iStock-media

Ota kantaa: Tarvitaanko uskontoa 2000-luvun koulussa enää omana aineenaan?

Elämänkatsomustiedon suosion kasvaessa olisi järkevää koota oppilaat yhteiseen luokkaan, missä pohdittaisi sekä uskontojen olemusta että ihmiseksi kasvamista. Mitä mieltä sinä olet?

Vitosluokkalainen tuli koulusta vihaisena ja vaati, että hänet on välittömästi siirrettävä uskonnonopetuksesta elämänkatsomustietoon. Kun uskontoa opiskelevat joutuvat aamulla kirkkoon, et-oppilaat saavat jäädä koululle pelaamaan jalkapalloa.

Avuttomat perusteluni eivät uponneet hedelmälliseen maastoon. Kiihtynyt 11-vuotias ei ymmärtänyt, mitä hyötyä hänelle on maansa valtauskonnon opiskelusta, kun kaverit saavat potkia palloa.

Yritin tolkuttaa, että ehkä ymmärrät joskus myöhemmin.

Jos ei tunne uskontoja, ei ymmärrä muita kulttuureita

Rehellisesti sanoen näin 48-vuotiaanakin on vaikea käsittää, miksi katsomusaineita opetetaan erikseen. Olen sitä mieltä, että nykyisessä kriiseille alttiissa maailmassa tärkeintä kasvatusta on opettaa lasta ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisia tapoja ajatella.

Ymmärtäminen on vaikeaa, jos ei tiedä, mitä pitäisi ymmärtää. Harva meistä tietää liikaa vieraista kulttuureista.

Uskonnot ovat läsnä useimmissa maailman kriiseissä. Sen sijaan, että jokainen uskontokunta tarjoaa lapsilleen oman uskontonsa opetusta, kaikki lapset pitäisi istuttaa samaan luokkaan ja kasvattaa heitä tuntemaan toistensa tavat ajatella.

Suomeen syntyneen – ja myös muuttaneen – lapsen on syytä tuntea myös kansankirkkomme periaatteet ja perinteet ymmärtääkseen ympäröivää kulttuuria. Myös ei-luterilainen lapsi kestää tämän varmasti samalla tavalla kuin enkelin koulun joulujuhlassa.

Yhteisopetusta kokeillaan jo

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon yhteisopetusta kokeillaan jo ympäri maata, eikä kokeiluista ole kuulunut pahaa sanaa.

Sitä paitsi perheet äänestävät jo jaloillaan. Et:n opiskelu lisääntyy varsinkin suurissa Etelä-Suomen kaupungeissa. Vuonna 2016 sen oli valinnut 6,6 prosenttia alakoululaisista, Helsingissä jo joka viides oppilas.

Jos aineet yhdistettäisiin, päästäisin eroon siitäkin pelosta, että opettajan oma vakaumus vaikuttaa opetukseen. Tästä tunnustuksellisuuden riskistä on oltu huolissaan esimerkiksi islaminopetuksessa, koska vaatimukset täyttäviä islaminopettajia on koko maassa vain parikymmentä.

Kaikille yhteistä katsomusainetta opettaisi tehtäväänsä koulutettu opettaja, eikä osa porukasta pelaisi enää tunnilla jalkapalloa.

Lähteet: Opetushallitus, Helsingin kaupunki.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/18.

Mitä mieltä sinä olet? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä!

Avainsanat

Keskustelu

Hyvä opettaja ja uskossa elävä ihminen arvostaa toisenkin vakaumusta. Uskonto ei pelasta ketään ja elävä usko Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaan. Uskonnot ovat toisarvoisia. Mutta jos liikenteessä ei olisi liikennemerkkejä ja opetusta kuka menee ensin missäkin tilanteessa, olisi tiellä kaaos.
Jos elämässä ei ole oikeaa ja väärää ja sääntöjä, vievät vauvat tutin toinen toisensa suusta, peuhuikäiset hiekkalapion ja ämpärin toiselta hiekkalaatikolla vaikka omakin olisi vieressä ja ystävän tarha- ja koulukaverilta, jättävät yksin kulkemaan pihalla, loukkaavat ja nolaavat ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Kannattaisiko opetella elämän pelisääntöjä vaikka luovan ilmaisutaidon keinoin? Ole sinä häirikkö, eläydy tilanteeseen, jos toinen ei kuule tai näe, mitä on elää ilman näköä tai kuulo on heinkentynyt. MItä on pistää insuliinia ettei taju mene kankaalle ja elämä pääty koomaan jne. Mitä on kun koira on kuollut, hamsteri jäätyy patterin väliin kohmeeseen, isosisko tekee itsemurhan ja vaari lähtee toisen naisen luo, eivätkä isovanhemmat puhu toinen toiselleen. Vapaa kasvatus ja neutrielämä ei ole tästä maailmasta!! Minulle sisaren poika on poika ja siskot ovat tyttöjä. Vaikka minulla ei ole omia lapsia, en ole neutri vaan she.

Uskonnon opetus samaan tapaan on tärkeä asia ja oikeus kuten tähänkin saakka.Elämänkatsomustiedon opetus ei mielestäni ole hyödyllistä eikä mitenkään luo yhtenäisyyttä.Eiköhän islamin uskon opettajia löydy ihan riittävästi tuskin se on mikään ongelma.Uskonto liityy omiin kulttuurijuuriin myös.En kannata elämänkatsomustietoa ,eikö koko oppiaineen voisi kokonaan jättää pois.Uskonnon opetuksessa jo 45 vuotta sitten käytiin muutkin uskonnot läpi erittäin hyvin ja neutraalisti ,sai tietoa muustakin.

Erikoinen trendi on se, että ihminen ikäänkuin kansainvälistyy ja avartuu katsomuksissaan kieltämällä oman perinteessä ja taustakulttuurinsa. Ikäänkuin olisi sivistyneempää olla tietämätön uskonnollisesta perinnöstä. Mitä kauemmaksi etäännytään esim. Kymmenestä käskystä, sitä enemmän tarvitaan uusia käskyjä, rajoitteita ja ohjeita yhdessä elämiseen. Itseohjautuvuuteen oikean ja väärän ymmärtämisessä ei voi luottaa, jos lapsi ei sitä aikanaan eli tietyssä herkkyyskaudessa opi. ”Isää ei ole ijäks, ei äitiä elinajaks”. Eikä opettajia! Virkavaltako pitää lopusta huolen. Lapsen aliarvioimista on se, jos hänelle ei opeteta uskontoa ja etiikan perusasioita.

Miehenä, profeministinä, Kotilieden vakituisena (!) lukijana, neljännesvuosisadan tunnustuksetonta uskontoa lukioissa opettaneena hämmästykseni asenteellisesta jutustanne oli melkoinen. Tämä juttu herättää toisaalta Jeesusta joka paikkaan ratkaisuksi tarjoavat fundamentalistit ja toisaalta uskonnosta vapautta parkuvat marxilaisuudesta ammentavat pakanat. Palkatkaa toimitukseenne kansainvälisten tasokkaiden aikakauslehtien tavoin ainakin yksi älykäs nuori teologinainen tekemään teologista asiantuntemusta vaativia juttuja. Näitä älykkäitä nuoria naisia on teologiset tiedekunnat nykyään Suomessa täynnä. Olen lukenut Kotiliedestä muistaakseni hyvinkin haastavia ja korkeatasoisia juttuja maailmankaikkeudesta, kvanttifysiikasta, avaruuslennoista, psykiatriasta, traumoista jne. Kotilieden lukijoissa lienee runsaasti myös niitä, jotka janoavat asiallisia ja korkeatasoisia teologisia artikkeleita ala-arvoisen 3/18 -jutun sijasta.
Suhteellisen pitkästä käytännön kenttätason kokemuksesta ja useista uskonto-oppiaineen opetussuunnitteluprosessiosallistumisista päättelen, että vahvasti uskontopoliittisesti, ja siten omalla tavallaan tunnustuksellisesti orientoituneen ET:n opetus pitäisi katsomusaineen opettamisen nimissä lopettaa. Sillä ei ole omaa tieteellistä oppiaineperustaa; sillä on vain poliittinen perusta, samoja argumentteja oli Leninin/Stalinin neuvostodiktatuurissa, Kolmannessa valtakunnassa, Albaniassa, Forssan puoluekokouksessa 1923 ja 2013 ja nykyään Pohjois-Koreassa. Alkeellisimmillaan ET on opetussuunnitelman vastaista jalkapallonopetusta ja pahimmillaan päättelyn perinteisillä koomisilla argumenttivirheillä sävytettyä propagandistista uskonnottomuuspopulismia. Parhaimmillaankin 7-luokkalaisten ET on sisällöiltään lukion abiturienttitason abstraktia filosofiaa, joka voidaan jättää odottamaan lasten varttumista ja käsittelyä asianomaisen oppiaineen tunneilla.
Uskonto ilmiönä on älykkään ihmiskunnan älykkäiden ihmisaivojen luomus. Uskontoja tutkitaan teologia-nimisessä tieteessä. Teologian opiskelu Suomessa on kaikkein laaja-alaisimman sivistyksen tuottavaa yliopisto-opiskelua. Olen pitänyt työssäni esillä ajatusta kaikki katsomusaineet kokoavasta oppiaineesta nimeltä teologia. Vain siinä on mahdollisuus rakentaa koulujen kaikkien oppiaineiden kanssa keskustelemaan kykenevä oppiaine, joka on vapaa ateisteja ja fundamentalisteja lumoavasta uskonnon marginalisoimis- ja muumioimiskonfliktista.
Kansalaisilta kysyttäessä, mitä uskonnossa pitäisi koulussa opettaa maamme kansainvälistyessä ja moraalittomien ilmiöiden lisääntyessä, he ovat vastanneet, että mm. maailmanuskontojen ymmärtämistä ja etiikkaa. Ne kurssit poistettiin juuri lukion pakollisten kurssien valikoimasta kahdella edellisellä opetussuunnittelukierroksella nähdäkseni täysin poliittisista syistä.
Suomessa on moderni ja korkeatasoinen uskonnonvapauslaki ja toimiva esimerkillinen tunnustukseton uskonnonopetus. Tätä ei vaan tietyt tahot halua noteerata. Kotiliesi voisi olla suomalaisen katsomuskeskustelun asiantuntevassa kärjessä, eikä antautua uskonnottomuuspropagandan äänitorveksi.

Nimenomaan avointa katsomuskeskustelua tarvitaan niin, että luutuneet asenteet ja tyrmäävä kaanaankieli eivät sitä lopeta heti alkuunsa. Onneksi monet nuoret ovat tässä ennakkoluulottomia, uteliaita ja ”hyviä heittäytymään” avoimeen argumentointiin. Juuri teologia kaikkineen tarjoaa suuren sateenvarjon kaikille erimieltäkin oleville. ET: ssä on se vaara, että puhutaan paljon sanomatta mitään eli varotaan ottamasta kantaa periaatteella ”kaikki käy ja riippuu tilanteesta”. Tarvitaan aikuista läsnäoloa ja paitsi tiedon myös ymmärryksen jakamista.

Uskonnon opettaminen kouluissa kertoo suomalaisten kyvyttömyydestä uusiutua ja siirtyä kasvattamaan uuden vuosituhannen (2000) kansalaisia. Tässäkin asiassa kannattaisi ottaa oppia menestyvästä naapuristamme Ruotsista. Eri uskontojen ja niiden historian esittely on luontevaa yhdistää historian ja elämänkatsomustiedon opetukseen.

Uusiutuminen ei tarkoittane kaiken menneen kieltämistä. Tälle vuosituhannelle voidaan aivan rauhassa tulla tietoisena uskontojen lähtökohdista ja myös oman uskonnon historiasta. Ettei vain piiloviestinä ole tuo kristinuskon vesittäminen muiden uskontojen ja elämänkatsomustiedon rinnalla. Uskontojen opettaminen ilmiönä tarkoittaa myös kristinuskon ja Raamatun esille tuomista ilmiönä. Lisäksi uskonnon kurssiin kuuluu uskontojen, siis myös kristinuskon, vaikutus kulttuuriin. Ei voi olla lukematta rivien välistä, että juuri kristinusko kaikkineen onkin joillekin se kuumin peruna, kun kyseenalaisteyaan uskonnonopetuksen tärkeyttä. Idän uskontojen vaikutukset (jooga, kamppailulajit, mietiskely yms.) on ehkä helpompi hyväksyä heille, jotka ovat kristinuskosta vieraantunut tai siihen pettyneet.

Missään tapauksessa uskonnon sisältöjä ei saa sijoittaa historian ja et:n yhteyteen. Eihän linnunlauluakaan ole sijoitettu musiikkiin vaan biologiaan, jossa se tulkitaan oikein, muuten reviirin merkitsemisääntely ja vastakkaista sukupuolta houkutteleva ääntely käsitetään biisinikkarointina. Seurauksena oppilaalla on totaalinen väärinymmärrys. Uskontojen luomiskertomuksia ja Jeesuksen ihmeitä esimerkiksi ei tietenkään voi käsitellä historiallisina ja fysikaalisina tosiasioina, eivät ne ole sitä uskonnossakaan, ne ovat ihmislajin kehittämää erityislaatuista uskonnollista ajattelua ja viestintää, josta pitää lapsille ja nuorille opettaa oikea ymmärrys. Tässä pätee kuvaamataidon sääntö: taidetta opettavan ei soisi olevan värisokea eikä taidetta voi pitää todellisuuden tosiasiallisena kuvauksena. Jos uskontojen opilliset sisällöt tulkitaan luonnontieteellisinä tai historiallisina tosiasioina tuloksena on käsittämätöntä fundamentalistista sekasotkua ja oppilaille kestämätön maailmankuva.
Tämänkertainen Kotilieden keskustelu on jo vanhanaikaista 70-lukua. Useimman keskustelijan mielikuvat koulujen uskonnon opetuksesta ovat emotionaalisesti värittyneitä muistikuvia vuosikymmenien takaa. Uskonnon opetus nykyään kouluissa on modernia, maailmankuvaltaan yhteismitallista kaikkien alakoulun, yläkoulun ja lukion oppiaineiden kanssa. Opetuksessa käsitetään kosmologia, maailman synty aivan samoin kuin fysiikan ja maantieteen tunneilla, elämän synty ja evoluutio käsitetään samoin kuin biologian tunneilla, ihmisen psyyke samoin kuin psykologian tunneilla jne. Ongelman tälläkin hetkellä muodostavat ideologis-poliittiset uskonnonvastaiset tahot, jotka käynnistävät ja ylläpitävät keskustelua vähän joka mediassa.
Lähtitulevaisuudessa esim. lukioiden opetukseen tulee yhteistyövelvoitteita korkeakoulujen ja yliopistojen suuntaan, uskonnonopetus muuttuu luontevasti moderniksi teologiaksi.

Jutun taustatiedot olivat asenteelliset ja heikot. Jos ja kun lähteenä väitetään käytetyn Opetushallitusta ja Helsingin kaupunkia olisi voinut tutustua uskontojen ja elämönkatsomustiedon opetussuunnitelmiin, sisältöihin ja tavoitteisiin. Toimittajan ammattitaidolla.
Jutun esimerkki jäi epäselväksi: miksi mentiin kirkkoon? Oliko kyse koulun tilaisuudesta, jollaisia mahdolliset joulukirkot ovat? Ne eivät ole uskonnonopetusta. Vai oliko kyse siitä että käytiin tutustumassa kirkkoon, toimintaan siellä ja mahdollisesti haastattelemaan työntekijöitä, mikä olisi myös ollut erityisen hyvin oppimistavoitteitten mukaista
ilmiöoppimista. Elämänkatsomustiedon tunnin tai tilaisuuden korvaaminen jalkapallolla ei ole asianmukaista toimintaa. Koulun toimintakulttuurista vastaa viime kädessä rehtori ja tässä tapauksessa palkan saava opettaja oman opetusvelvollisuutensa hoitamisesta.
Uskontojen (siis jokaisen) opetussuunnitelmissa on sijansa koko suomalaisen yhteiskunnan uskontotaustan tuntemuksen perustietoihin. Elämänkatsomustietoa ei valita, vaan se on uskonnottomille suunnattu oppiaine. Sen painopiste on uskonnottoman elämänkatsomuksen rakentaminen ja uskontoja siinä sivutaan muiden katsomusten joukossa löhinnä yläkoulusta lähtien. Kaikissa katsomusaineissa on etiikan (uskonnot ja et) ja ihmisoikeuksien käsittelyä, ja siihen sisältöön yhteisopetuskokeilut perustuvat.

Uskonnon tunteja on muutaman vuoden ajan vähennetty. Pieni ateistien vähemmistö rummuttaa ja kirjoittaa ahkerasti uskontotuntien vaihtamisesta elämänkatsomustietoon. Kuitenkin myös elämänkatsomustiedon ainekset tulevat uskonnon alueelta ja Raamatusta. Suvaitsevaisuus, toisen ymmärtäminen, eri kulttuurien tuntemus ja rauha eri ihmisten välillä ovat lähtöisin kristillisistä arvoista.
Kotilieden artikkelissa viitattiin vaikeuteen saada eri uskontokuntiin kuuluville oma opettajansa. Miksi meillä täytyisi näin ollakaan? Olemme kuitenkin pieni kansa ja maassa maan tavalla. Tänne muuttaneiden tulee hyväksyä meidän kulttuurimme tavat, ei kuitenkaan pakottaen esim. uskonnon suhteen.
Muistelen omia kouluaikojani, jolloin opeteltiin raamatun alkulehdiltä jakeita ulkoa, samoin osasimme virsiä ulkoa. Kirkkoretket olivat kouluvuoden kohokohtia. Olen iloinnut lastenlasteni kouluista eräässä kaupungissa, missä edelleen mennään koulua aloitettaessa syksyllä kirkkoon ja myös erityisinä juhla-aikoina.
Olen vapaaehtoisena maahanmuuttajien auttamisessa ja he kunnioittavat meidän kulttuurimme luterilaisia juuria. He haluavat myös tietää uskontomme perusteista, josta onkin sukeutunut mielenkiintoisia keskusteluja.
Mikäli itsellä ei ole omakohtaista uskoa, on helppo yhtyä kaikenlaisiin ideologioihin. Ei unohdeta viime vuoden reformaation muistovuoden antia uskosta. Kannustetaan toisiamme uskomaan, ollaan kiinnostuneita lastemme uskonnonopetuksesta. Kannustetaan myös päättäjiä seisomaan uskon puolustajina.

Miksi pitäisi olla oma opettaja kaikille uskonnoille? Kaikki voisivat osallistua yhteiseen tuntiin, jossa käsitellään niin ET kuin kaikki uskonnotkin. Tutustutaan eri kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirjoihin, (raamattuun, koraaniin, tooraan jne.) mahdollisimman avoimesti, ilman mitään tunnustuksellisuutta. Vain monipuolisuus voi olla vapautta. Oman uskonnon lähempi mukaantulo on perheen tai myöhemmin lapsen oma valinta. Mahdollisimman runsaat tiedot olemassa olevista näkökannoista riittää koulun osalta.

Mihin uskontoa koulussa vielä tarvitaan?
Kysymys uskontojen yhteisopetuksesta on varsin aiheellinen ja liittyy käsitteeseen Jumalan liitto.
Raamatun mukaan Aadam kuuli Jumalan äänen. Hän oli sen mukaan ”ensimmäinen ihminen”. Tieteen mukaan ihminen määritetään ihmiseksi hänen fyysisten ominaisuuksiensa kautta, uskonnoissa henkisten.
Ensimmäisen liiton Jumala solmi Nooan kanssa ja sen jälkeen Aabrahamin ja muiden patriarkkojen ja heidän jälkeensä Mooseksen kanssa.
Mooses lupasi Messiaan eli Jeesuksen tulon (5 Moos. 18: 15-22). Juutalaisten ylipapit ja heitä seuraava kansa eivät kuitenkaan hyväksyneet Jeesusta ja surmasivat hänet.
Jeesus sanoi juutalaisille: ”Sillä, jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut, Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” (Joh. 5: 46-47)
Jeesus viittasi Puolustajaan, jonka Isä lähettäisi (Joh. 14: 15-17) ja (Joh. 14:25-26) Alkuperäiskirjoituksissa Puolustaja viittaa nimeen Muhammad.
Muhammad kirjoittaa Koraanissa: Minä olen Aadam, Mooses ja Jeesus.
Jeesus lupasi myös itse palata Isän asemassa (Joh.16), joka olisi totuuden Henki, jolloin Isä kirkastaisi hänet.

Kaikki profeetat ovat viitanneet ”Lopun aikaan”, mihin Raamatussa viitataan vuoteen 1844 Danielin ennustuksessa ( 7-12 ) ja Harmagedonin sodalla Johanneksen ilmestys.
Lupaus täyttyi kun v. 1844 Báb edelsi Bahá’u’lláhin bahái-uskon ilmaisijan tuloa. Nimi Bahá’u’lláh merkitsee Jumalan Kirkkaus ja Jumalan Kunnia.
Bahá’u’lláh: ”Jumalan uskonto, ikuinen menneisyydessä, ikuinen tulevaisuudessa.”
Jokaisen uskonnon ilmaisija on todistanut edeltäjistään ja luvannut seuraajansa tulon. Jos lupaus ei Jeesuksen mukaan täyttyisi edellinen ja edelliset uskonnot raukeaisivat tyhjiin. (Joh. 10: 31-39)

Uskonnonopetuksen poistamisen alkusyy lähtee sieltä mistä kaikki pahuus maailmassa. Maailmankaikkeus koostuu näkyvästä ja näkymättömästä. Uskonto ei pelasta ketään eikä uskonnollisuus. Kristinuskon perusteet on sallittava opettaa koulussa, muutoinhan uskonnonvapaus ei ole voimassa. Erilaisiin uskontoihin on hyvä koulussa tutustuttaa , niiden sisältöön ei pitäisi kehottaa uskomaan ketään. Erilaisten uskonnollisten taustojen ymmärtäminen on hyvä asia. Jeesus on sama eilen , tänään ja aina. Siinä mielessä on turhaa vedota että nythän on jo 2000-luku. Entä sitten. Lue Raamattua niin huomaat sieltä löytyvän kaiken tiedon maailman luomisesta sen loppumiseen ja siitä iankaikkisuuteen, kaikki tarvittava tieto löytyy sieltä.. Ihmisten tiede on nippelitietoa sen tiedon rinnalla.

Uskonto pois kouluista HETI! Tulevista sukupolvista kukaan ei enää usko – miksi uskoisikaan, kun käytännössä kaikki raamatun horinat on objektiivisesti ja moneen kertaan todistettu sepitteeksi. Uskonnot eivät tuo mitään hyvää kenellekään – aikaan on saatu vain eriarvoisuutta, epätasa-arvoa, ja keinoja ohjailla kansaa tuhansia vuosia eläneiden harhaisten, mielenvikaisten horisijoiden oikkujen mukaan.

Yhteinen katsomusaine tulisi Suomeenkin saada. Loppuisi tämä lasten aivopesu omissa uskonnollisissa lokeroissaan. Toimittaja ei ole ottanut selvää, mikä ero on katsomusaineen (jokin uskonto tai ET) opetuksella ja koulun järjestämillä uskonnollisilla tilaisuuksilla. Hänenkin lapselleen olisi pitänyt OPHn ohjeiden mukaan tarjota mahdollisuus osallistua kirkkoretken vaihtoehtoiseen ohjelmaan, joka ei kyllä pysty tässä tapauksessa ollu sisällöltään samankaltainen niin kuin niiden pitäisi olla. Enkelikään ei kuulu koulun joulujuhlaan, ellei sitä mainita siinä yhdessä virressä, joka OPHn ohjeiden mukaan siellä on soveliasta laulaa. Lapseni käy ETssä ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Siellä opetetaan ihmimillisyyttä, ystävällisyyttä, avuliaisuutta, kaikkien ihmisten huomioon ottamista ym. ilman, että niitä verhoillaan jonkun uskonnon opeiksi, vaikka samat arvot useista uskonnoista löytyykin, esim. etiikan kultainen sääntö. Hänestä tulee kasvanaan itsenäisesti ajattele ihminen, joka tekee hyvää omasta halusta eikä sen pakosta, että Jumala, Allah tai Jehova niin käskee tai muuten palaisi helvetin tulessa.

Faktat kuntoon, toimitus!

”Ei pahaa sanaa”..?? Kulosaaren ja muistakin yhteisopetuskokeiluista on tehty useita kanteluita, Aluehallintovirastoihin eri puolille maata ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Ja ainakin yhdessä tapauksessa yhteisopetus on todettu (Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja EOAK/3469/2016, ort.uskonto) voimassa olevien lakien vastaiseksi.

Tuo em. Kirkkonummea koskeva päätös toteaa sen, mikä minua on huolestuttanut koko ajan näissä kokeluissa, eli sen että ev.lut. uskonnon sisällöt jyräävät helposti kaikki vähemmistöuskonnot ja uskonnottomuuden. Ja niin Kirkkonummella on todettu käyneen.

Kotipieden lehtijuttu on muutenkin ihan päätön. Jos kerran koulussa ei ole viitsitty noudattaa OPH:n ohjeita ja valmistella ET-oppilaille kirkkokäyntiä vastaavaa muuta ohjelmaa, ei ole ET-oppilaiden vika, että he saavat pelata jalkapalloa. Koulutetun opettajan pitäisi joka tapauksessa olla valvomassa kirkkoretkeltä pois jääviä, ja kyse on ollut vaan yhdestä aamupäivästä, eivät ET-oppilaat todellakaan pelaa jalkapalloa joka tunnilla.

”Kaikille yhteistä katsomusainetta opettaisi tehtäväänsä koulutettu opettaja, eikä osa porukasta pelaisi enää tunnilla jalkapalloa.”Kotiliesi 3/18

Kommenteista päätellen uskonnonopetuksesta tulisi todellakin luopua ja mitä pikimmin. Aikamoista yksisilmäisyyttä uskonnonopetuksen puolustajilla täällä. Koti ja seurakunta ovat ne paikat, joissa voidaan halutessa saada oppia omasta uskonnosta, koulun tehtävä on sivistää neutraalisti – ja siihen yleinen katsomusaine sopii parhaiten edellyttäen, että opettaja on objektiivinen ja pätevä. Kirkkokäynneistä (muussa kuin arkkitehtoonisessa merkityksessä) pitää myös luopua, sillä ne eriarvoistavat oppilaita turhaan, eikä jumalanpalvelus kuulu muutoinkaan koulumaailmaan.

Kannatan yhteistä katsomusainetta kouluihin, sen nimi voisi olla vaikkapa uskontotieto ja etiikka. Koulun tehtävä ei ole kasvattaa seurakuntalaisia, sen voi jokainen seurakunta tehdä tavallaan. Sen sijaan tietoa eri uskonnoista ja kulttuureista kyllä tarvitaan, jopa enemmän kuin ennen. Eettiselle pohdinnalle ja tunnetaitojen harjoittelulle olisi tilausta, ja niitä olisi hyvä ja turvallista harjoitella oman luokan kanssa. Nythän uskontotunnin alkaessa oppilaat lähtevät jopa viiteen eri luokkaan, eri uskontojen tunneille.

Eihän yhteiskuntatietoakaan opeteta erikseen demareiden, kokoomuslaisten ja vihreiden lapsille. Miksi lasten pitää osallistua sen uskonnon opetukseen, joka vastaa vanhempien vakaumusta?

Tässä kommenttini asiaan jo viime syyskuulta:

Useat tuttavani ja kollegani toivoisivat kaikille yhteistä katsomusainetta. Jokainen tätä toivova on enemmistön edustaja. He eivät näe yhteisen oppiaineen ongelmakohtia vähemmistöuskontojen kannalta. He eivät ole tunteneet toiseutta, jota oman uskonnon tunnilla ei tarvitse tuntea.

Sotien jälkeen ortodoksit, kolme isovanhempaani mukaan lukien, ripoteltiin luterilaisen kantaväestön sekaan. Integroituminen ei aina käynyt helposti, usein piti piilotella omaa kieltä ja kulttuuria sekä omaa uskontoa. Toiseus kävi vanhempieni sukupolvelle tutuksi. Suurin osa tästä ikäpolvesta joko kadotti äidinkielensä tai ainakin jätti siirtämättä sen seuraavalle polvelle. Oman uskonnon opetus ei ollut itsestäänselvyys noina vuosina, sitä se ei ole vieläkään. Vielä tänä päivänä osassa kunnista on suunnattomia vaikeuksia noudattaa lakia uskonnonopetuksen osalta, onneksi asumme kaupungissa, jossa asia on järjestetty lakien mukaan ja lisäksi vielä hyvin.

Menneellä viikolla Helsingin Sanomat otti kantaa katsomusaineiden muutokseen ajamalla kaikille yhteistä katsomusainetta. Katsantokannaltaan lehti on kaikin puolin uskontovastainen ja niin myös tässä asiassa. Helsingin Sanomat kuitenkin julkaisi näihin kirjoituksiin vastineet Jyri Komulaiselta ja isä Heikki Huttuselta. https://www.facebook.com/permalink.php?story_fbid=280384015793996&id=100014671998903

Yhteinen katsomusaine voisi olla aivan toimiva, tosin toisella nimityksellä. Uskontotieto voisi olla oppiaine, jossa käsiteltäisiin uskontotieteen näkökannasta läpi maailmanuskonnot peruskoulun aikana ja jota höystettäisiin eettisillä keskusteluilla. Tämä aine palvelisi varmasti isoa joukkoa oppilaista. Vähemmistöön kuuluvia se ei kuitenkaan lämmittäisi vaan heillä (meillä) pitäisi olla oikeus omaan oppiaineeseen, jossa opiskellaan omaa uskontoa ja siihen liittyvää kulttuuria, oppiaineeseen, jossa lähdetään liikkeelle lapselle tutusta ja siirrytään myös tuntemattomiin asioihin, kuten eri uskontoihin ja niiden kulttuureihin. Kaikkien aineiden tulisi olla vanhempien vapaasti valittavissa ilman kuulumista mihinkään uskontokuntaan.

Argumentti, että uskonnon opetuksen tulisi sisältyä historian opetukseen, on jo itsessään huono. Historiaa opetetaan puolueellisesti jo nyt ja jätetään esimerkiksi itäisen Euroopan historia käsittelemättä, jolloin ortodoksien oma historia jää tuntemattomaksi. Alakoulun Historian tuulet -sarja esittelee tuhatvuotisen Bysantin yhdessä kappaleessa ja siinäkin opettajanoppaaseen on päässyt ikäviä asiavirheitä koskien ortodoksista kirkkoa. Kirjasarja tosin poistunee pian käytöstä, joten toivokaamme uuden sarjan tekijöille parempaa osaamista. Ortodoksisen uskonnon uskontotuntien kirkkohistorian opetus paikkaa puutteita ortodoksien osalta. Historian ja maantieteen oppimääriin kyllä voidaan lisätä uskontotietoa, ainerajojen ylittäminenhän on vain järkevää.

Uskontojen erillinen opetus mielletään myös kalliiksi. Hyvillä järjestelyillä opetusryhmiä on katsomusaineiden opetuksen aikaan aivan saman verran kuin olisi kaikille yhteisessäkin aineessa. Opetusryhmiä voi yhdistellä yli luokkarajojenkin tarvittaessa. Esimerkki: 2A-luokasta, jossa on 20 oppilasta, kolme lähtee UO-tunnille ja kaksi ET-tunnille. Naapurista 3A luokasta 20 oppilaasta lähtee neljä UO-tunnille ja viisi ET-tunnille. 2B-luokasta ks. Tunneille on poistunut yhteensä 6 oppilasta. Jaetaan loput 3A-luokasta opiskelemaan uskontoa kahden tokaluokan kanssa. Ja tehdään sama muillakin luokilla sopivasti. Näin ollen opettajia ei tarvita yhtään ylimääräistä eikä opetus ole sen kalliimpaa kuin muutoinkaan. Opetusryhmät kyllä muuttuvat heterogeenisiksi, mutta sitähän ne ovat myös pienryhmäisten uskontojen tunneilla, jossa voi olla oppilaita 1.-5.luokilta.

Pointtini koko jutussa siis on, että älkää hyvät ystävät, kollegat ja kanssaeläjät viekö meiltä oman identiteetin rakennuspalikoita survomalla meitä vähemmistön edustajia näennäisesti tasa-arvoiseen muottiin, kun emme siihen muottiin mahdu! Lapsillani on ja tulee pysyä oikeus oman uskontonsa ja sukunsa kulttuurin opiskeluun sekä nauttia yhdestä tunnista viikossa ilman toiseuden tunnetta koulussa.

Lopuksi vielä kehotan vilkaisemaan nykyisiä opetussuunnitelmia ennen kommentointia.

Luokan- ja ortodoksisen uskonnon opettaja, kolmen ortodoksilapsen äiti

MARKKU5
Aiemmista keskusteluista nousee esiin kysymys. Mitä uskonto on? Mitä opetetaan ja mistä puhutaan, kun puhutaan uskonnoista?
Latinan sana religion tarkoitta yhteen liittämistä, millä on viitattu uskontojen ilmaisijoiden tuloon, ykseyteen ja peräkkäisyyteen. Heidän tulonsa, sanojensa ja vertauskuvallisten opetustensa varaan perustuu ihmiskunnan käsitteellisen ajattelun kyky ja asteittain etenevä yhteisöllisen kehityksen historia.
Kehitys on kulkenut linjalla perhe, suku, heimo, kansa, kansakunnat ja nyt elämme profetiallisen aikakauden ”lopun aikaa” ja kaikkien uskontojen ilmaisijoiden lupaamaa koko ihmiskunnan ykseyden saavuttamisen ajanjaksolla.

Shoghi Effendi: ”Yleismaailmallisen rauhan toteutuminen ei ole meidän valittavissamme. Se, minkä voimme valita on, saavutammeko sen sopien vai sotien.
Muutama ote kirjasta
Bahá’u’lláhin julistus maailman kuninkaille ja johtajille
Yhteisesti eri uskontojen papeille ja seuraajille:
”Perustarkoitus, joka elähdyttää Jumalan uskoa ja hänen uskontoaan, on suojata ihmiskunnan etuja, kehittää sen ykseyttä ja vaalia rakkauden ja toveruuden henkeä ihmisten kesken. Älkää siis antako sen muuttua eripuraisuuden ja riitojen, vihan ja vihamielisyyden lähteeksi.”

”Oi piispain joukko! Te olette minun tietoni taivaan tähdet. Armoni ei antaisi teidän pudota maahan. Mutta oikeudenmukaisuuteni julistaa: ”Näin on Poika (Jeesus) säätänyt!” Eikä milloinkaan voida muuttaa mitään siitä, mikä on hänen tahrattomasta, rehellisestä, luotettavasta suustaan lähtenyt.”
(Katso Matt. 24:29)

”Tänä päivänä eivät ylipapit voi käskeä eivätkä käyttää valtaansa. Kirjassanne kerrotaan, että sinä päivänä ylipapit eksyttävät ihmisiä ja estävät heitä vetäytymästä hänen tykönsä. Todellinen ylipappi on se, joka on nähnyt valon ja rientänyt rakastetun luokse johtavalle polulle.”

Oi kristittyjen joukko!
”Totisesti hän (Jeesus) sanoi: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Tänä Päivänä me kuitenkin sanomme: ”Seuratkaa minua, jotta voisin tehdä teistä ihmiskunnan elvyttäjiä.”

Maailman hallitsijoille:
”On koittava aika, jolloin yleismaailmallisesti ymmärretään ihmisten laajamittaisen, kaikkikäsittävän kokouksen järjestämisen ehdoton tarpeellisuus. Maailman hallitsijoiden ja kuninkaiden on välttämättä siihen osallistuttava ja heidän on, sen neuvotteluissa ollessaan, pohdittava niitä tapoja ja keinoja, jotka laskevat ihmisten keskuuteen maailman suuren rauhan perustukset. Sellaisen rauhan edellytyksenä on, että suurvallat maailman kansojen tasapainon takia päättävät pysyä täydellisessä sovussa keskenään. Jos joku kuningas tarttuisi aseisiin toista vastaan, tulisi kaikkien muiden nousta häntä estämään. Jos näin menetellään, eivät maailman kansakunnat enää tarvitse aseistusta, paitsi omien valtakuntiensa turvallisuuden säilyttämiseen ja sisäisen järjestyksen ylläpitämiseen omilla alueillaan.”

Baha-i-uskossa ei ole papistoa. Jokaisen ihmisen velvollisuus on itsenäisesti tutkia totuutta ja muodostaa siitä mielipiteensä omien tutkimustensa perusteella.
http://www.bahai.org/

Joitakin bahá’i-uskon pääperiaatteita tai tavoitteita yksinkertaistettuna
– Ihmiskunnan ykseys
– Naisten ja miesten yhdenvertaisuus
– Ennakkoluulojen poiskitkeminen (rodulliset, uskonnolliset yms.)
– Köyhyyden ja rikkauden äärimuotojen poistaminen
– Totuuden itsenäinen tutkiminen
– Yleismaailmallinen koulutus
– Uskonnollinen suvaitsevaisuus
– Tieteen ja uskonnon sopusointu
– Yleismaailmallinen apukieli
– Yhteisen mittajärjestelmän omaksuminen,
– Yhteinen mitta-, kirjoitus-, numero- ja valuuttajärjestelmä

Uuden kansainvälisen sivilisaation rakentamiseksi Bahá’u’lláh tarjoaa kirjoituksissaan moniulotteisen vision koskien niin metafysiikkaa, ihmiskunnan historiallisen kehityksen dynamiikkaa kuin etiikkaa ja sosiaalispoliittisia teorioita.

Uskontojen opettaminen kouluissa on erittäin tarpeellista. Kuitenkin opetuksen tulisi kohdistua, niiden ilmaisijoiden omiin kirjoituksiin, heidän peräkkäisyyteensä ja tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen käytännön tasolla.

Suomessa on uskonnon vapaus ja kukin perhe voi itse päättää osallistuuko lapsi uskonnon vai elämänkatsomuksen opetukseen. Aihetta on hyvä käsitellä ja kiitos siitä, että kommentointikin on mahdollista. Sitä mahdollisuutta monet ovat myös käyttäneet!

Kotiliesi on aina ollut eturintamassa ajamassa tasa-arvoa ja oikeuksia. Kiitos ja kunnia siitä kuuluu lehden toimitukselle. Kuten mainitsin, uskontotunnit voi vaihtaa elämänkatsomustietoon. Toivon, että Kotiliesi tarttuu myös ruotsin kielen kaikille pakolliseen opetukseen. Ruotsin kielen opiskelua aikaistettiin viime syksynä alkavaksi alakoulun 6. luokalta, vaikka 74% vastustaa koko ruotsin kielen pakollisuutta ja haluaisi vaihtaa sen valinnaiseen kieleen, joihin myös ruotsi voisi kuulua.

Vaikka ruotsin kieli on toinen kansalliskielemme, se ei edellytä, että kaikkien on opiskeltava ruotsia. Ruotsi ei ollut vielä ennen v.1968 kaikille pakollinen oppiaine ja ruotsinkieliset tulivat toimeen. He saivat peruskoulun myötä mahdollisuuden opiskella suomea, mikä ei ennen sitä ollut mahdollista. Ruotsin kielen vaatimuksia suomenkielisille on viime vuosikymmenien aikana lisätty. On tullut pakollinen ruotsi ammatti- ja korkeakouluopiskelijoille, joita ei ennen v. 1978 -1987 ollut olemassa. Suomenkielinen ei pääse mihinkään valtion tai kunnan virkaan ilman virkaruotsin suorittamista eikä edes se takaa, että kielitaito olisi riittävä. Tämä antaa ruotsinkielisille etuoikeutetun aseman kaikkiin virkoihin Suomessa, jossa 95% kansasta on suomenkielisiä. Käytännössä ruotsin kielen opiskelu menee hukkaan, koska enin osa kansasta ei tarvitse ruotsin kieltä missään koskaan koko elinaikanaan. Englanti on meidän tärkein kielemme, jota jokaisen pitää osata.

Edistyksellisenä lehtenä toivon, että Kotiliesi tarttuu kieltenopetukseen ja sen monipuolistamiseen Suomen kouluissa. Se on aihe, joka kiinnostaa monia, mutta keskustelu lehdistössä ja tv:ssä on tyrehtynyt viimeisten vuosien aikana. Keskustelu pitäisi elvyttää, sillä eläkkeellä olevat kouluneuvokset ovat sitä mieltä, että pakollinen ruotsi on este Suomen kielivarannon monipuolistamisessa. Tämä koituu koko kansakunnan tappioksi. Perustuslaki tai ruotsinkielisten oikeudet eivät tosiasiassa ole uudistusten esteenä, vaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä voidaan pystytään muutamaan v. 2011 säädetty Kansalliskielistrategia .

Uskontoa ei voi vaihtaa elämänkatsomustietoon jos kuuluu kirkkoon.
Seurakuntaan kuuluminen tuo siis pakollisen uskonnon opetukseen osallistumisen.
Vasta eroamalla kirkosta pääsee valitsemaan.

Jos enää 69,7% kuuluu ev.lut kirkkoon niin todellakin alkaisi olla aika huomioida uskonnottomat ja muun uskoiset.
Elämänkatsomustieto vaan kaikille. Nykyiset käytännöt tuntuvat aiheuttavan vain eripuraa.
On aika saada uskonnonvapaus koululaisillekin. Pari eka luokkaa voisi vapauttaa kaikista katsomusopiskeluista ja varmistaa kunnollisen lukutaidon oppiminen kaikille.

Kommentoi juttua: Ota kantaa: Tarvitaanko uskontoa 2000-luvun koulussa enää omana aineenaan?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X