Sanna on yrttinoita ja tatuoija, jonka kodin lattialankkujen alla lojuu eläinten luita
Ilmajoen Koskenkorvalta löytyi täydellinen miljöö Sanna Keltaniemen kolmelle intohimolle: tatuoinneille, yrteille ja noituudelle.
Ilmajoen Koskenkorvan kylä tuo mieleen lähinnä perinteisen Koskenkorvan viinan. Viinatehtaan seinät kohoavat alle kilometrin päässä KuuKartanosta, mutta kartanon hirsiseinien suojissa vaalitaan aivan toisenlaisia perinteitä.
Talon itsellinen emäntä on Sanna Keltaniemi, tatuointiyrittäjä ja Noita ry:n puheenjohtaja.
Kun mustaan mekkoon verhoutunut oman tiensä kulkija avaa kartanonsa oven, saattaa mielessä käyväistä ennakkoluulo tai pari. Ne karisevat pian, kun kartanon valtiatar osoittautuu elämänmyönteiseksi ja maanläheiseksi yrttinoidaksi.
Tämä tuntuu sopivan myös vanhoillisina pidetyille pohjalaisille.
”Ainakaan kukaan ei ole uskaltanut tulla sanomaan mitään poikkipuolista päin naamaa. En ole kokenut ahdasmielisyyttä, enemmänkin mielenkiintoa. Täällä saa aivan vapaasti olla sitä, mitä haluaa”, Sanna sanoo.
Kädenjälki tarttui iholle
Tatuoinnit, yrtit ja noituus kiehtoivat Sannaa jo teini-iässä. Mutta niin kuin usein käy, elämä vie aivan toisenlaiseen elinkeinoon.
Sannalla se oli nuorisotyö, jota hän teki kahdentoista vuoden ajan.
”Työhöni kuului muun muassa kriisityötä, etsivää nuorisotyötä ja talotyötä. Niissä kaikissa oli omat haasteensa, mutta myös antoisia hetkiä.”
18-vuotiaana hankitut pikku tatuoinnit muistuttivat kuitenkin toisenlaisesta mahdollisuudesta. Samaan suuntaan rohkaisi myös muotoilijan koulutus, jonka Sanna hankki Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurialan ja muotoilun Jurvan yksikössä.
Haave tatuointien tekemisestä alkoi toteutua kolmetoista vuotta sitten, kun Sanna kokeili kädenjälkeään toisen ihmisen iholle.
”Tein tatuointeja aluksi viikonloppuisin, mutta tunsin, että tätä minä haluan tehdä. Kuusi vuotta sitten perustin oman yrityksen.”
Tatuointien aiheet liittyvät luontoon ja Sannan toiseen pitkäaikaiseen kiinnostuksen kohteeseen, kasvimagiaan ja yrttinoituuteen. Tyyli on värikästä, pikkutarkkaa ja usein ohutviivaista. Omintakeinen tyyli tuo asiakkaita ympäri Suomen.
Kiinnostus noituuteen johti syventymään myös noitavainojen historiaan. Sanna tajusi, että noitina on tuomittu tavallisia ihmisiä, jotka olivat jotenkin erityisen taitavia, onnekkaita, herkkiä, hankalia tai käyttivät parantamiseen kansanperinnettä, esimerkiksi yrttejä.
Itse asiassa myös länsimainen lääketiede nojaa kasvilääkintään. Esimerkiksi aspiriinin tekemiseen on käytetty alun perin pajunkuorta ja mesiangervoa.
Sannasta tuli yksi Noita ry:n perustajajäsenistä. Jäseniä on nyt nelisenkymmentä ja kiinnostus kasvaa jatkuvasti.
”Nimenomaan noituus kansanperinteenä on kiinnostaa koko ajan enemmän. Noidat ovat yksinkertaisesti olleet henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin parantajia omassa yhteisössään.”
Sanna harmittelee, että moni ymmärtää noituuden yhä väärin, sellaisena kuin luterilainen uskonpuhdistus leimasi sen. Ja nykyään populaarikulttuuri vain vahvistaa tuota näkemystä.
Oman näköinen paikka löytyi
Sanna oli jo syvällä omassa maailmassa, kun hän alkoi etsiä pesäpaikkaa toiminnalleen.
Hän piti selvänä, että kaupungin kivijalka tai kauppakeskus eivät sopineet.
”Lähdin etsimään paikkaa, minne ihminen voi tulla rauhassa hengähtämään ja tuntea kiireettömyyttä.”
Keväällä 2017 Sanna löysi näköisensä paikan Ilmajoen Koskenkorvalta. Se oli 1900-luvun alussa rakennettu myöhäisjugend-hirsitalo.
Tänne Sanna perusti tatuointistudionsa. Elämäntilanteen muuttumisen myötä hän muutti puolitoista vuotta sitten taloon myös asumaan.
Sanna Keltaniemen yrityksen nimi MagaLacrima tarkoittaa latinaksi noidan kyyneltä. Talonsa hän on nimennyt KuuKartanoksi.
Hirsitalon ulkopuoli on vaaleanpunainen ja lakeuden ympäröimä piha avara. Sisällä värimaailma on tummanpuhuva. Kotia koristavat suitsukkeina poltettavat yrttikimput, luonnonmukaiset käsityöt ja erikoisimpina eläinten luut.
”Sekin on vanha suomalainen tapa. Eläinten luita piilotettiin lattialankkujen alle suojaamaan taloa.”
Sanna on remontoinut taloa pikkuhiljaa ja yhden huoneen lattia on avattu kokonaan. Sieltä ei löytynyt suojelevia luita, mutta nyt niitä on siellä. Pihalla on hirvien ja valkohäntäpeurojen pääkalloja.
Ulkona on myös pieni kasvihuone, jossa on alku omalle yrttituotannolle. Nyt Sanna kokeilee uutena valkosalvian kasvattamista. Kasvimaa on rakennettu olkipaaleista permakulttuurin oppien mukaan.
Sinänsä Sanna ei tunnusta mitään virallisia oppirakennelmia. Hän uskoo luontoyhteyteen, itsensä kehittämiseen ja kaikessa tuntuvaan energiaan.
”Entiset suomalaiset pitivät energian erilaisia ilmentymismuotoja jumaluuksina. Näitä ovat esimerkiksi metsän jumala Tapio, vesiä hallitseva Ahti, tulen jumala Panu ja metsän emäntä Mielikki.”
Sanna liitelee näiden korkealentoisten ajatuksen takana, mutta samalla jalat maan pinnalla. Eikä kaikkea pidä ottaa niin vakavasti, vaan elämässä täytyy olla myös hauskanpitoa.
Mutta tämän noituuden ohjenuoran Sanna ottaa vakavasti: Tee mitä tahdot ja toimi kuinka tahdot, mutta älä vahingoita itseäsi tai muita.
”Kun toimii näin, saa jokainen nähdä maailman niin kuin sen itse näkee, eikä se ole keneltäkään pois.”
Lue myös: Suomen luonto täynnä ilmaista lääkettä: Tunnetko lääkeyrtit ja niiden vaikutukset?
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 6/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Sanna on yrttinoita ja tatuoija, jonka kodin lattialankkujen alla lojuu eläinten luita