Tarinat

Anu, 56, on suorittanut yli 70 työväenopiston kurssia! ”Olen oppinut häkellyttävän paljon”

Kurssit keramiikanteosta ikkunoiden kunnostukseen ja pyöränhuollosta nikkarointiin ovat nyt niin suosittuja, että niille saa jonottaa. Helsinkiläinen Anu on tavallista ahkerampi uusien taitojen opiskelija.

Anu Häyrinen, 56, meni ensimmäiselle Helsingin työväenopiston kurssille vuonna 2001 ja on sen jälkeen suorittanut yli 70 kurssia.

”Monta vuotta opiskelin espanjaa, ja kun tyttäreni oli nuorempi, kävimme yhdessä ruoanvalmis- ja leivontakursseilla. Olen käynyt myös erilaisilla tanssikursseilla sekä kokeillut kalligrafiaa, maalausta ja keramiikkaa, mutta ne eivät olleet minua varten”, helsinkiläinen Anu sanoo.

Hänen mielestään työväenopistot ovat ainutlaatuinen tapa kehittää itseään, sillä kursseille uskaltaa mennä matalalla kynnyksellä, kurssikaverit ovat mukavia ja opetus edullista ja laadukasta.

”Viime vuosina olen osallistunut myös puutarhan ja mökin hoitoon liittyville kursseille ja luennoille, sillä ostin kymmenen vuotta sitten siirtolapuutarhamökin. Olen oppinut lisää esimerkiksi kompostoinnista, puutarhan syystöistä, syyskylvöistä ja taimikasvatuksesta.”

Anun mukaan kursseista on valtavasti käytännön hyötyä. Vanhojen ikkunoiden kunnostuskurssilla hän oppi lasien irrotuksen ja kittaamisen sekä lisää puuosien huollosta. Ensi kesänä tarkoitus onkin jatkaa mökin ikkunaremonttia itsenäisesti.

”Harrastan ompelua ja muita käsitöitä, kun siirtolapuutarha on talvilevossa. Minusta on hauska tehdä itse asioita kotiin ja lahjaksi. Käsityökursseilla olen oppinut tekemään muun muassa rasioita ja kuvakehyksiä vanhoista kirjoista, kehyskukkaroita, muistikirjoja ja repun mummokärryyn”, Anu kertoo.

Lue myös: Hulpio, päärme… Lue aloittelevan ompelijan opas kaavaompeluun

Tavoite on tehdä vaatteet itse

Vuosi sitten Anu aloitti työväenopistolla kolmivuotisen Hyväksi kotiompelijaksi -kokonaisuuden, josta oli haaveillut jo vuosia.

”Kurssi on todella laaja ja melko aikaa vieväkin. Meillä on keskiviikkoiltaisin kolme tuntia opetusta, ja viikonloppuisin teen usein kurssiin liittyviä töitä kotona tai osallistun valinnaisille kursseille.”

Vuodessa Anu kertoo oppineensa häkellyttävän paljon vaatteiden suunnittelusta, valmistuksesta, materiaaleista, ompelutekniikasta, tyylistä, kaavoituksesta, yksityiskohdista ja väreistä. Erityisen innoissaan hän on siitä, että kurssilla tehdään  puseron, housujen ja hameen peruskaavat omien mittojen mukaan.

”Vaikka olen ommellut nuoresta pitäen, olen aiemmin tehnyt monet kohdat kömpelösti. Toivon, että kurssin jälkeen osaan ommella itselleni monenlaisia kauniita, siistejä ja istuvia vaatteita. Tavoitteeni on tehdä vaatteeni itse.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2024.