Kirsi, 75, asui lapsuutensa Eduskuntatalossa – äidin kuoleman jälkeen paljastui surullinen asia
Harvan koti sijaitsee Eduskuntatalossa, mutta Kirsi Fahler vietti siellä lapsuutensa. Ylivirastomestarin tytär itsenäistyi varhain siskon sairauden takia ja halusi olla mahdollisimman vähän vaivaksi. Hänestä tuli kiltti tyttö.
Nelivuotias tyttö seisoi isänsä kanssa kotinsa katolla. Sieltä, Eduskuntatalosta, näkyivät Kansallismuseo ja Olympiastadion.
Oli kesä 1952, ja Helsingin olympialaiset olivat menossa. Tyttö oli saanut isältään lasipullossa elämänsä ensimmäisen Coca Colan, jonka kisat olivat tuoneet Suomeen.
”Muistan sen hetken ikuisesti. Siitä alkoi sokerikoukkuni, se oli niin hyvää”, Kirsi Fahler, 75, kertoo.
Kirsi asui lapsena Eduskuntatalossa, koska hänen isänsä Pentti Lainela oli eduskunnan ylivirastomestari. Hän oli saanut työpaikan sodan jälkeen lähdettyään kysymään töitä aloittaen taipaleensa Sörnäisten rantatieltä. Pentti oli hyvä pesäpallossa, ja urheilutausta auttoi hänet eduskunnan palkkalistoille.
Perheen koti sijaitsi Eduskuntatalon pääportaiden vasemmalla puolella siivessä, jossa on nykyään kansanedustajien työhuoneita. Kun Kirsi tuli koulusta kotiin, isä oli aina ikkunassa vilkuttamassa työhuoneestaan kolmannesta kerroksesta. Kotoa pääsi sisäkautta Eduskuntataloon, ja tyttö sai liikkua siellä vapaasti.
”Pienempänä juoksin siellä valtoimenaan ja ajelin pater noster -hisseillä. Olin kuin maskotti. Istuntosalissa sain käydä täysistuntojen ulkopuolisina aikoina. Se on patsaineen jäänyt mieleeni vaikuttavana.”
Ainoa poliitikko, jonka Kirsi muistaa nimeltä, on pohjalainen ministeri Yrjö Hautala. Tämä yöpyi hänen kotonaan joskus, kun täysistunnot venyivät. Ministeri nukkui hetekalla, ja lasten piti olla hiljaa.
Teki Kirsikin hieman töitä Eduskuntatalossa. Hän kysyi talonmieheltä, josko voisi lapioida lumet pääsisäänkäynnin rappusilta. Niin hän ansaitsi rahat elokuvalippuihin.
Kun hän nykyään kulkee Eduskuntatalon ohi, se herättää haikeita ajatuksia.
”Kaikki on muuttunut. Kotoisuus on hävinnyt.”
Äiti jäi etäiseksi
Kirsin lisäksi Lainelan perheeseen kuuluivat kahdeksan vuotta vanhempi Seija ja neljä vuotta vanhempi Ilkka. Äiti kävi töissä Valtiokonttorissa. Kirsi oli läheinen isänsä kanssa, äidille tärkein oli Ilkka.
”Kun äiti tuli ruokatunnilla kotiin käymään, olin kateellinen, kun Ilkka, iso poika, sai istua hänen sylissään. Miksi äiti ei ottanut minua syliin? Olisin kaivannut hänen läheisyyttään.”
Vasta kun äiti kuoli vuonna 1986, Kirsi sai isältään selityksen outoon suhteeseensa äidin kanssa.
”Kun äiti alkoi odottaa minua, vanhemmillani ei ollut juuri rahaa eikä äiti olisi halunnut minua. Isä halusi pitää minut. Äidin kuoleman jälkeen palaset loksahtivat kohdalleen. En olisi osannut tuollaista epäillä, mutta siinä oli syy etäisyyteen.”
Kirsin lapsuudessa ja nuoruudessa hänelle kaikki kaikessa oli isosisko Seija, joka oli viehättävä, avulias ja sydämellinen.
”En tiedä, millainen olisin ilman Seijaa. Hän antoi rakkautta ja huolenpitoa.”
Seija laittoi ruokaa. Hän kertoi kuukautisista ja vei Kirsin ostamaan ensimmäiset rintaliivit.
Seija-sisko sairastui vakavasti
Kun Kirsi oli 12-vuotias, sairaanhoitajaksi opiskelemassa ollut Seija sairastui 20-vuotiaana imukudossyöpään, Hodgkinin tautiin. Se löytyi sattumalta, kun opiskelijat tekivät verikokeita toisilleen.
Kun sairaus todettiin, Seijalle annettiin kolme kuukautta elinaikaa. Oli kevät, ja Kirsi oli saanut uudet hollannikkaat. Ne jalassaan hän meni vanhempiensa kanssa katsomaan Seijaa Auroran sairaalaan.
”Se oli hyvin ahdistavaa. Vanhemmat olivat murtuneita. Siitä alkoi se, että minun piti olla kiltti, ei olla häiriöksi eikä aiheuttaa murheita vanhemmilleni. Heillä oli ihan tarpeeksi Seijan sairaudessa.”
Seijan rinnan päälle laitettiin sädehoidossa laatat, jotka polttivat hänen ihonsa. Väriterapiasta lukenut Kirsi vei siskolleen vihreän villasukan, jonka piti rauhoittaa. Tämä piti sitä aina rintansa päällä.
Seijasta tuli tunnettu, sillä hän on Prinsessa, silloisen puolisonsa kirjailija Gunnar Mattssonin samannimisen romaanin päähenkilö.
Seijalle oli sanottu, ettei hän missään tapauksessa saisi tulla raskaaksi, mutta hän halusi lapsen. Siskon pojasta Kai Mattssonista tuli Kirsille rakas ja läheinen.
Gunnar Mattsonilla oli alkoholiongelma, mutta Seija ei ottanut hänestä eroa. Pariskunta asui kuitenkin erillään, kun mies 52-vuotiaana päätyi ottamaan hengen itseltään.
Seijan terveys reistaili koko hänen elinaikansa, ja hän menehtyi 56-vuotiaana aivoverenvuotoon vuonna 1996.
”Ikävöin Seijaa edelleen. Hän oli kotonani ainoa, joka näytti tunteita. Hän oli korvaamaton.”
Kirsi tarjoili lentokoneessa Urho Kekkoselle
Kirsi pohtii, että hän oli lapsesta asti kiltti ja itsenäinen. Isä oli kiivas, joten Kirsi tyytyi olemaan kuuliaisesti hiljaa.
Kotona Kirsiin ei juuri kiinnitetty huomiota, ja hän koki ilmapiirin ahdistavaksi. Oli päästävä pois.
Isän neuvosta hän oli kysynyt töitä ulkoministeriöstä ja saanut toimistotehtäviä, mutta ne pitkästyttivät häntä. Ministeriön seinällä oli kuitenkin ilmoitus, jossa etsittiin toimistoapulaista Geneven-suurlähetystöön.
”Olin lukenut ranskaa koulussa kolme vuotta, mutta Geneven rautatieasemalla en erottanut sanoja toisistaan. Opin kuitenkin kielen nopeasti.”
Joululomalla Suomessa 1970 Kirsi sitten luki, että Finnair haki lentoemäntiä koulutukseen. Hän pyrki ja pääsi. Siellä hän teki töitä 34 vuotta ja tarjoili Ultima Thule -laseista juomia myös presidentti Urho Kekkoselle.
”Ennen Kekkosen lentoa piti mennä kampaajalle ja kaiken piti olla viimeisen päälle. Jännitimme kovasti, mutta hän oli äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias.”
Kirsi oli kiltti työelämässäkin.
”Pidin mölyt mahassani. Minun on helpompaa sanoa kyllä kuin ei, ja olen myöntymisistäni saanut joskus kärsiäkin. Toisten kritisoiminen on minulle vaikeaa.”
Lääkärin sanat kylmäsivät väkivallan jälkeen
Makaronilaatikko oli vielä lämmin, kun Kirsi pakkasi sen ja kuusivuotiaan Axa-poikansa autoon ja ajoi pois perheen yhteisestä kodista. Anoppi oli kehottanut häntä lähtemään niin kauan kuin hän oli vielä elossa.
Kirsi oli pelännyt kotona henkensä puolesta. Humalapäissään mustasukkainen mies oli pahoinpidellyt hänet usein vakavasti. Kirsi oli käynyt myös lääkärissä näyttämässä jälkiä.
”Kerran lääkäri sanoi, että tapahtuu sellaistakin, että naiset pahoinpitelevät itseään ja laittavat sen miehen syyksi. Ja oliko silminnäkijöitä? Koin sen hyvin epäoikeudenmukaiseksi”, Kirsi kertoo nyt.
Eron jälkeen Kirsi päätti, ettei halua ketään miestä rinnalleen eikä kasvattamaan poikaansa. Hänen isänsä auttoi Axan hoitamisessa työmatkojen aikana.
Ensimmäistä puolisoaan Kirsi luonnehtii hurmaavaksi hulttioksi. Kirsi itse oli halunnut kovasti perhettä, jossa osoitettaisiin tunteita. Hän oli hakenut läheisyyttä ja rakkautta ja törmännyt vääriin ihmisiin.
”Mutta siitä liitosta syntyi poikani, joten sillä oli tarkoitus.”
Kirsi kuuli ulkomailla poikansa puukotuksesta
Kun Axa yhdeksäntoistavuotiaana oli kävelemässä tyttöystävänsä kanssa Lauttasaaressa Helsingissä, häntä puukotettiin vakavasti kadulla keskellä päivää.
Onneksi silloin ja siellä, sanoo Kirsi, sillä paikalla oli ihmisiä ja ambulanssi saapui nopeasti.
Kirsi sai tiedon tapahtuneesta Espanjaan, jossa hän oli silloisen miesystävänsä luona. Kirsi lähti välittömästi Suomeen. Kun hän vaihtoi konetta Amsterdamissa, hän sai kuulla, että poika jouduttaisiin leikkaamaan toistamiseen. Selviytymismahdollisuudet olivat 50/50.
”Kun ehdin sairaalaan Helsinkiin, lääkäri kertoi uskovansa, että Axa selviäisi.”
Seuraavasta vuodesta Kirsi ei muista mitään.
”En saanut terapiaa, vaan kehotuksen mennä töihin. Puhuin asiasta ystävilleni, kaikki kuuntelivat ja ymmärsivät. Tein töitä kuin sumussa, ja varmasti työkin auttoi.”
Axa, tämän puoliso ja tytär Fredrika, 22, ovat Kirsille hyvin tärkeitä. He asuvat lähekkäin Töölössä Helsingissä.
”He antavat minulle voimaa. En halua tunkeutua heidän reviirilleen, mutta he soittavat minulle päivittäin ja kysyvät, miten voin. Ilman heitä olisin yksinäisempi.”
Helpotuksen hetki puolison kuoleman äärellä
Vainajalle tuotiin kynttilät ja valkoinen orkidea. Kirsi istui hänen vierellään vielä tunnin ja jutteli hänelle. Mies, jonka kanssa hän oli elänyt 26 vuotta, oli kuollut.
”Olin ollut arkajalka kuoleman suhteen. Se oli ollut vastenmielinen ja pelottava ajatus. Miten siitä voisi puhua? Mutta kun istuin siinä hänen vieressään, olin onnellinen, että sain kokea, miten hän lähti. Tuli rauha, kivut olivat poissa. Se oli helpotuksen hetki.”
Kirsin puolison Tomin pehmytkudossyöpä oli alkanut kiveksestä, ja kesällä 2021 hänen vatsastaan oli leikattu kaksi ja puoli kiloa painanut kasvain.
Tomille oli luvattu kaksi vuotta elinaikaa. Hän sai sitä kaksi ja puoli vuotta ja menehtyi viime syksynä.
Lue myös Anna.fi: Eero Aarnio asuu unelmiensa kodissa järven rannalla – jopa saunaoluille on oma paikkansa
Kirsi on kiitollinen kokemastaan
Kirsi tapasi Tomin ensi kertaa työkaverinsa tyttären rippijuhlissa. Huumorintaju osui yksiin, ja Kirsi oli jo myös päättänyt lähteä edellisestä suhteestaan huikentelevaisen miehen kanssa.
Tomilla ja Kirsillä oli kahden itsenäisen aikuisen ihmisen liitto, jossa Kirsi koki itsensä vapaaksi ja kannustetuksi.
Kirsi katsoo ympärilleen kauniissa kodissaan ja kiittää Tomia siitä, että pystyi hankkimaan sen. Yrittäjänä toiminut puoliso testamenttasi hänelle omaisuutensa, itse yritys meni toisaalle.
”Tomi oli kiltti ja sydämellinen ihminen. Emme tainneet edes riidellä kertaakaan. Hän piti minusta huolta.”
Yhtä lailla Kirsi piti puolisostaan huolta tämän sairastaessa, mutta sinä aikana hänellä ei ollut voimavaroja ylläpitää ystävyyssuhteita. Senkin ilmiön hän on huomannut, että pariskunnat lakkaavat pitämästä yhteyttä, kun hän on leski.
”Välillä tulee ikävä ystäviä, mutta näin on hyvä. Lapset ja muutama ystävä riittävät.”
Läheisten sairastumiset ja kuolemat ovat opettaneet, että on turha suunnitella kovin pitkälle. Asiat eivät aina mene niin kuin on ajatellut.
Iän myötä Kirsi on oppinut suorasanaisemmaksi. Kiltteydestä hän on halunnut päästä irti, mutta helppoa se ei ole ollut.
”Se ei välttämättä harmita, mutta usein huomaan kiltin Kirsin jälleen olevan toimessa.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 15/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kirsi, 75, asui lapsuutensa Eduskuntatalossa – äidin kuoleman jälkeen paljastui surullinen asia
Kiinnostava juttu. Sitä vielä olisin toivonut, että valokuvien alla olisi kerrottu kumpi on kumpi.