Sofi Oksanen: ”Kauneusalan ongelmat tulivat kotikulmilleni”

Menestyskirjailija Sofi Oksanen on kotonaan Kallion karheilla kulmilla. Kallioon hän on sijoittanut myös uuden romaaninsa Norma, joka kertoo hämäräbisneksestä ja naisen peloista.

Hirveä huuto kantautuu Sörnäisten metroaseman kulmalta. Ihmisiä kerääntyy seuraamaan, mitä tapahtuu. Kaksi humalaista porukkaa repii ja raastaa toisiaan ympäri Vaasanaukiota.

Sofi Oksanen, 38, kaivaa Helsinginkadun laidassa violetista pikkulaukustaan savukkeen ja sytyttää sen. – Onkohan poliisi hälytetty? hän kysyy rauhallisesti. Olemme Suomen menestyneimmän nykykirjailijan kotinurkilla Helsingin Kurvissa. Mustamaija kurvaa aukiolle.

– Nykyisin poliisi tulee yllättävän nopeasti. Kerran olin itsekin soittaa poliisin, mutta taksikuski näytti ehtivän ensin. Sofi Oksasen muutti Jyväskylästä Kallioon vuonna 1996, eikä ole kaivannut täältä sen jälkeen pois. Tullessaan hän oli köyhä opiskelija, nyt varakas kirjailija.

– Muutin Kallioon, koska täällä oli halpaa asua. Nyt hän sanoo arvostavansa sitä, että kotiovelta pääsee 20 minuutissa lentokentälle. Muutamaa päivää aiemmin hän on palannut Zagrebista.

Näihin Kurvin kortteleihin sijoittuvat myös hänen uuden romaaninsa Norma (Like) kiehtovat käänteet. Jossain tässä nurkan takana on Kampaamo Tukkataika, täällä tarinan päähenkilö Norma Ross vetää kahvipaahtimon tuoksua sieraimiinsa, täällä väijyivät hämärämiehet ja täällä Norma joutuu pelkäämään.

– Ehkä ulkomailla vietetty aika on tehnyt Kalliosta minulle myös kirjallisen paikan. Jokapäiväistä asiaa ei useinkaan näe tarpeeksi kiinnostavana.

Sofi Oksanen Kalliossa — Vauhdikas elämänmeno Kurvissa ei hätkäytä kirjailijaa.

Yöllä maitokauppaan

Sofi Oksanen, joka on totuttu näkemään korkeissa koroissaan, kulkee kotikatujaan ballerinoissa.

– Kävelen paljon, koska minulla ei ole autoa.

Hän näyttää sifonkipuvussaan ja värikkäissä hiuksissaan modernilta intialaisprinsessalta. Hän on hankkinut asun Lontoon Little Indiasta. Asu on nyt yllä, koska Normassa liikutaan myös Intiassa.

Sofi sanoo pitävänsä siitä, että Kallio sykkii elämää ympäri vuorokauden. Hän on yöeläjä, joka tarvitsee vain vähän unta. Öisin Sofi kirjoittaa kodissaan, joko nojatuolissa tai sängyllä, kannettava tietokone sylissään. Ja juo koko ajan kahvia.

Jos maito loppuu, hän lähtee yöllä kauppaan.

– Kaipaan maailmalla hyvää suomalaista maitoa. Juon sitä kahvin seassa yli litran päivässä.

Vaikka uteliaat katseet seuraavat kadulla nytkin Sofia, hän sanoo saavansa kulkea Kalliossa rauhassa. Eikä hän pelkää.

– Kalliolla on maineensa, mutta sellaiset paikathan ovat kiinnostavia.

Vielä 1990-luvulla Aleksis Kiven kadulla ja Helsinginkadulla käytiin avointa seksikauppaa.

– Kun asukkaat kyllästyivät pilluralliin, öinen läpiajo kiellettiin. Nyt seksibisnes on mennyt maan alle, mutta en tiedä, onko se sen parempi. Avoimet asiat ovat usein turvallisempia. Ennen kuin Suomessa kirjoitettiin ensimmäisistä ihmiskauppaoikeudenkäynneistä, ihmiset eivät uskoneet, että meilläkin voi olla työorjuutta.

Nykyisin Sofi Oksanen kokee Kallion ennen kaikkea kansainvälisenä ja suvaitsevaisena paikkana. – Tänne ovat mahtuneet aikoinaan soppakeittiöt, nyt leipäjonot ja vastaanottokeskukset.

Ikuinen yläaste

Liikennevalo nakuttaa punaisen merkiksi. Seisahdumme Hämeentien laitaan.

– Tuolla on Teatterikorkea, jossa opiskelin! Käydäänkö siellä? Sofi ehdottaa.

Opiskeltuaan ensin kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, Sofi pääsi lukemaan dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun vuonna 1999.

Hänelle oli helpotus päästä pois lapsuudenmai semistaan Jyväskylästä.

– Siellä yläaste, lukio ja yliopisto olivat noin 200 metrin päässä toisistaan. Ei tullut oloa, että kasvaisi aikuiseksi, vaan että oli ikuisesti yläasteella.

Sofi olisi halunnut tulla Kallioon jo ilmaisutaidon lukioon, mutta äiti ei päästänyt.

– Ehkä äiti pelkäsi, että olen liian nuori lähte mään.

Sofin puheesta puskee läpi Keski-Suomen murre.

Hän sytyttää savukkeen Teatterikorkeakoulun edessä Haapaniemenkadulla.

Täältä hänelle jäivät mieleen hyvät opettajat, kuten Kristian Smeds, Pirkko Saisio, Kaisa Korhonen, Leea Klemola ja Juha-Pekka Hotinen.

– Smeds ymmärsi erityisen hyvin luovien ihmis ten erityislaatua. Minulle hän sanoi, että kirjoitta jat ovat erilaisia kuin näyttelijät.

– Tajusin, että minulta ei näyttelijänä onnistuisi päästä irti roolista, kun valot näyttämöllä sammu vat. Pääni ei kestäisi sitä työtä. Kirjailijan työstä pääsen irti, kun laitan paperin sivuun.

Kallion kahvilat ja baarit ovat Sofin mieleen. Hän suosii esimerkiksi Hakaniemessä olevia Cafe Taloa, Säveltä ja Rytmiä, joissa käy muun muassa teatterialan ihmisiä.

– En voi sanoa viettäväni niissä aikaa, mutta käyn tapaamassa ihmisiä.

Epäeettistä hiuskauppaa

Keski-ikäinen nainen tulee kysymään, suostuisiko kirjailija hänen kanssaan valokuvaan. Ja suostuuhan Sofi.

– Puhdistus kolahti muhun tosi lujaa, mutta Baby Jane meni vähän överiksi. Kirjoitat kyllä tosi hyvin, nainen sanoo, kiittää ja jatkaa matkaansa.

Moni muu on samaa mieltä, sillä Sofi Oksasen teoksia on myyty Suomessa yli puoli miljoona kappaletta ja käännetty 48 kielelle. Norman käännös oikeudet on myyty jo 10 maahan.

Sofi Oksanen kohentaa näyttäviä hiuksiaan, tavaramerkkiään, jota ilman häntä on vaikea kuvitella. Värikkäät, pidennetyt hiukset ulottuvat hänen ristiselkäänsä asti.

Myös Normaan hiukset liittyvät olennaisesti.

– Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut hiuk sista. Minua kiinnostaa myös naisten historia ja siksi myös kauneusala. Kauneuden parissa nai set työllistivät itsensä jo silloin, kun heille ei ollut muita ammatteja.

Silti Sofi Oksanen ei vielä jokunen vuosi sitten olisi arvannut kirjoittavansa hiuksista ja niihin liit tyvästä epäeettisestä bisneksestä. Köyhien maiden naiset myyvät hiuksiaan pilkkahinnalla elääkseen.

– Kun kansainvälisen kauneusalan eettiset ongel mat rantautuvat omille kotikulmille, niihin alkaa kiinnittää huomiota. Melkein kaikki kampaamot tekevät hiuspidennyksiä, eikä asiakas saa täydel listä tuoteselostetta siitä, mistä hiukset tulevat.

Maailmanlaajuisesti on kyse isosta bisneksestä.

– Guardianin artikkelin mukaan hiuskauppa on Jenkeissä yhtä suurta bisnestä kuin banaanit. Nigeriassa, joka on nousevia talouksia Afrikassa, noin neljällä viidestä naisesta on hiuspidennykset. Suomessa pitkät ja paksut hiukset eivät ole nai selle yhtä pakollinen kauneusnormi kuin monissa muissa maissa.

Sofi kertoo hankkineensa omat hiuksensa vuo sien varrella useista maista, mutta ne eivät ole aitoa hiusta, vaan muovia.

– Rastat kannattaa tehdä muovikuidusta. Oikeat hiukset painaisivat liikaa.

Moderni tähkäpää

Päivä on syyspäivien aatelia: niitä viimeisiä lämpimiä ja kuivia.

Kuljemme verkkaisesti ylös Neljättä linjaa, kohti Kallion kirjastoa, joka on ollut Sofille tärkeä paikka. Hän kertoo ryhtyneensä kesällä 2013 kirjoittamaan novellia, mutta huomasi, että tekstiä olikin pian 100 liuskaa. Nyt nidottuna Norma on yli 300 sivun mittainen.

Hiusten ympärille kietoutuva kertomus sai kimmokkeensa Grimmin sadusta Tähkäpää. – Oikeastaan Norma on modernin ajan Tähkäpää. Se oli lapsena lempisatuni. Luin sen 6-vuotiaana. Minuun kolahtivat prinsessat, linnat ja hiukset. Pitkätukkaprinsessan tarinasta Norma on laajentunut. Se on tarina naisten unelmista, kuten kauneudesta ja lapsista ja siitä, miten miehet hyväksikäyttävät unelmia bisneksissään.

– Halusin kirjoittaa päähenkilön, joka olisi samalla viivalla laittomien maahanmuuttajien sekä intialaisten, thaimaalaisten tai vaikka romanialaisten naisten kanssa. Niiden, jotka joutuvat pakon edessä myymään hiuksiaan tai kohtuaan hämä- räbisnekseen. Halusin suomalaisen päähenkilön, jonka hätä ja pelko olisivat uskottavia nyky-Suomessa.

Romaanissa Norma Rossin hiukset ovat kauppatavaraa.

Kysyn, onko yliluonnollisia kykyjä omaavassa, mystisessä päähenkilössä jotain Sofia itseään. – Kaikki romaanihenkilöthän tulevat kirjailijan pään kautta.

Satu hedelmällisyydestä

Romaani kertoo myös suvun naisten tarinan. Tarinan, johon sisältyy paljon vaikenemista ja kipeitä asioita esimerkiksi lapsiin liittyen.

– Tähkäpää on hedelmällisyyssatu. Minua alkoi romaania kirjoittaessa kiehtoa se, mitä tarkoittaa, että voimme nykyään valita perimämme. Mitä eettisiä ongelmia siihen sisältyy. Romaanissa on oikean esikuvan omaava japanilainen liikemies, joka on käynyt luovuttamassa spermaa kymmenillä klinikoilla ja tilasi tällä tavalla itselleen lapsia.

Sofi Oksanen kertoo tekevänsä kirjan julkistamiskiertueella yhteistyötä kehitysmaiden naisia taloudellisesti auttavan Naisten Pankin kanssa.

– Naisten Pankki tukee naisten yrittäjyyttä esimerkiksi niissä maissa, joista hiukset ovat lähtöisin. Köyhät naiset ovat joutuneet myymään esimerkiksi hiuksiaan tai vuokraamaan kohtuaan voidakseen perustaa yrityksen ja työllistääkseen perheensä.

Kysyn Sofilta hänen omista lapsihaaveistaan. Hän vastaa empimättä. – Olen vapaaehtoisesti lapseton.

Ohitamme Torkkelinmäen leikkipuiston, jossa lapset keinuvat, leikkivät, hihkuvat ja kiljuvat.

Neljättä linjaa

Tulemme Vaasankadulle, josta Sofi pitää, koska täällä on aina väkeä liikkeellä. Aikoinaan hän asioi kadun divareissa, mutta ei nykyisin juuri ehdi. Hän nappaa mennessään muutaman valokuvan.

– Täytyy vähän dokumentoida kotikulmia.

Vaikka kadun varrella on lukuisia uusia ravintoloita, Sofi ei niissä juuri syö. Kun hän on Kalliossa, hän laittaa itse ruokaa ja hankkii mausteet niihin Hämeenkadun etnokaupoista.

– On hyvä keskeyttää kirjoittaminen hetkeksi ja pilkkoa sipuleita ja porkkanoita.

Mutta reissun päällä hän on ravintoloiden varassa. Tänä vuonna hän on ollut ulkomailla puhumassa kirjoistaan ja kirjallisuudesta noin kolmen kuukauden verran.

Sofi Oksanen silmin nähden syttyy, kun pääsee puhumaan kirjan viennistä.

– On surullista, että Suomessa ei tehdä kirjan viennin eteen töitä. Sen merkitystä ei ymmärretä. Meillä kun on totuttu myymään puuta eikä kieltä.

Mutta ei Sofi Suomea ja Kalliota aio jättää.

– Olen naimisissa kielen kanssa. En voi ajatella muuttavani pois Suomesta. Kieli elää ja muuttuu koko ajan.

Menestyksestään hän toteaa, että se aiheuttaa hänelle lähinnä ajankäytöllisiä ongelmia.

Mutta missä välissä hän kirjoittaa romaaneja, kun matkustaminen ja esiintyminen ovat jo täyttä työtä. – Kun haluan täydellisen kirjoitusrauhan, ilmoitan kustantajalle, etten ole käytettävissä. Muuten vastaan vain noin kymmenen ihmisen puheluihin. Nyt kun Sofin keskeiset kotikulmat on kierretty, päätämme vetää henkeä ja istahtaa aistimaan Kallion tunnelmaa baarin puolelle.

Lue myös nämä:

Entinen pakolainen: ”Sotilailla oli käsky tappaa mieheni” Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen: ”Kitkuttelimme laman kourissa” Eveliina Melentjeff – nainen, joka aikoo pelastaa Seppälä-ketjun Li Andersson: Rohkeasti räväkkä

Kommentoi

Kommentoi juttua: Sofi Oksanen: ”Kauneusalan ongelmat tulivat kotikulmilleni”

Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Sofi Oksanen: ”Kauneusalan ongelmat tulivat kotikulmilleni”

Yöllä maitokauppaan

Ikuinen yläaste

Epäeettistä hiuskauppaa

Moderni tähkäpää

Satu hedelmällisyydestä

Neljättä linjaa

SOFI OKSANEN

Pionit säilyvät maljakossa pidempään pienillä kikoilla – kukkaloisto kestää jopa kaksi viikkoa!

Pirkko, 83, päätti välttää yksinäisen vanhuuden ja muuttaa yhteisöön: ”Olen hirveän yksin maailmassa, kun olen perheetön”

Anna: Anu Hälvä on haaveillut vuosia lapsenlapsista, mutta hänen poikaansa Kristian Sallista ajatus lähinnä naurattaa

Sitruunan kasvatus siemenestä on helppoa ja kivaa puuhaa – näillä ohjeilla onnistut!

Nämä ovat suosituimmat etunimet pojalle juuri nyt – äänestä suosikkiasi!

Kommentoi

Peruuta vastaus