Ihmiset

Anna Perhon 5 lempimatkakohdetta - poimi vinkit!

Toimittaja, juontaja Anna Perho tuntee olevansa kotonaan suurissa kaupungeissa mutta nauttii myös luonto- ja rantalomista.

”Jollen ole työmatkalla, pyrin viimeiseen saakka välttelemään työntekoa matkan aikana. Matkustamisen idea on mielestäni arjesta irtautuminen, eikä sen jatkaminen toisissa kulisseissa. Matkalla omaa aikaa arvostaa eri tavalla, koska sitä on rajatusti. Siksi yhteenkin meiliin vastaaminen tuntuu tuhlaukselta.

Pidän kaikenlaisista matkoista, oikeastaan mistä tahansa muusta paitsi risteilyistä ja huonolla maulla toteutetuista turistikohteista. Esimerkiksi Las Vegasin keskusta oli muovista tehty painajainen.

Kaupunkilomilla hauskinta on ihmisten seuraaminen ja kulttuurinähtävyydet. Tykkään laukata museoissa ja käydä katsomassa kaikkea mahdollisimman marginaalista. Olen suuri ruoan ystävä, joten myös kaupunkien ravintolatarjonta viehättää.

Suurkaupungeissa koen usein olevani lähempänä autenttista itseäni kuin kotona. Se johtuu ehkä siitä, että velvollisuuksien häipyessä taustalle syvin identiteetti tavallaan kirkastuu.

Pidän myös matkustamiseen liittyvästä anonymiteetista. Matkalla voi tavallaan valita, kuka on.

Luontokohteissa arvostan autenttisuutta. Mitä vähemmän krääsää ja kilkatusta, sen parempi.

Teen reissuja muutaman kerran vuodessa. Matkakohteen valinta tapahtuu joskus sen perusteella mitä kohteessa voi tehdä, joskus taas porukka tekee valinnat puolestani.Yksin matkustamisessakin on puolensa, koska silloin ei tarvitse tehdä kompromisseja. Toisaalta juttuja ei voi jakaa spontaanisti, mikä on iso miinus.”

New York on kiehtovan överi

Rakastuin New Yorkiin ensivisiitillä, kun menin sinne au pairiksi. Tunsin kaupunkia vain tv-sarjasta Hill Street Blues ja Juokse poika juokse -kirjaklassikosta. Kaupunki tuntui pelottavalta mutta loputtoman kiehtovalta. Tuntui, että mitä tahansa voisi tapahtua.

New York ylitti kaikki odotukset. Vaikka kaupunki oli silloin paljon likaisempi ja vaarallisempi, koin tulleeni toiseen kotiin. Siellä on kaikki. Se on charmikkaalla tavalla överi.

Sen jälkeen olen käynyt New Yorkissa kymmenisen kertaa, viimeksi heinäkuussa. Silloin mieleeni jäi erityisesti Whitney Museum, joka on sekopäisen hieno niin arkkitehtuuriltaan kuin sisällöiltäänkin. Lähes aina kävelen älyttömiä määriä, käyn MoMassa ja Battery Parkissa.

Olen usein miettinyt, mikä New Yorkissa kiehtoo. Ehkä kaupungin miljoonat tarinat luovat sille sen jäljittelemättömän karman. Myös oma sykkeeni on hyvässä synkassa kaupungin kanssa. Olen kärsimätön ja äänekäs, joten tunnen oloni kotoisaksi samanlaisten joukossa.

Joskus vielä asun New Yorkissa.

Levillä on ainutlaatuinen zen

Vietimme Levillä yhden sukujoulun. Tykästyin paikkaan kovasti, ja sen jälkeen olemme käyneet siellä perheen kanssa lähes joka talvi viikon kerrallaan. Päivät ollaan suksilla, illalla syödään hyvin ja ollaan vain. Parasta rauhoittumista.

Levissä minua viehättää rauhan ja toisaalta modernien palveluiden yhdistelmä. Päivän sisällön voi valita moodin mukaan. Ruokakaupat ovat korkeatasoisia, ravintoloita riittää ja liikuntamahdollisuudet ovat viimeisen päälle hot joogaa myöten.

Levi on palveluiltaan Suomen ylivoimaisin laskettelukohde, mutta samalla siellä on silmänkantamattomiin koskematonta luontoa. Luonto, rauha ja hämärä ovat aina yhtä ällistyttäviä. Sellaista zeniä en ole löytänyt muualta.

Takaisin Ypäjälle Myllykylän tilalle

Odotan aina Myllykylän tilan B&B:hen pääsyä. Kanta-Hämeessä Ypäjänkylässä sijaitseva tila on entinen lapsuudenkotini, jota pitävät nykyisin Heikki-veljeni ja hänen Anna-vaimonsa. He kutsuvat ilahduttavan usein kylään.

Olen asunut jo niin kauan poissa kotoa, että Myllykylään palaamisessa on nostalginen ja spesiaali tunnelma. Heikki ja Anna ovat remontoineet paikan aivan uskomattoman kauniiksi. Joka yksityiskohta on tarkkaan harkittu.

Lisäksi perheen kesken on tietenkin kiva viettää aikaa. Meillä on vahva yhteys ja aina hauskaa yhdessä. Tapaamisista jää mieleen ilo, nauru ja totaalinen rentoutuminen.

Paikassa minua kiehtoo se, että siellä on koettu ja eletty elämää, omaani ja muiden. Tilalla on yli 500-vuotinen historia, joka herättää arvostusta ja ymmärrystä sen suhteen, että jokainen ihminen on vain linkki jossakin ketjussa.

Nuhruisen upea Lontoo

Klassikot eivät koskaan petä. Lontoossa minua kiehtoo erityisesti sen ilmapiiri ja kulttuuritarjonta. Kaupunki on ihan omalla tavallaan nuhruinen ja silti upea.

Briteillä on ihan oma juttunsa. Pelkästään populaarikulttuurin historiaa on tehty saarella niin paljon, että se tuo kaikkeen mausteensa.

Olen käynyt Lontoossa muutamia kertoja. Viimeksi kävin siellä viime talvena mieheni kanssa. Halusin nähdä Saatchin taidemuseon Rolling Stones -näyttelyn. Olen bändin suuri fani, joten sain väristyksiä sen sisällöstä. Sen lisäksi kävelimme ja vahtasimme ihmisiä. Ihmiset ovat kaikkien paikkojen ydin, niin Lontoossakin.

Joensuu on festarihullun keidas

Olen festarihullu, ja Joensuun Ilosaarirock on Suomen paras festari. Käymme siellä kaveriporukalla joka kesä. Kuuntelemme musaa ja jauhamme roskaa. Ihmisten pitäisi tehdä niin paljon enemmän. Samae Koskisen sanoin: kun on ystävii, aurinkoo ja kaljaa, niin mitä muuta tarvitaan?

Jo matka Itä-Suomeen on hieno. Järviä, hassuja tienvarsimyymälöitä, kaunista luontoa ja susirumia kirkonkyliä on kiehtovaa seurata auton ikkunasta.

Joensuussa on jännä 192870-lukulainen tunnelma. Koska rakastan Ilosaarta, tunne värittää kaikkea muutakin. Kun olin kaupungissa työmatkalla, oli outoa kohdata kaupunki ilman festarikehystä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/2017.