Tove Jansson kauhistui väkivaltaisista muumeista – ”Se tv-sarja oli Tovelle shokki”

Muumien luoja kielsi vuonna 1969 alkaneen animaatiosarjan esittämisen Japanin ulkopuolella. Kummallinen tv-sarja synnytti kuitenkin kaikkien aikojen muumibuumin, kertoo Tove Janssonin veljentytär.

Uusi Muumilaakso-animaatiosarja kiinnostaa: ensimmäisen jakson on jo katsonut lähes 1,4 miljoonaa suomalaista. Sarja kuvaa melko uskollisesti Tove Janssonin (1914–2001) muumitarinoita ja -maailmaa. Toisin oli 50 vuotta sitten. Silloin Japanin televisiossa alkoi sarja, josta Tove kauhistui.

”Sarja oli Tovelle shokki, eikä hän halunnut, että sitä näytetään Japanin ulkopuolella”, kertoo Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson.

Sophia Jansson on Tove Janssonin veljentytär.

Sophia Jansson on Tove Janssonin veljentytär.

”Tekijät olivat ottaneet isoja vapauksia, joita Tove ei hyväksynyt. Sarjassa oli muun muassa väkivaltaa ja tilanteita, jotka eivät kuulu muumien maailmaan. Hahmot olivat myös ulkonäöltään erilaisia ja erivärisiä kuin Toven luomassa maailmassa. Kyse ei siis ollut vain sisällöstä vaan myös muodosta.”

”Japanilaiset pettyivät Toven päätökseen. Fanithan rakastivat sarjaa”, Sophia sanoo. Hän ei itse ole nähnyt Mūmin-sarjan jaksoja.

Tutkija Eija Niskasen Muumibrändi Japanissa -historian mukaan sarjassa ”hahmoja muutettiin radikaalisti” ja ”seikkailuja käsikirjoitettiin omien nuottien mukaan”.

Mūmin-sarjassa hahmot tappelivat ja pahoinpitelivät, tekivät ilkivaltaa, kiusasivat ja juopottelivat. Muumipeikko käyttäytyi kuin ilkikurinen japanilaispoika, joka joutui koko ajan hankaluuksiin. Rikoksia ja niiden selvittämisiä oli paljon.

Eräässä jaksossa esiintyi Pikky Myyn oloinen hahmo, joka tappoi vihollisensa keihääniskulla, kertoi YleX vuonna 2016. Jakso löytyy YouTubesta:

Sarja oli toden totta synkempi ja särmikkäämpi kuin on nykyinen mielikuvamme muumeista.

Sarjassa oli mukana myös ihmishahmoja, joita ei ollut Toven tarinoissa. Nuuskamuikkunen soitti huuliharpun sijasta kitaraa ja lauloi.

Päähahmojen väritys ja päiden muoto saattoivat muuttua eri jaksoissa. Niiskuneidin näköinen hahmo oli vihreä. (Tosin Toven kirjoissa niiskut vaihtavat väriä mielialan mukaan.)

Kuvakaappaus japanilaisesta Muumi-tv-sarjasta vuodelta 1969.

Kuvakaappaus japanilaisesta Muumi-tv-sarjasta vuodelta 1969.

Niskasen mukaan Tove ”suuttui muun muassa autojen esiintymisestä sarjassa”. Eräässä jaksossa Niisku, jonka luonne oli aivan erilainen kuin muumikirjoissa, katseli toisia kuononvartta pitkin huristellessaan autolla Muumilaaksossa.

Miyazaki ideoi: Muumi-sarjaan panssarivaunu!

Tekijät myös toivat Mūmin-sarjaan mangan, japanilaisen sarjakuvan, ja animen, japanilaisen animaation, kerronnan keinoja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Japanissa jopa raaka väkivalta ja sodan arki ovat lapsillekin tehdyssä populaarikulttuurissa suoremmin mukana kuin esimerkiksi Euroopassa.

Yhtenä Mūmin-sarjan animaattorina oli myös Hayao Miyazaki, josta myöhemmin tuli kuuluisin japanilainen animaatioelokuvien ohjaaja. Hän on tehnyt muun muassa elokuvat Totoro ja Henkien kätkemä.

”Ajattelin, että olisi hauskaa tuoda sarjaan panssarivaunu. Se oli jo hyväksyttykin, mutta sitten sain kuulla, että se olisi täysin Tove Janssonin filosofian vastaista”, Miyazaki kertoi Ylelle vuonna 2013.

Mūmin-sarjaa ja sen jatko-osaa Shin Mūmin (Uusi Muumi) tehtiin vuosina 1969–1972. Tove antoi jatko-osalle hyväksyntänsä, sillä se oli jo lähellä alkuperäistä muumi-ideaa. Ensimmäisestä tuotantokaudesta ei tiettävästi ole dvd-tallennetta, eikä sarjan jaksoja ole käännetty muille kielille.

YouTubesta kuitenkin löytyy klippejä ja kokonaisia jaksoja vuoden 1969 sarjasta. Tässä yksi:

Japanilaisen animaatiosarjan jälkeen muumihahmoista innostuivat neuvostoliittolaiset. He tekivät 1970-luvun lopussa kaksi nukkeanimaatiota – ilman lupaa.

”Neuvostoliitossa copyright-käsite oli tuntematon”, Sophia huokaa.

Nuoret naiset Japanissa rakastavat muumia

Japanilaisten suuri rakkaus muumeihin syntyi kuitenkin tuon ensimmäisen, vain Japanissa esitetyn oudon tv-sarjan ansiosta. Toven muumikirjoja oli käännetty japaniksi jo vuosikymmen aiemmin englannin kielestä, mutta vasta tv-sarja toi muumit kaikkien tietoon.

”Japanissa 1960-luvun lopussa oli vain muutama tv-kanava, joten käytännössä kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Ei siis ihme, että juuri se sukupolvi on nähnyt muumisarjan, josta tuli todella suosittu. Siksi ’kaikki’ Japanissa tietävät muumit”, Sophia Jansson sanoo.

Käsitys muumeista ja Tove Janssonista on toki päivittynyt 1960- ja 1970-luvuilta tähän päivään myös Japanissa, jossa muumien intomielisimmät fanit ovat Sophian mukaan nuoret naiset.

”Kun japanilaiset ihailevat jotakuta taiteilijaa, he perehtyvät perin pohjin kaikkeen, mitä taiteilija on tehnyt. Fanit seuraavat tarkasti, mitä kaikkea muumien ympärillä tapahtuu. Ensimmäinen tv-sarja ei siis ole heidän ainoa tietolähteensä.”

Japanilaiset olivat mukana myös Muumilaakson tarinoita -sarjassa, joka nousi huikeaan suosioon 1990-luvun alussa. Japanissa tuotetun sarjan taiteellista tasoa valvoi Sophian isä, Lars Jansson (1926–2000).

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarja alkoi Suomessa syyskuussa 1991.

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarja alkoi Suomessa syyskuussa 1991.

Siinäkin sarjassa oli pulmansa. Suomessa ei esitetty jaksoja, koska ne Yleisradion mielestä eivät sopineet lapsille. Suomalaisversiosta poistettiin televisio, jonka japanilaiset olivat piirtäneet Muumitaloon.

Tänä vuonna valmistuneen uuden Muumilaakso-animaatiosarjan ensi-ilta Japanissa on huhtikuussa. Suomessa sarja alkoi helmikuussa.

Valvova silmä mukana Muumilaakso-sarjassa

Sophia Jansson on toiminut uuden Muumilaakso-sarjan taiteellisena johtajana. Hän on Moomin Charactersin hallituksen puheenjohtaja. Se omistaa muumien oikeudet ja valvoo muumihahmojen käyttöä.

Muumilaakso-sarjassa Moomin Charactersilla on ”oikeus hyväksyä” käsikirjoitukset. Sophian mukaan se tarkoittaa, että ”valvova silmä” on mukana, jotta tulkinta on tarpeeksi lähellä Toven luomaa maailmaa. Tärkeää on katsoa, miten hahmot on animoitu, miten ne toimivat ja millaisessa maailmassa ne liikkuvat.

”Tove loi universumin, jossa on rajat. Emme halua, että niitä ylitetään.”

Muumilaakso-animaatiosarja alkoi Suomessa helmikuussa 2019.

Muumilaakso-animaatiosarja alkoi Suomessa helmikuussa 2019.

”Vaikka meillä on paljon sananvaltaa, olemme yksi kommentoijista. Käytännössä kyse on aina kompromisseista. Kun Toven luomista hahmoista ja tarinoista tehdään jotain uutta, tulkinta on joka kerta uusi. Lopputuloksen taiteilija ei ole Tove vaan joku muu”, Sophia tarkentaa.

Edellisestä muumi-tv-sarjasta, Muumilaakson tarinoista, on pian 30 vuotta.

”Uusi sukupolvi on kasvanut ja animaatiotekniikka edistynyt. Muumilaakson tarinoitakin oli hyvä sarja, mutta silti se nykyään tuntuu hieman vanhanaikaiselta.”

Nyt tavoitteena oli Sophian mukaan tehdä Muumilaaksosta sarja, jota myös vanhemmat lapset voivat katsoa ilman, että he ajattelevat sitä ”vauvojen jutuksi”.

”Eikä se ole tylsä aikuisillekaan. Tavoitteena on saada uusia muumifaneja eri puolilta maailmaa.”

Tuotantoyhtiö kaavailee, että Muumilaakso saataisiin myytyä sataan maahan.

Keskustelu

Vaikka en nyt tullut katsoneeksi mitään suurempaa väkivaltaista käyttäytymistä, olen taipuvainen uskomaan Toven havainnot tosiksi. Japanissa ei ehkä tänäkään päivänä ymmärretä länsimaiden asennetta väkivaltaan. On melkoisen vaikea ymmärtää suomalaisena, että pienille lapsille esitetään tappelua, juopottelua tms. Japanissa on toisenlainen kulttuuri, ja olisikohan syytä viedä valistusta tuohon maahan? Vuonna 2019 tuollaista on hankala ymmärtää. Kyseessä on lasten käyttäytymisen ohjaaminen.
Mutta ihan samasta asiasta on kyse, kun seitsemältä illalla tulee ihan tavallisilta Suomen TV-kanavilta ohjelmia, jossa kiroillaan ihan selkeästi ”v.ttu, s…tana” jne. En voi ymmärtää, miten YLE ja MTV ovat ottaneet oikeudekseen normalisoida tuollaisen kielenkäytön lasten TV-katseluaikaan. Tottakai lapset kokevat, että se on ihan ok, kun kerran TV:ssäkin noin tehdään. Kyseessä on todellakin eri asia kuin kaveripiirissä kuultu kiroilu. Tuollaiset ohjelmapäälliköt on poistettava tehtävistään.

Hassua vaan, että Japanissa juopotellaan vähemmän ja ollaan paljon vähemmän väkivaltaisia kuin Suomessa… vaikka lastenohjelmien sisällöt tuntuvatkin hurjilta meikäläiseen makuun.

Kaikki ei suinkaan ole japanilaisten keksintöä. Televisiot, jääkaapit ja autot esiintyvät ensikertaa jo Lars Janssonin muumisarjiksissa. Yhdessä tarinassa jossa Muumilaaksoon saapuu salainen agenddi, Muumipeikko pääsee hurjastelemaan nelikurkkuisella kaasuttajalla jossa on umpikumi renkaat. Ihmettelen miten ihmeessä Tove Jansson on voinut päästää veljensä sarjakuvat noin vain tuotannosta läpi.

Kommentoi juttua: Tove Jansson kauhistui väkivaltaisista muumeista – ”Se tv-sarja oli Tovelle shokki”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X