Ihmiset

Jenni Haukio kannustaa pohtimaan: "Mitä juuri minä voin tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi?"

Jo edesmennyt, Westminster Abbeystä Isaac Newtonin ja Charles Darwinin hautojen läheltä viimeisen leposijansa saanut fyysikko Stephen Hawking jätti maailmalle perintönään teoksen Ajan lyhyt historia, joka käsittelee maailmankaikkeuden rakentumista ja ajan luonnetta. Jos on kiinnostunut universumimme saloista, kansantajuisesti laadittu klassikkoteos on ehdotonta, ajatuksia herättävää ja valistavaa luettavaa.

Koska tiede ei vieläkään ole kyennyt aukottomasti ratkaisemaan maailmankaikkeuden synnyn mysteeriä, siihen liittyvät kysymykset voivat myös kääntyä ahdistamaan.

Lue myös: Miksi aika juoksee? Kyky hahmottaa aikaa on yksilöllistä

Jo pelkkä ajatus siitä, että universumimme iäksi on arvioitu noin 13,7 miljardia vuotta, on vaikeasti hahmotettava ja hankalasti sulateltava. Ihminen kun tarkastelee maailmaa yleensä siitä ajallisesta perspektiivistä, joka hänelle itselleen on elämää rajaavana viitekehyksenä annettu.

Vähän päälle sata vuotta maksimissaan omakohtaisesti koettuna, ja muutaman edeltävän sukupolven historia opittuna muistitietona. Hawking uskalsi kurottaa kauemmas, hämmentävän kauas.

Kykenemme ymmärtämään sen, mistä meillä on todistettua tietoa. Mitä etäämmälle historiassa liu’utaan, sitä hämärämmäksi jäävät mielikuvamme ja kykymme eläytyä ja kuvitella mennyttä. Siksi moni ei yksinkertaisesti halua uppoutua maailmankaikkeuden historian tarkasteluun, vaikka periaatteessa ja yleissivistystä kartuttaakseen tuntisikin kiinnostusta siihen.

Jotta tulevat kesät eivät olisi yhtä tukalan helteisiä, voisi syksyn aloittaa henkilökohtaisilla sitoumuksilla: mitä juuri minä voin tehdä maapallon hyväksi.

Toisaalta suuriin kokonaisuuksiin syventyminen voi antaa tervetullutta perspektiiviä ja etäisyyttä oman olemassaolon pikku murheisiin. Eiköhän kaikesta selvitä, eikä se maailma siihen kaadu. Onhan se jo ollut olemassa kaikki ne miljardit vuodet.

Ihmisen elinikä pitenee koko ajan, mutta Hawkingin tunteman historian näkökulmasta satakin vuotta on vain häviävän lyhyt hetki, silmänräpäystä olemattomampi.

Hän itse uhmasi aikaa ja elinikäodotteita sinnittelemällä ALS:ia sairastavana vuosikymmeniä ja jatkamalla samalla tiedemiehen uraansa yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä tutkijoista.

Lue myös: ALS-potilas Frans: Näin kuolemansairas potilas haluaa tulla kohdelluksi

Kukaan meistä ei tiedä, kauanko aikaa on jäljellä. Silti emme voi elää jokaista päivää kuin se olisi viimeinen, koska sillä tyylillä se päivistä viimeinen takuuvarmasti koittaa ennenaikaisesti.

Elämästä on kuitenkin syytä nauttia täysillä ja arvostaa jokaista ainutkertaista hetkeä, rakkaiden läheisyyttä, terveyttä ja luonnon ihmeitä. Emme ole täällä ikuisesti. Sitä paitsi jo viiden miljardin vuoden kuluttua maapallo tuhoutuu varmuudella, kun aurinko on kuluttanut vetyvarastonsa loppuun.

Finaali siis häämöttää, mutta ei se mitään. Vielä on kesää jäljellä!

Jotta tulevat kesät eivät olisi yhtä tukalan helteisiä, voisi syksyn aloittaa henkilökohtaisilla sitoumuksilla: mitä juuri minä voin tehdä maapallon hyväksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi? Nyt tarvitaan jokaisen aktivoitumista jokapäiväisessä arjessa, vaikka asia kuinka ahdistaisi.

Ratkaisu ei ole hankkia tehokas ilmanviilennin, vaan tehdä sellaisia pysyviä elämänmuutoksia, jotka vievät omaa olemassaoloa kestävämpään, ekologisempaan suuntaan.