Tarinat

Kirkkoherra Harri Henttinen kehuu narvalaisia: ”Täällä asukkaat uskaltavat katsoa silmiin”

Vesilahden Narvassa on eletty kivikaudelta asti. Siksi siellä osataan olla yhdessä ja pistää talkoot pystyyn asiasta kuin asiasta. Numeroo ei tehrä, mutta käsi nostetaan tervehdykseen tuntemattomillekin.

Narvalainen erottuu joukosta. Jos uskaltautuu kauppareissulle ”kaupunkiin”, naapurikunnan Lempäälän puolelle, heti näkee, kuka on Narvasta.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Kirkkoherra Henttinen liikuttaa Narvan naisia keskiviikkoisin. ”Harrasta jumppaa Harrin kanssa” kokoontuu koululla.

Näin sanoo kirkkoherra, tuttujen kesken kirkkoharri, Harri Henttinen.

”Narvalaiset ja vesilahtelaiset ylipäätään ovat helposti lähestyttäviä. He uskaltavat katsoa silmiin. Sen huomaa”, hän tarkentaa.

Henttinen jos kuka tuntee katseet. Yli 180-senttinen meikkaava hengenmies huomataan kaikkialla, missä hän kulkee.

Pitkä musta nahkatakki huuhtoo nilkkoja, kun hän viilettää sisään Narvan monitoimitalon, tutummin Monarin lasiovista.

Hän asettelee pinkin tekoturkishuivinsa tuolin selkämykselle kyläläisten talkoilla perustaman kirjaston, Lainaamon, pöydän ääressä.

Vaikka Henttisen varsinainen konttori on Vesilahden kirkonkylällä kymmenen kilometrin päässä, Monari ja samassa rakennuksessa toimiva Narvan koulu ovat hänelle tuttuja paikkoja.

Joka keskiviikko Henttinen nostaa liperit naulaan ja vetää Narvan naisille tunnin jumpan, ”Harrasta jumppaa Harrin kanssa”.

Vähän muokkausta, kuntonyrkkeilyä ja lopuksi pieni hengellinen tuokio.

”Kun muutin Vesilahdelle 1995, kysyin ihmisiltä, miten yhteisöön pääsee sisään. Minulle vastattiin, että ensin täällä täytyy elää kymmenen vuotta. Sen jälkeen voi sanoa olevansa vesilahtelainen, eikä sitten enää halua pois.”Näin on juuri päässyt käymään. Henttinen ei voisi enää kuvitella, että muuttaisi kilpikonnansa kanssa mihinkään muualle.

”Täällä vieraskin oppii äkkiä luontevan tavan kohdata muita ihmisiä. Kaikki tervehtivät kaikkia. Monelle se on ollut syy muuttaa tänne.”

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Narvan kesätori kerää väkeä joka lauantai. Vapaaehtoisia kahvinmyyjiä on niin paljon, että vuorot on pitänyt arpoa yhdistysten kesken. Suosituilla arpajaisilla kerätään varoja hyväntekeväisyyteen.

Kauimmaisista tulee lähimmäisiä

Samaa todistavat muutkin. Piskuisen Vesilahden kunnan historiallinen ja maantieteellinen keskus, Narvan kylä, on paikka, jossa kauimmaisista tulee äkkiä lähimmäisiä.

Koulun tiloihin perustetulle Lainaamolle on piipahtanut Henttisen lisäksi muitakin näkyviä persoonia.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Narvassa on aina tehty paljon käsitöitä. Nyt vanhat mestarit opettavat uusille taitajille perinteisiä kädentaitoja, esimerkiksi riukuaidan tekemistä. Tämä taidonnäyte kehystää Narvan markkinatoria.

Vesilahden matkailuneuvoja Satu Karvinen kertoo muuttaneensa Tuusulasta 15 vuotta sitten, kun nelihenkiselle perheelle piti saada uusi koti. Tuusulan tontit olivat liian pieniä.

”Emme tunteneet täältä ketään, mutta kun kiersimme katsomassa tontteja, ihan tavalliset kyläläiset tulivat esittelemään niitä meille.”

Nyt Karvinen kirjoittaa uusien asukkaiden tervetuliaiskirjeeseen varoituksen: ”Älä sitten hämmästy. Täällä kaikki morjestaa kaikkia. Opettele sääkin vaan nostamaan kättäs.”

Pitkä historia näkyy tavoissa

Johtuisiko moinen morjestelu siitä, että Narvassa on opeteltu elämään yhdessä jo jääkaudesta?

Maastosta on löydetty esineitä, jotka kertovat ihmisen viihtyneen näillä sijoilla jo kauan ennen kuin älysimme asettua paikoillemme.

Kalevala Koru on saanut aihion käärmesormukseensa ja lintukorvakoruihin Narvan kylä kirkolta ja koululta tehdyistä hautalöydöksistä. Narvan museoyhdistys myy Karhottaren korua, jonka esikuva kaivettiin esiin Narvan vanhimmasta osasta Karholannokalta Pyhäjärven rannasta.

Kokemäenjoen vesistö, Pyhäjärven ranta ja Narvajoen suisto ovat olleet mitä mainioimpia paikkoja asettua taloksi.

Narvan historiaa tallentanut kotiseutuneuvos Yrjö Punkari tiivistää, että pitkä historia näkyy edelleen olemisessa ja toisten kanssa toimeen tulemisessa.

”Täällä on hyvin pitkään elänyt hienoa kulttuuriväkeä, minkä vuoksi tänne on syntynyt tietynlainen henki, kohtelias hienvaraisuus ja kulttuurin arvostus. Kaikki me nykyiset asukkaat olemme sen kulttuurin jatkajia,” Punkari summaa.

Itse hän on tästä elävä esimerkki paitsi historian tallettajana myös pitkälti yli satavuotiaan soittokunnan kapellimestarina.

Punkari peri orkesterin isältään ja siirtää nyt musiikin iloja lauantaisin kaikille soittamisesta kiinnostuneille kyläläisille.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Matti Vesto on talkoomies henkeen ja vereen. Ilman Mattia Narvassa ei olisi latuja. Hän vastaa myös laajaa kiinnostusta herättävästä tervahaudasta Narvan markkinoilla.

Matti talkoilee harrastuksia muille

Tuhannen asukkaan kyläksi Narvassa puhalletaan yhteen torveen monella tavalla. Toimittajan on turha yrittää listata kaikkia niitä yhdistyksiä ja porukoita ja ponnistuksia, joilla kylään on saatu elämää.

Meiningistä kertoo ehkä parhaiten mies, joka istuskelee hiljaa pöydännurkassa. Hän on kaikkien tuntema Veston Matti, paikallinen maanrakennusyrittäjä, jonka touhuista kulkee kylällä sanonta: Matti on mies, joka kaivaa kuoppaa joka toiselle.

”Matti tekee joka talvi moottorikelkalla kymmenien kilometrien ladut ja keittelee viikonloppuisin kodassa ilmaiset nokipannukahvit. Matti urakoi Narvan markkinoille tervahaudan ja pärekatot ja niin paljon talkoohommaa, että ei ehdi itse muuta harrastaa”, Maire Söyrinki mainostaa.

Palvelut ovat kadonneet Narvasta yksi kerrallaan niin kuin kaikista muistakin Suomen kylistä. Viimeksi lähti apteekki, pari vuotta sitten viimeinen pankki.

Sisuuntuneet kyläläiset eivät ole tästä lannistuneet, vaan alkaneet järjestää itse. Tästä hyvä esimerkikki on kyläkoulun yhteydessä toimiva Lainaamo.

”Kun kunta lopetti Narvan sivukirjaston, kyläläiset ryhtyivät yhdessä puuhaamaan paikkaa, johon kokoontua. Raision Suomalaisen kirjakaupan myymäläpäällikkö Erica Ekblom lahjoittaa meille säännöllisesti kirjoja. Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahaston leaderin tuelle saimme homman alkuun”, Monarin puuhanainen Leena Kurki kertoo.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Narvalaiset ovat perustaneet kunnan lopettaman sivukirjaston tilalle vapaaehtoisvoimin Lainaamon. Monitoimitalolla eli Monarilla toimii tiistaisin myös koululaisten kerho, jota vetää Leena Kurki.

Naapurit auttavat pyytämättä

No mutta helppohan sitä on pöydän ääressä puhua. Löytyyköhän sitä yhteishenkeä kylältä, jos sitä lähtee summamutikassa metsästämään?

Kokeillaan Jutilan tilaa. Siellä nelikymppinen Sami Jutila kasvattaa sikoja, kanoja ja ylämaankarjaa. Tila on lähellä, parin kilometrin päässä Monarilta.

Matkalla saamme ihailla tietä, joka kulkee kuin Suomi-filmissä, kumpuilevan ja aaltoilevan peltomaiseman poikki. Tien poskesta vilkuttaa hyvässä maalissa maitolaituri tonkkineen. Kotiseutumuseon kohdalla silmään sattuu pätkä perinteistä riukuaitaa, jonka tekemistä vanhat mestarit opettavat halukkaille. Tietysti talkoohengessä.

Isäntä löytyy upean kivinavetan takaa aitauksesta. Käynnissä on tuuheakarvaisten nautarouvien päivittäinen kauneudenhoito- ja terapiatuokio.

”Rapsuttelemalla näitä elikoita pidetään kesynä. Ja kesyjä niiden pitää olla, koska tällaiselle mötikälle et tee mitään väkisin”, Jutila naurahtaa karsta kädessään.

Narvassa syntynyt Jutila alkaa kehua naapureitaan pyytämättä ja tilaamatta.

Kun Jutilassa järjestettiin avoimien ovien päivä, naapurin naiset ilmaantuivat paikalle soppatykkeineen ja kahvipannuineen.

”Ilman naapureitani en tulisi toimeen. Tuolle teen puintityöt ja hän vastaavasti kaataa ja paalaa minun heinäni. Kaikkia koneita ei kannata ostaa itse. Lopputulos on parempi, kun puhallamme yhteen hiileen”, Jutila viittilöi.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Sami Jutila kasvattaa sikoja ja ylämäänkarjaa. Tuuheakarvaisia lehmiä tullaan ihailemaan tilalle kauempaakin kylältä.

Neljäsosa väestä lapsia

Tietysti keski-ikäiset viihtyvät maaseudun rauhassa. Narvan asukkaista peräti neljäsosa on kuitenkin alle 14-vuotiaita. Vielä muutama vuosi sitten kunta kasvoi kuin Oulun it-ihmeestä nautiskellut lestadiolainen Kempele.

Mitä miettii teini-ikäinen, joka haluaa nähdä, millainen maailma on oman pihapiirin takana?

Marttilan perhe muutti Narvaan 2003. Vanhemmat käyvät yhä töissä Tampereella.

18-vuotias Eemeli ja 12-vuotias Niilo kantavat lampaille vettä kotipihansa lampolassa. Paikalla on myös Eemelin tyttöystävä, 16-vuotias Roosa, naapurintyttö, kuinkas muuten.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Niilo ja Eemeli Marttila sekä Roosa Keinänen viihtyvät Narvassa hyvin. Marttilan lampaat ja partio pitävät kolmikon kiireisenä.

Piha on jokaisen maaseudusta unelmoivan kaupunkilaisen unelma: Suuren remontoidun talon ja lampolan lisäksi siellä on tunnelmallinen vanha aitta, kylpypalju ja paljon tilaa ja happea hengittää. Pihan takana aukeavalla niityllä parikuiset karitsat juoksevat kilpaa ympyrää.

Eemeli katsoo pitkään ja viistosti, kun häneltä kysyy, milloin hän aikoo lähteä Narvasta.

”Opiskelen Hervannassa automaatioasennusta ja jatkan ehkä opiskelua, mutta se on ihan selvää, että jossain vaiheessa palaan takaisin.

Millä täällä saa aikansa kulumaan?

Eemeli lähtee talikko kainalossaan nostelemaan heinää lampaille – noin tyhmiin kysymyksiin ei varmaan tarvitse vastata.

”No on tässä kaikenlaista hommaa”, nuorimies hymähtää.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Kyläkoulun pihalla ei ole välitunneilla tylsää. Tuukka ja Julia Pasti sekä Olavi Larjovuori ja Ida Sillfors kehuvat kilpaa kouluaan viihtyisäksi.

Tulitikkuja ja miesten kalsarit

Narvasta on vaikea löytää ihmistä, jolla olisi kylästään poikkipuolista sanottavaa.

Yhteisessä Facebook-ryhmässä ei ole vihapuheesta kuultukaan. Yhdessä touhutaan ja pidetään paikat kunnossa.

Yksi kyläläinen tiedottaa, että metsästä on löytynyt pikkupoikien jäljiltä tulitikkuaski. Siivoustalkoissa on otettu talteen miesten kalsarit, joita kukaan ei tunnista omikseen.

Marjo-Riitta Pilviö Narvan kaupalta puolestaan varoittelee, että nyt alkaa käytöskoulu: Enää kaupalla ei riehuta, kiljuta, kohelleta, roskata, eikä varsinkaan varastella. Että tiedoksi!

Narvasta löytyy myös kolmannessa polvessa pyörivä rautakauppa, jossa saa kyläläisten mukaan maan parasta palvelua.

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Kartanoyrittäjä, historiantutkija Liisa Lagerstam on väitellyt vanhan kotikartanonsa historiasta. Kesällä matkailijoita houkutellaan hyvällä ruoalla, puistokonserteilla ja ulkona esitettävillä Suomi-filmeillä. Vanhan hevostallin tiloihin on avattu viihtyisä ravintola.

Eikä Narva olisi Narva ilman mahtavinta nähtävyyttään, maankuulua Laukon kartanoa.

Hevosistaan tunnettu Vesilahden Versailles avattiin matkailijoille viime kesänä. Kartanossa lapsesta asti asunut Liisa Lagerstam julistaa ylpeänä, että Narvassa on poikkeuksellista yhteishenkeä.

”Tämä on ehdottomasti maailman paras paikka”, Liisa sanoo.

Numeroo ei tehrä

Talkoohenkeä kylästä löytyy, se on tullut selväksi, mutta vielä pitäisi saada selville, millaisia ihmisiä Satakunnan ja Hämeen rajalla kasvaa.

Palataan siis vielä Monarin pöydän ääreen.

Kirkkoharri Henttinen on huomannut, että narvalainen ei säntää uusiin asioihin. Ensin pitää vähän tutkia ja harkita ja katsella.

”Mutta sitten kun johonkin lähdetään, asia otetaan omaksi, siihen sitoudutaan.”

Yksi ja toinen vastaantulija myöntää, että kyläläisten luonteesta kielivät parhaiten tunnetuimpien kesäasukkaiden, Sinikka ja Tiina Nopolan kirjat.

”Kyllä se paikkansa pitää, että täällä ei tehrä numeroo. Että kaikki mitä tehdään, on ihan tavallista vaan”, historiamestari Yrjö Punkari naurahtaa.

Satakuntalais-hämäläinen kristillinen jäyhyys on notkistunut evakkoina saapuneiden karjalaisgeenien käsittelyssä.

Turhan nöyriä ei olla. Narvalaiset eivät kilpaile kenenkään kanssa, mutta muut saavat kyllä yrittää, varsinkin kirkonkyläläiset, jotka ajattelevat olevansa jonkin sortin kaupunkilaisia.

Narvaa kehua retostellaan ylpeästi mutta pieni virne suupielessä – kunnes eläkkeellä Narvaan paluumuuttanut ompeluseuran kantava voima Aila Sivén säikähtää:

”Hei, ei kai me nyt kumminkin yritetä tehrä tällä kaikella kauheeta numeroo?”

Äänestetäänkö Vesilahden Narva Suomen ihanimmaksi kyläksi?
Suomen tunnetuimpiin kartanoihin kuuluva Laukko avasi ovensa yleisölle kesällä 2016.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 6/17.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kirkkoherra Harri Henttinen kehuu narvalaisia: ”Täällä asukkaat uskaltavat katsoa silmiin”

Mopoilijoidenvihaaja22

Rälläävistä mopopojista ei kuitenkaan kerrottu. Miksi? Se kuuluu myös osaan Vesilahtelaisuutta/Narvalaisuutta.

Järjestäytynyt vaino, mobbing

Myös yhteisövainon ja melukampanjan alullepanijat ovat hyviä katsomaan silmiin. Jotkut voivat myös kaupungin pienillä tonteilla elää kuin ne olisivat isoja pelikenttiä välittämästä muista ihmisistä mutta kun porukassa aletaan järjestäytyneesti yhtä vainota, muut saavat yhteisöllisyyttä, laumahenkeä ja taloudellista etua, iloa ja energiaa ja tunteen elämän merkityksellisyydestä kuuluessaan johonkin itseään suurempaan.

Pari perhettä joilla paljon tuttuja ja sukulaisia mm poliisissa ja paikkakunnalla halusi maalittaa minut yhteisövainolle.

En välittänyt juoruilusta, valheista tai tuntikausien päivittäisestä autotiellä notkumisesta.

Kun seuraavana alkoi saatanallinen helvetillinen monikymmenpäinen karjuminen ja kokoontuminen ajotielle/kadulle parin metrin päähän kodistani ja ajoneuvoni sabotointi ym tahallinen järjestäytynyt vainoaminen ja haitan teko, valitin parin vuoden jälkeen autotieurheilusta. Myös kokoontuivat tonttini rajalle, vaikka eivät rajanaapureita, tunteja päivässä katsoen kotini ikkunoista sisään kiusamielessä provosoiden ja myös tarkoituksella rauhoittaen omat takapihansa.

Kohteliaan pyyntöni jälkeen kokoontua omalla pihallaan tai mieluiten jollain lukuisista urheikupaikoista tai leikkipaikoista, heistä ja jälkeläisistään tulikin minun ”lapsivihamielisen” uhreja. Syy miksi siis alunperin autotiellä, että heillä itsellään enemmän kotirauhaa kun kieltävät jälkeläisiltään ja vierailevilta sukulaisiltaan ja tutuiltaan sisätilojen ja oman pihan käytön. Pakko olla autotiellä.

Tämän jälkeen ovat manipuloineet alueen järjestäytyneeseen melukampanjaan ja vainoon vuodesta 2007/2009 alkaen.

Onhan tällä useita syitä miksi terrori mahdollistuu Suomessa. Yksi on liikunta ja urheiluhypetys, ja lisääntyvä plutokratia.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.