni helpolla”