Vaikea suhde ruokaan hallitsi Anni Hautalan lapsuutta: ”Olen saanut pahaa silmää syömisistäni”

Lapsena juontaja Anni Hautala inhosi ruokaa, mutta aikuisena hänestä tuli keittokirjan julkaissut herkkusuu. Lapsiaan hän ei halua painostaa syömään.

Nyt on pikku-Annilla paha paikka. Hän istuu kaverinsa luona ruokapöydässä, kun eteen laitetaan lautasellinen perunamuusia, maksapihvejä ja valkokastiketta. Ruokia, joita hän inhoaa. Lasiin kaadetaan ällöttävää maitoa. Mikään ei maistu tutulta, siltä miltä kotona. Eikä mikään maistu, ei yhtään. Yököttää.

Kaverin vanhemmat katsovat ärsyyntyneenä moista nirsoilua. Eivätkä ensimmäistä kertaa.

”Olen saanut lapsena huonosta syömisestäni pahaa silmää, vaikka mitään ei sanottukaan”, Anni Hautala, 35, tunnustaa.

Tästä on tultu pitkä matka makujen maailmaan. Nykyään Anni tunnetaan herkkusuuna, joka on juuri julkaissut lempiresepteistään kirjan.

”Olin luikerolaiheliini”

Annin lapsuudenkodissa syötiin kuten kaikissa kodeissa 1980-luvulla: lihaa ja perunaa. Vaikka Anni ei muuten ruoasta perustanut, jauhelihasta hän tykkäsi. Ihan parasta oli, kun sitä sai pizzan päällä.

”Tuolloin kauppoihin tulivat valmiit jauhelipizzat. Äiti paistoi niitä valurautapannulla, se oli herkkua.”

Koska niin harva ruoka maistui, Anni oli lapsena ”luikerolaiheliini”. Edes kuudesti viikossa toistuvat luisteluharjoitukset eivät parantaneet ruokahalua.

Koulussa oli vaikeaa, kun ruoan annosteli keittäjä, eikä itse päässyt nyppimään niin pikkuista määrä kuin olisi halunnut.

”Pyysin aina hiirenannosta.”

Kuinka ihmiset kehtaavat arvostella?

Parina viime vuotena Annia on paitsi kuultu Radio Suomipopin Aamulypsyssä myös nähty televisiossa. Hän on juontanut koko perheen ohjelmia, kuten Kaikki vastaan 1 -kisaa. Sen jälkeen moni muksu on kadulla osoitellut häntä sormellaan.

Se ei haittaa, sillä televisiotyö on tuntunut Annista mahtavalta. Siinäkin hän on saanut olla oma itsensä, tosin puunattu sellainen.

Ja vaikka televisioon kuinka meikataan ja stailataan, siinä ei voi silti välttyä ikäviltä kommenteilta.

Anni Hautala
”Ulkonäön arvostelu on hämmentävää. Joku katsoo minua televisiossa ja toteaa, että minulla on ruma tukka tai tätimäinen tyyli. Sen jälkeen hän kirjoittaa sen omalla nimellään kaikille nähtäväksi – ventovieraille ihmisille ventovieraasta ihmisestä. Ei niin pahasti sanottaisi toiselle päin naamaa. Ihmettelen aina, että kuinka ihmiset kehtaavat.”

Anni tietää, että televisiotyössä ikä ei nykyään ole etu. Niinpä hän pyrkii pitämään mielessä sen, että tämä on vain hetkellistä.

”Yritän valmistaa itseäni siihen, että nämä työt loppuvat, ja että se on ihan ok. Silti pelkään, että menen huonoksi kun ne oikeasti päättyvät.”

Rintasyöpägeeni sai pohtimaan syömisiä

Annilla heräsi huoli syömisien terveysvaikutuksista, kun häneltä toissa vuonna löydettiin rintasyövälle altistava geeni. Se nostaa merkittävästi riskiä sairastua rintasyöpään ja munasarjasyöpään.

Geenivirhe on todettu Annin äidillä jo 15 vuotta sitten. Onneksi kuitenkaan äiti tai muutkaan sukulaiset eivät ole sairastuneet.

Tiedon saatuaan Anni yritti aluksi selvittää, minkälaisella ruokavaliolla riskiä voisi pienentää. Siinä meni pää sekaisin, kun yksi taho kielsi savukalan, toinen kannusti lisäämään kalan syöntiä.

”Ratkaisin sen niin, että yritän pysyä kaikessa kohtuudessa. En ole kieltäytynyt mistään kokonaan.”

”En halua jäädä lasten muistoihin pakottajana”

Kokkaajana Anni kaihtaa ehdottomuutta ja hienostelua. Tämä näkyy myös hänen vastailmestyneessä keittokirjassaan Annin Ruokakirja (Otava), jossa hän yllyttää ottamaan keittiössä rennosti.

Moni resepteistä on syntynyt Annin väsätessä ruokaa uusioperheelleen, johon kuuluvat hänen kahdeksanvuotias poikansa, avopuoliso Niko Kivelä ja tämän poika.

Anni tekee perheen ruoat, koska hän tykkää siitä. Silti hän ei loukkaannu, jos rakkaudella tehty ruoka ei jollekin maistukaan.

Molemmat pojat ovat onneksi hyviä syömään. Kiittävästä kommentista syntyi esimerkiksi ”Äiti tää on mielettömän hyvää” -possun ohje. Ja jos pojat eivät jostain pidä, he sanovat kohteliaasti: ”Tää ei ehkä ole ihan mun lempi”.

Kun lapsille tulee kavereita kylään, Anni tekee kaikkensa, jotta näille ei tulisi syömisestä paineita.

”Sanon aina, että mitään ei ole pakko syödä ja että ruokaa saa jättää. En halua jäädä kenenkään muistoihin pakottajana.”

Annin koko haastattelu Kotilieden numerossa 27/17!

Keskustelu

No onneksi ei Anni itse arvostele pahemmin ihmisiä ohjelmassaan (mm. hevosnaamaksi) toki sehän on huumoria kun sen tekee radiossa.

Kommentoi juttua: Vaikea suhde ruokaan hallitsi Anni Hautalan lapsuutta: ”Olen saanut pahaa silmää syömisistäni”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X