Top 5 kaameimmat valmistujaislahjat – vältä näitä!

Kokosimme kokemuksia kamalimmista ja turhimmista valmistujais- ja ylioppilaslahjoista, joilla EI kannata muistaa nuorta hänen suurena päivänään.

Taas on se aika vuodesta, kun sukulaiset, kummit ja ystävät pohtivat, mitä tuoreelle ylioppilaalle tai vastavalmistuneelle kannattaisi antaa lahjaksi.

Haastattelimme eri ikäisiä suomalaisia, jotka kertoivat kaikkein turhimmat ja typerimmät yo- tai valmistujaislahjansa.

Hopeiset astiat

Erityisesti monet miehet muistelivat, miten tympeiltä pakettikääröstä paljastuneet hopeiset aterimet tuntuivat.

”Sain paketillisen hopealusikoita, joita en käyttänyt koskaan. Vaimoni myi ne joskus eteenpäin kirpputorilla.” Mies, 33

”Kummitätini antoi minulle hopeisen kynttilänjalan, johon oli kaiverrettu nimeni ja yo-juhlien päivämäärä. Se on kulkenut mukanani muutosta toiseen jo melkein 20 vuoden ajan, mutta ei ole koskaan esillä vaan pysyy visusti kaapissa piilossa.” Mies, 38

”Hopeinen kakkulapio- ja haarukka olivat turhimmat saamani lahjat, koska en ole ikinä raaskinut käyttää niitä.” Nainen, 35

Erilaiset koriste-esineet ja maljakot

Monet antavat lahjaksi omia makumieltymyksiään mukailevia koriste-esineitä. Ei ehkä kannattaisi.

”Sain kummitädiltäni yo-lahjaksi Wirkkalan ruskean lasikulhon. Pidin kiltisti opiskeluajan sitä boolimaljana, mutta tiemme erosivat. En muista miten ja missä, ehkä jätin sen ex-kotiin ex-miehen kanssa. Ainakaan se ei todellakaan ole enää meillä.” Nainen, 55

”Sukulainen antoi minulle valtavan ison metallisen ja ketjuissa katosta riippuvan tuikkutelineen. Se oli niin suuri, ettei mahtunut edes kaappiin.” Nainen, 45

”Kultainen lintukoriste ei ihastuttanut yhtään.” Nainen, 51

Kirjat

”Yo-päivänä yhdestä paketista paljastui paksu opus nimeltä Käytöksen kultainen kirja. Sukulaisnainen tarkoitti hyvää, koska halusi opastaa minulle erilaisia etikettejä ja käytöstapoja virallisiin tapahtumiin. Silti pahoitin mieleni.” Nainen, 34

”Kummitätini antoi minulle valtavan kalliin kirjasarjan, joka käsitteli historiaa. En kirjoittanut sitä enkä ole koskaan jaksanut innostua historiasta. Pidin lahjavalintaa erikoisena myös siksi, että olin aloittamassa opinnot sairaanhoitajaksi eivätkä kirjat liipanneet lähellekään valitsemaani alaa.” Nainen, 36

”Sain uskonnollisia värssykirjoja sukulaiseltani. Itse en ole koskaan ollut kovin uskonnollinen, joten lahja tuntui tuputukselta.” Nainen, 29

Vääränlainen lahjakortti

Lahjakortin antajan kannattaa varmistaa etukäteen sankarin mieltymykset.

”Sain lahjakortin ripsien ja kulmien värjäykseen, vaikka en ole koskaan halunnut mennä moiseen. Jäi käyttämättä.” Nainen, 30

”Mummani antoi minulle ylppärilahjaksi kynsienleikkuun ja manikyyrin, jonka oli saanut ilmaiseksi jostain arpajaisista.” Nainen 37

Korut

Korulahjat voivat mennä pahasti metsään, jos lahjansaajan tyyli ei ole tarkkaan tiedossa.

”Paketista paljastui pronssinen Kalevala-sormus, joka oli minusta hirveä. En käyttänyt sitä koskaan.” Nainen, 35

”Kummitätini oli itse valmistanut minulle savesta koruja. Ajatus oli kaunis, mutta korut kamalia. Käytin niitä vain silloin kun tapasin häntä.” Nainen, 41

”Sain kalliin ja ruman korun. Harmitti, sillä rahan olisi voinut käyttää muuhunkin.” Nainen, 21

”Ostin lahjaksi saamillani rahoilla kamalan kalliin kultaisen Bismarck-ranneketjun, joka on ollut vuosikymmeniä pitämättä. Itselläni siis oli huono maku, en voi muita syyttää. Sain myös liikaa ruusuja, jotka saivat huushollin haisemaan ruumishuoneelta jo parin päivän päästä. ” Nainen, 54

Avainsanat

Keskustelu

Hei kaikki lahjan antajat! Antakaa puolen kilon paketti satasen seteleitä, valituksia tuskin tulee.

Kyllä kiittämättömyys on maailman palkka! Lahja on nimensä mukainen, eli lahja, ja ajatus on oikeasti se tärkein. Ymmärtäisin, jos saisi selkeästi jotain täysin ajattelematonta, likaisen vanhan mukin tai käytetyn yöpaidan, mutta kalevalan korut ja maljakot ynnä muut on varmasti ostettu ajatuksena ilahduttaa lahjan saajaa.

Päätin juuri, että en mene yojuhliin jonne sain kutsun. Paha mieli itsellä jo etukäteen kaikista säännöistä, ja että lahjatkaan ei kelpaa 🙁

Miksi sitten painetaan esim. Käytöksen kultaista kirjaa kun se ei edes nuorelle kelpaa😫
Luulisi nuoren mielenkiinnosta lukevan käytöstavoista, mutta kai se on niin että ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” eli ei ole käytöstapoja eikä halua oppiakaan😳
Itse olen kirjan joskus antanut, voi kauheaa😮😮😮

Kummi tyttöjä on kaksi samanikäisiä. Ostin aina samanlaiset joululahjat heille kun asuivat samalla paikkakunnalla.
Kun pääsivät ylioppilaaksi ostin molemmille kakkuottimet, ajatuksena että jää muistoksi suuresta päivästä.
Toinen tyttö tuli jo lakkiaisissa sanomaan miksi ostin sellaisen lahjan,ei olisi halunnut, sanoin että muistoksi .
Nyt hän on tohtori ,ja käytössä on varmaan lahja ollut,ja minä ainakin muistan antaneensa .
Toinen tyttö oli viisaampi, kun oli kiitollinen eikä ole kuulunut lahjasta koskaan mainintaa. Hänkin korkeasti kouluttautunut .

Miten joku voi pahoittaa mielensä siitä, ettei joku randomi ylioppilas tykkää kalevalan koruista tai jostain vaasista 😀 Itsekkäitä olette, kun ette voi arvostaa nuoren toivetta eli rahaa.

Nimenomaan. Ainakin itse toivon saavani lahjaksi rahaa ihan vain sen takia, että opiskelijaelämä ei tunnetusti ole mitään rikkauksissa kylpemistä. Joudun muuttamaan haluamieni opintojen perässä 500 kilometriä (jos siis pääsen opiskelemaan toivomaani alaa), joten muuttoon ja tarvittaviin huonekaluihin, astioihin yms. tulee palamaan rahaa. Tässä tilanteessa se raha oikeasti AUTTAA elämässä eteenpäin, toisin kuin se Kalevalan koru, jota en tarvitse muuhun kuin ”muistoksi”. En edes pidä koruja, joten vaikka sukulaisilta saadut korut ovat kyllä mielestäni kauniita, jäävät ne korurasian pohjalle turhanpantiksi. Kyllä minulla se ylioppilaslakki, -todistus ja valokuvat riittävät oikein hyvin muistoksi, siihen ei tarvitse kakkulapiota.

En toivo astioita lahjaksi, sillä lopputulos kuitenkin olisi se, että saisin aivan liikaa esimerkiksi lautasia, mutta mukeja en lainkaan. Mieluummin hankin itse tarvittavan määrän astioita ja tavaroita, jotta saisin kaiken mahdollisen hyödyn irti rahoista oman, itsenäisen elämän aloittamiseen 😀

Vastauksena myös Annulille, esimerkiksi minä olen absolutisti, joten kurkusta en lahjarahoja alas tule kaatamaan. Ja nimimerkille Joku roti, ei, en odota kenenkään antavan usean sadan euron lahjoja. Jos joku ei haluaisi tuoda lahjaa tai hänellä ei olisi varaa, en todellakaan olisi vaatimassa sellaista. Jos joku kuitenkin haluaa antaa lahjan, toiveeni olisi, että saisin sen rahana. Olipa se 0,01€ tai sitten sen 300€.

Surullista, ett’ lahjansaajalle ei kelpaa muu kuin itse valittu. Varmaan lahjan antaja on rakkaudella ja hyvää tarkoittaen valinnut antinsa, säilyvä muisto päivästä, ei rahaa, joka katoaa mahdollisesti kurkusta alas. Ehkä olisi parempi, ettei kutsuisi ketään, ei tulisi epämellyttäviä lahjojakaan.

Jos ylioppilas olettaa, että isovanhempien pitäisi antaa ”useampi satanen lahjaksi”, hän on tottunut varakkaisiin isovanhempiin. Itse 8 lapsen mummina olen antanut jokaiselle yhden satasen ja pienen kirjalahjan jokaisen mieltymysten mukaisesti.

Typerä juttu. Toisen inhotus on jonkun toisen aarre, ja jutussa mainitut lahjat aivan asiallisia. Kukaanhan ei antanut nuuskarasiaa tai rotanmyrkkyä.

Jos ei ole sen vertaa käytöstapoja, että tajuaa olla haukkumatta saamiaan lahjoja, niin ei ole ansainnut ylioppilaslakkia eikä lahjoja. Ainakin ennen ylioppilaalta edellytettiin yleissivistystä.

On turhaa odottaa monen sadan euron rahalahjaa ikäihmisiltä, sehän voi olla eläkeläisen koko kuukauden raha elämiseen. Vaan eihän hemmoteltu nuori sitä ymmärrä. Kukin elää ja lahjoo varojensa mukaan.

En ymmärrä pakottavaa tarvetta antaa lahjaksi jotain tavaraa, ellei sitä selkeästi toivota. Eikö lahjan ole tarkoitus ilostuttaa lahjan saajaa, ei antajaa.

Kommentoi juttua: Top 5 kaameimmat valmistujaislahjat – vältä näitä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X