Tiita-Maria jäi leskeksi 36-vuotiaana, kun nuoruudenrakkaus menehtyi syöpään: "Kun rakastuin uudestaan, mietin, mitä ihmiset ajattelevat"
Munuaissyöpä vei Tiita-Maria Lindströmin puolison, kun hän oli 36-vuotias. Uuden kumppanin löydyttyä piti pohtia, miten tehdä tilaa suhteelle ja samalla vaalia hänen ensirakkautensa ja lastensa isän muistoa.
Tiita-Maria Lindström katseli kolmea sormusta vasemmassa nimettömässään. Oli kesäkuun alku vuonna 2015. Hän oli 37-vuotias, kahden alakouluikäisen lapsen äiti ja leski. Aviomies Mika oli menehtynyt munuaissyöpään kymmenen kuukautta sitten, vain 36-vuotiaana.
Tiita-Maria istui kotisohvallaan Hangossa ja ajatteli elämäänsä. Edellisenä päivänä hän oli palannut nuorille leskille tarkoitetulta Eläkeliiton järjestämältä Yhtäkkiä yksin -sopeutumisvalmennuskurssilta. Siellä psykoterapeutti oli auttanut työstämään surua ja antanut eväitä jatkaa eteenpäin.
”Mikan kuollessa olin luonut todella vahvan äiti-identiteetin. Olin yksin seitsemän- ja yhdeksänvuotiaiden tyttöjen kanssa, ja yhtäkkiä tyttärille piti olla sekä äiti että isä. Vasta kurssilla ymmärsin, että vaikka olen äiti, minulla on oikeus olla myös nainen”, Tiita-Maria kertoo.
Ensimmäistä kertaa puolison kuoleman jälkeen tuntui, että hänellä voisi olla elämässään toinenkin parisuhde.
Hän irrotti Mikan kihlapäivänä, hääpäivänä ja yhdeksänvuotishääpäivänä antamat sormukset ja asetteli ne oikeaan nimettömäänsä. Sen kauemmaksi hän ei ollut valmis Mikaa laittamaan.
Yhdessä jo yläasteella
Aluksi ajatus parinetsimisestä treffipalvelusta tuntui Tiita-Mariasta mahdottomalta. Kaverit kuitenkin kannustivat. Heillä oli hyviä kokemuksia.
Kesän aikana Tiita-Maria oli käynyt ystäviensä kanssa pari kertaa ulkona viettämässä iltaa. Baarissa hän oli katsellut ympärilleen ja miettinyt, voisiko sieltä löytyä joku hänelle. Kotiin tullessa ei ollut hyvä olla.
”Tuntui henkisesti raskaalta olla tyrkyllä. Mietin, mahdanko enää koskaan löytää ketään.”
Kontrasti aiempaan oli suuri. Tiita-Maria ja Mika olivat alkaneet seurustella yläasteikäisinä, ja olivat olleet toistensa parhaat ystävät. Oli ollut itsestäänselvyys, että vierellä oli joku, joka näki, tuki ja rakasti.
Syyskuussa Tiita-Maria kirjautui Match.com-sivustolle ja teki profiilin. Mika pyöri mielessä.
”Tiedän, että Mika rakasti minua ja halusi minun toimivan niin, että minulla ja tytöillä on mahdollisimman hyvä olla. Silti tuntui pahalta antaa itselle lupa jatkaa eteenpäin.”
Viimeisenä kesänään Mika oli murehtinut usein sitä, ettei näkisi tyttäriensä valmistumista tai pääsisi saattamaan heitä alttarille. Siitä, miten Tiita-Maria elämäänsä jatkaisi, ei puhuttu.
”Olen varma, että Mika mietti sitä, mutta olisi tehnyt aivan liian kipeää puhua siitä.”
Lue myös Seura.fi: Kai Lind suree edesmennyttä puolisoaan: ”Puolet minusta lähti”
Mika sai vatsakipuja kesken työvuoron
Keväällä 1993 Tiita-Maria kierteli Hangon Casinon limudiskossa. Yläkouluikäiset nuoret tanssivat keskellä liikuntasalin lattiaa. Seinustalla Tiita-Maria huomasi yksinäisen pojan istumassa lattialla. Hän keräsi rohkeutensa ja istui viereen.
Tiita-Maria oli juuri täyttänyt 15 vuotta. Mika oli vuoden vanhempi.
Kahden viikon kuluttua Tiita-Maria kuljeskeli ystävänsä kanssa keskustassa ja toivoi näkevänsä Mikan. Joku oli kertonut, että Mikalla on kevytmoottoripyörä. Pian Mika pysähtyikin juttelemaan ja Tiita-Maria pääsi kevarin kyytiin. Siitä alkoi 21 vuoden rakkaustarina.
Peruskoulun jälkeen Tiita-Maria jatkoi lukioon, Mika meni oppisopimuskoulutukseen paikalliseen yritykseen. Lukion jälkeen pariskunta muutti yhdessä Turkuun, Tiita-Maria opiskelemaan terveyden- ja sairaanhoitajaksi, Mika varastotöihin ja iltalukioon. Lukion suoritettuaan hän haki haaveammattiinsa poliisiksi ja pääsi sisään ensiyrittämällä.
Elämä hymyili. Molemmille löytyi työpaikka kotipaikkakunnalta Hangosta. Ostettiin ensimmäinen oma asunto, mentiin naimisiin ja hankittiin koira. Vuosi naimisiinmenon jälkeen syntyi esikoistytär, kaksi vuotta myöhemmin toinen. Ruuhkavuosien keskellä pariskunta rakensi omakotitalon, johon Mika viimeisteli pinnat ja rakensi autotallin.
Alkukesällä 2011 Mika sai kovia vatsakipuja kesken työvuoron. Sairaalasta hän soitti vaimolleen itkien. Kivun syynä ei ollutkaan munuaiskivi, kuten ensin oli luultu, vaan kasvain oikeassa munuaisessa.
Aluksi vaikutti siltä, että syövän hoitoon riittäisi leikkaus. Muita hoitoja ei katsottu tarpeellisiksi.
Puoli vuotta myöhemmin aviopari otti murskaavan uutisen vastaan yhdessä. Munuaissyöpä oli sittenkin levinnyt, eikä siihen ollut olemassa parantavaa hoitoa. Lääkehoidolla voitettiin aikaa.
”Elämä oli selviytymistaistelua. Välillä hoidot purivat ja kasvaimet pienenivät. Heräsi toivo, että Mika voi sittenkin parantua. Seuraavassa seurannassa lyötiin pesäpallomailalla päähän, kun syöpä oli lähtenyt taas leviämään”, Tiita-Maria kertoo.
Sairaanhoitajan koulutuksen saanut Tiita-Maria hoiti miehensä loppuun asti kotona. Viimeiset viikot Mika makasi sairaalasängyssä olohuoneessa. Siinä hän nukkui pois elokuisena aamuyönä, viikko pariskunnan kymmenvuotishääpäivän jälkeen.
Mitä minusta ajatellaan, kun jo nyt siirryn eteenpäin?
Mies kertoi olevansa eronnut ja suurin piirtein Tiita-Marian tyttöjen ikäisen pojan isä. Viesteissä päästiin heti samalle aaltopituudelle. Ensimmäisen tapaamisen Tiita-Maria ja hänen deittipalvelussa tapaamansa mies sopivat viikon viestittelyn jälkeen. Oli kulunut vain kaksi viikkoa siitä, kun Tiita-Maria kirjautui treffisivustolle.
”Luulin, että uuden pysyvän parisuhteen löytäminen olisi kokemani jälkeen vuosien tai ainakin kuukausien prosessi, mutta se tapahtuikin nopeasti ja yksinkertaisesti. Rakastuimme Paavon kanssa heti ensimmäisenä iltana.”
Paavon kanssa tuntui hyvältä ja oikealta olla, mutta rakastumisesta oli vaikea kertoa muille.
”Mietin, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Millainen ihminen oikein olen, kun mies on ollut haudassa vasta vuoden ja nyt jo siirryn eteenpäin.”
Asiaa vaikeutti elämä pikkukaupungissa. Mika oli seurallisena, kilttinä ja aktiivisena ihmisenä ja poliisina ollut tuttu monelle. Tiita-Mariakin tapasi työterveydenhoitajana paljon ihmisiä. Kun Mika kuoli, asia kosketti sellaisiakin, jotka eivät varsinaisesti tunteneet pariskuntaa.
”Mikan äiti oli onneksi sanonut minulle jo pian Mikan kuoleman jälkeen, että minulla on oikeus jatkaa elämääni ja että hän hyväksyy sen, kun vierelleni tulee joku toinen. Arvostan sitä todella paljon.”
Kun Tiita-Maria sitten kertoi uudesta suhteestaan läheisilleen, kukaan ei tuominnut.
Lue myös: Äkkirakastuminen yllätti viisikymppiset: ”Soitin ihastukselleni heti, kun jäin leskeksi”
Paavo tulee kylään, ehkä jopa jäädäkseen
Tiita-Maria laittoi ruokaa, leipoi ja siivosi. Hän siirsi olohuoneen perhepotretit ja kuvat Mikasta tytärten huoneisiin. Keittiön seinällä hautajaisista lähtien olleen Mikan muotokuvan hän laittoi kaappiin. Aulan valokuvaseinälle sai jäädä yksi kuva tyttäristä isänsä kanssa.
”Ajattelin, että jos Paavo tulee jäädäkseen, tämä on hänenkin kotinsa.”
Paavon ja tyttöjen ensitapaaminen oli meinannut mennä mönkään. Tuore pari oli päättänyt, että Tiita-Maria lähtisi lastensa ja äitinsä kanssa ostoksille. Paavo tulisi tapaamaan heitä kauppakeskukseen. Kymmenvuotias kuitenkin ilmoitti jo kotona, ettei aio tavata äidin uutta miesystävää. Se sai Tiita-Marian miettimään uutta suhdettaan ja äitiyttään.
”Minulle on tärkeintä olla mahdollisimman hyvä äiti, joten kyllä se aiheutti ristiriitaa.”
Tytär kuitenkin muutti mieltään, ja tapaaminen onnistui. Alkoi tiivis uusperhe-elämä kahdella paikkakunnalla. Arkisin Tiita-Maria asui tyttäriensä kanssa Hangossa, Paavo Helsingissä. Viikonloput ja lomat vietettiin yhdessä.
”Tytöillä oli ollut valtavasti muutoksia elämässä, enkä halunnut aiheuttaa niitä enempää. En halunnut muuttaa pois Hangosta tai Mikan rakentamasta talosta.”
Isin korvapuustit pidetään mielessä
Uudesta perhe-elämästä huolimatta Mika pysyi mukana arjessa. Pullakahveilla pohdittiin, kuinka herkullisia isin tekemät korvapuustit olivatkaan olleet. Hiihtoretkillä Tiita-Maria kertoi, kuinka hyvä hiihtäjä nuorena hiihdossa kilpaillut Mika oli ollut. Ja kun perhe kiersi lomamatkoilla eri puolilla Suomea, muisteltiin sitä, miten samalla paikkakunnalla oli käyty isin kanssa asuntovaunulla.
”Mikan suurin pelko oli, että hänet unohdetaan kokonaan. Lupasin hänelle pitää huolen siitä, että häntä ei unohdeta, ja hänen pitämisensä puheissa oli osa sitä.”
Tiita-Maria puhui Mikasta enemmän arkisin, kun hän oli tyttöjen kanssa kolmisin. Viikonloppuisin, kun uusi kumppani oli mukana, hän pyrki puhumaan Mikasta vähemmän.
”Halusin kuitenkin, että Paavo tietää alusta asti, että se on minun tapani toimia, ja puhuimme asiasta. Toisaalta halusin tietysti myös osoittaa, että olen hänen kanssaan tosissaan enkä elä menneessä.”
Toinen konkreettinen tapa pitää Mika ihmisten mielissä oli Facebook-päivityksen tekeminen jokaisena Mikan kuolinpäivänä elokuussa ja syntymäpäivänä helmikuussa. Silloin Tiita-Maria kirjoitti entisestä puolisostaan jotain kaunista ja etsi tästä hyvän kuvan, jossa hän oli hymyilevä ja terve.
”Jos en olisi ollut parisuhteessa, olisin varmasti nostanut useamminkin muistoja Mikasta ja kirjoittanut ylitsevuotavammin. Halusin kuitenkin suojella uutta kumppania, vaikka olinkin kertonut hänelle, miksi minulle on tärkeää tehdä päivityksiä.”
Muutetaanko nyt saman katon alle?
Tiita-Maria pakkaa tavaroitaan viikonlopuksi. On taas aika lähteä Paavon luo Helsinkiin. Hän on edelleen kiitollinen siitä, että uusi parisuhde löytyi vuosia sitten niin helposti.
”Onhan se todella upeaa, että löysin heti toisen ihmisen, jota en vain rakasta, vaan joka jakaa samoja kiinnostuksen kohteita ja arvoja.”
Yli seitsemän vuoden yhdessä oloon on mahtunut elämyksiä, matkoja, rakkautta ja yhdessä oloa niin perheenä kuin pariskunta, mutta myös kausi, jolloin seurustelusuhde ei tuntunut toimivan. Sellaisena hetkenä muisto Mikasta on tulvahtanut helpommin mieleen.
”Meillä oli tosi hyvä liitto. Olimme toisillemme parhaat ystävät.”
Samalla Tiita-Maria on tajunnut, että vaikka ei takerru vanhaan tai haikaile Mikaa takaisin, entisen puolison rakkaus pysyy mukana elämässä.
”Mikan kuolinhetkellä rakastimme toisiamme valtavasti, ja siksi hänen rakkautensa on minulle voimavara. Hän on aina minulle todella rakas, mutta se ei estä minua rakastamasta toista ja olemasta täysillä parisuhteessa.”
Paavon kanssa tulevaisuus näyttäytyy nyt uudenlaisena. Parin aloittaessa seurustelua yli seitsemän vuotta sitten molempien lapset olivat pieniä. Nyt Tiita-Marian tyttäret ovat 17- ja 15-vuotiaita. Pian edessä on muutto opiskelemaan ja omaan kotiin.
”Tähän asti suhteemme on edennyt lasten ehdoilla. Lasten takia olemme olleet sidottuina eri paikkakunnille ja eläneet etäsuhteessa. Pian lapset muuttavat omilleen. Mekin mietimme, voisimmeko joskus asua samassa taloudessa.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 25/2022.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tiita-Maria jäi leskeksi 36-vuotiaana, kun nuoruudenrakkaus menehtyi syöpään: "Kun rakastuin uudestaan, mietin, mitä ihmiset ajattelevat"