Lena Meriläinen

Näyttelijä Lena Meriläinen haki apua terapiasta: ”Uupumus vei elämäniloni”

Lena Meriläinen hakeutui lääkäriin vatsakipujen vuoksi, mutta saikin diagnoosin uupumuksesta. Käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla avasivat vyyhdin. Lena kertoo Kotilieden haastattelussa, miten paha olo alkoi vähitellen purkautua.

Miksi lääkäri alkoi puhua psykiatrisesta sairaanhoitajasta, näyttelijä Lena Meriläinen, 63, ihmetteli. Hän oli tullut Töölön terveyskeskukseen, koska vatsakivut olivat taas yltyneet, ja lääkäri oli tutkinut hänet huolella.

Psykiatrinen sairaanhoitaja?

Lääkäri ei sanonut suoraan, että hän epäili Lenan kärsivän uupumuksesta. Silti oli kuulemma selvää, että oireet olivat psyykkisiä, ainakin osittain.

Lena oli hieman ihmeissään, mutta ei vastustellut. Oli joulukuu 2016, ja aika hoitajalle varattiin tammikuulle.

”Heti ensimmäisessä istunnossamme sairaanhoitaja auttoi minua ymmärtämään, että olen uupunut. Se tuntui hyvin hämmentävältä.”

Lena Meriläinen: ”Pidin itseäni ikävänä ämmänä”

On mahdotonta sanoa, milloin Lenan uupumus lopulta puhkesi. Kollegat huomasivat hänen alakuloisen olemuksensa jo pari vuotta sitten Syke-sarjan kuvauksissa. Silloin näyttelijäystävä Iina Kuustonen kehotti Lenaa hakeutumaan terapiaan. Tuolloin ajatus oudoksutti Lenaa.

Puoliso Olli Tola ja Lenan tytär Veera olivat hekin huomanneet muutoksen. Hilpeästä ja nauravaisesta naisesta oli tullut ärähtelevä ja alakuloinen erakko, joka vältteli sosiaalisia tilanteita. Ajatus ihmisten tapaamisesta tai juhlista tuntui vastenmieliseltä.

”En osannut edes aavistaa, että kyse oli uupumuksesta. Ajattelin, että olen vain luonteeltani hankala ja veemäinen tyyppi.”

Eniten kuraa sai niskaansa puoliso. Läksytystä piisasi, jos hän seisoi tiellä tai jätti jonkin tavaran paikkaan, johon se ei kuulunut.

”Olin todella bitch-ämmä, ikävä ihminen. Huomasin sen kyllä itsekin, mutta en mahtanut itselleni mitään. Uupumus vei elämäniloni.”

Lena oli jatkuvasti myös äärimmäisen väsynyt ja katosi unille aina kun mahdollista. Öisin hän kuitenkin heräili, ja silloin ikävät asiat pulpahtivat heti mieleen.

”Mieleni on aina ollut pahin piruni. Pyöritän ja pyöritän asioita enkä pääse niistä irti.”

Tuska kasaantui

Lena uskoo, että hänen uupumuksensa on seurausta monista vastoinkäymisistä. Ehkä taakka alkoi kerääntyä vuonna 2012, kun Lenan nyt 85-vuotias äiti sai Alzheimer-diagnoosin. Tai mahdollisesti jo ennen sitä, kun erään Lenalle rakkaan ihmisen elämään tuli ongelmia.

”Läheiselläni on ollut vaikea elämä, ja olen kantanut hänestä syvää huolta jo vuosikymmenten ajan. Tuska hänen vaikeuksistaan on päässyt kasaantumaan myös minuun.”

Tämän enempää Lena ei voi eikä halua puhua julkisuudessa läheisensä asioista.

Jo nuoresta lähtien Lena omaksui tukipilarin ja pärjääjän roolin. Hän on aina ollut se, jonka niskaan sopii kaataa huolet ja murheet.

”Olen aina ajatellut, että en kuulu siihen porukkaan, joka väsyy. Minä jaksan ja autan muita, eikä voi olla mahdollista, että sairastun itse.”

Uupumisen myötä tilanne kääntyi ympäri. Nyt Lena oli se, joka tarvitsi tukea.

”Minun ei ollut helppo myöntää itselleni, että tarvitsin apua. Tunsin itseni valittajaksi, eikä se rooli istu minulle. On vaikeaa olla heikko. Aluksi pidin itseäni säälittävän surkeana tyyppinä, jota kukaan ei voi jaksaa.”

”Minäkuvani muuttui”

Koko viime kevään Lena lepäsi eikä hakeutunut töihin. Parantuminen alkoi heti terapian alussa. Jo ensimmäinen kohtaaminen hoitajan kanssa oli merkityksellinen.

”Tilani nimeäminen uupumukseksi avasi vyyhdin, ja paha oloni alkoi purkautua. Kun ymmärsin, mistä oli kysymys, aloin voida paremmin.”

Lena kävi terapiassa kevään ajan joka toinen viikko. Istunto kesti tunnin.

Hoitajan avulla Lena ymmärsi, että hänen täytyy asettaa itselleen rajat. Hän voi auttaa muita mutta ei antaa kaikkia henkisiä voimiaan toisille.

Keskustelut ulkopuolisen ihmisen kanssa olivat hyödyllisiä, koska häneen ei ollut tunnesidettä. Lena oivalsi, että ammattilaisen apu oli tärkeää – pelkkä läheisten tuki ei olisi riittänyt saamaan häntä ylös uupumuksesta.

Nyt Lena tietää olevansa palautumassa, mutta hieman erilaiseksi kuin ennen.

”Minäkuvani muuttui. Pärjääjästä tuli se, joka saa olla heikko.”

Lue koko juttu Kotiliedestä  15/17!

Keskustelu

Kommentoi juttua: Näyttelijä Lena Meriläinen haki apua terapiasta: ”Uupumus vei elämäniloni”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X