Kulttuuri

Kotiäiti Liisa Helve-Sibaja: "Pitäisikö imuroinnista innostua?"

Muutto Sveitsiin mullisti toimittaja Liisa Helve-Sibajan elämän, sillä hänestä tuli kotirouva. Sitä hän ei olisi ikinä uskonut itsestään.

Liisa Helve-Sibaja, 48, muistaa vieläkin, kuinka hän ensimmäisenä Sveitsin-vuotenaan istui keittiön laittialla ja tuskaili.

– Edessäni oli metrin pituinen ohjelista, jossa neuvottiin, että jokainen roska on kierrätettävä huolella oikeisiin paikkoihin, roskapusseille pitää lunastaa oikeat veromerkit ja laatikoista on revittävä teipit pois, Liisa sanoo.

Kotirouvalta tai kotiäidiltä odotetaan Sveitsissä paljon. Järjestelmällisyys ja siisteys ovat kunniassa, vaatteiden pitää olla puhtaita ja silitettyjä, pihan kaunis katsella ja jätteiden oikein lajiteltuja. – Aluksi kauhistelin, mutta nyt pidän kierrätysjärjestelmää hyvänä ja tehokkaana. Se on lauantaihupiamme.

Liisa muutti alun perin Sveitsiin vain vuodeksi, mutta aika piteni ja samalla vapaan toimittajan työt vähenivät. Nyt hän on asunut Alppien maassa aviomiehensä ja tyttärensä kanssa 16 vuotta ja hänestä on tullut kotirouva. Sitä hän ei olisi ikinä uskonut.

Miten tällainen elämä sopii suomalaiselle, tasa-arvoon tottuneelle naiselle? Tätä Liisa pohtii kirjassaan Hausfrau – Kotona Sveitsissä (Atena), jossa hän tekee lempeän ivallisia huomioita uudesta kotimaastaan ja pohtii, miten elämässä näin kävi. Hän kirjoittaa, että sana kotiäiti kaikuu suomalaisen yliopistokoulutetun korvissa kuin ilmoille karjaistu kirosana.

– Jos olisin tyytyväinen vain kotiäitinä olemiseen, tuntisin itseni melkein maanpetturiksi, sillä Suomessa on tehty niin paljon töitä naisten tasa-arvon ja aseman eteen. Kun hoidan pitkän aikaa vain kotia, tulee tunne, että pitäisi päästä tekemään kunnon töitä. Vastaavasti, kun kirjoitan, saan tyydytystä siitä, että olen tehnyt jotain ”oikeaa työtä”.

Liisa toteaakin kirjassaan, että kotiäiti on kaikkea sitä mitä hän ei todellakaan ole. Ja toisaalta se on kaikkea, mitä hän on.

Pitkä matematiikka

Liisasta piti alun perin tulla silmälääkäri ja hän opiskeli sen vuoksi lukiossa pitkän matematiikan ja fysiikan.

– Luin opinto-oppaasta, että yleistä kirjallisuustiedettä pääsisi opiskelemaan huomattavasti vähemmällä lukemisella kuin lääketieteellisen pääsykokeisiin vaadittiin. Myös matematiikan opettajani sanoi, että kyllä sinusta tulee toimittaja.

Liisa pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuutta ja tiedotusoppia. Yliopistossa Liisa päätti tehdä gradunsa Väli-Amerikasta. Hän oli nimittäin viettänyt vuoden Hondurasissa yläasteen ja lukion välissä, koska hänen paperialalla työskentelevä isänsä oli saanut sinne komennuksen.

Vuoden aikana hän oli oppinut espanjaa, joten nyt opiskelijana hän halusi myös Väli-Amerikkaan.

– Tampereen yliopistosta ei järjestetty opiskelijavaihtoa, joten faksasin itse paperini yliopistoon Costa Ricaan ja soitin perään, että saanko tulla teille vuodeksi opiskelemaan.

Costa Rica valikoitui kohteeksi, kun Liisa mietti, minne voisi naisena mennä turvallisesti yksin. Valinta muutti Liisan elämänsuuntaa. Hän nimittäin rakastui.

Liisa Helve-Sibaja metsässä
Kulttuurit törmäävät helposti siisteys- ja järjestysasioissa. Liisalle ja tämän miehelle on ollut vaikea ymmärtää esimerkiksi sveitsiläisten närkästystä talon yhteisen pesukoneen pulverilokeron jäämistä. Pyykkejä ei saa kuivattaa ulkona sunnuntaisin eikä myrskyn lennättämiä lehtiä jättää pihalle.

Ping-pong-elämää

Lationorytmit kantautuivat naapurustosta, kun Liisa asteli eräänä iltana pimeälle kadulle. Tiedossa oli sokkotreffit.

– Asuin vuokralla paikallisen naisen talossa, kun rouvan pojantytär tuli mittaamaan isoäitinsä verenpainetta. Hän tervehti myös minua ja oli myöhemmin kertonut poikaystävälleen, että tiesitkö, että isoäidin talossa asuu parimetrinen hollantilainen.

Nainen oli saanut idean, että se hujoppi hollantilainenhan voisi olla poikaystävän sinkkuveljelle Aldolle sopiva tyttöystävä. Sovittiin kimppatreffit. Liisaa saapui kotoa hakemaan kaksi kahvinviljelijän näköistä viiksekästä miestä.

Illan jälkeen Aldo ja Liisa alkoivat treffailla ja lopulta he kokkailivat yhdessä papuruokia Liisan pienessä keittiössä. Tuon kesän lopulla Liisa kuitenkin palasi suunnitellusti Suomeen.

– Vietimme nelisen vuotta ping-pong-elämää. Aldo oli Suomessa joulun ja minä Costa Ricassa kesäloman.

Vuonna 1995 sähköinsinööriksi opiskellut Aldo saapui kuitenkin Suomeen. Hän sai töitä ja neljän vuoden kuluttua hänelle tarjoutui mahdollisuus lähteä ulkomaankomennukselle. Liisalla ei silloin ollut vakituista työtä vaan hän työskenteli määräaikaisena. Pariskunta mietti, mitkä vaihtoehtoiset maat heitä kiinnostaisivat.

– Aldo oli ollut Costa Ricassa saksalaisessa koulussa ja Sveitsissä tarjottu työ kiinnosti häntä, joten päätimme muuttaa Sveitsiin.

Naisen paikka

Kun vuosi Alppien maassa oli kulunut, Aldon työprojektia jatkettiin ja syntyi tytär Hilja. Pienen lapsen kanssa elämä Sveitsissä oli Liisasta helppoa ja mukavaa. Hoitovapaalla hän olisi ollut Suomessakin.

Kun Hilja oli neljä, hän opetteli äitinsä kanssa imurointia.

– Me ollaan kaksi tällaista isin piikaa, ja isi vaan istuu sohvalla, hän kommentoi.

Liisaa nauratti. Hän muistutti, että isä tekee sohvalla läppärillään etätöitä.

Liisan tytär Hilja patikoimassa
Liisan kotoa ajaa tunnissa Alpeille. – Kun patikoin vuorenrinnettä huikeisiin maisemiin, niin en voi
kuin ihmetellä sitä kauneutta. Olemme tehneet retkiä myös Hiljan kanssa. Täällä lapset oppivat patikoimaan jo viisivuotiaina.

Sveitsiläinen yhteiskunta rakentuu sen varaan, että vain yksi perheen aikuisista työskentelee kodin ulkopuolella. Naiset opiskelevat, piipahtavat työelämässä ja kun pariskunta saa lapsen, äiti jää kotiin.

– Kunnallista päivähoitoa ei ole ja yksityiset päiväkodit ovat todella kalliita. Monessa yrityksessä isä saa isyyslomaa vain päivän eli hän pääsee lapsensa synnytykseen. Äitiysloma on virallisesti säädetty 14:ään viikkoon.

Jotkut äidit palaavat lapsen kasvaessa työelämään osa-aikaisesti. Sveitsissä kaikista äideistä vain 13 prosenttia tekee täyttä työviikkoa. Silloin on varsin tavallista, että isoäiti hoitaa osan viikkoa lapsenlapsiaan.

– Jos äiti haluaa tehdä töitä, perhe kenties kustantaa pari päivää viikosta yksityisessä päiväkodissa ja lopun viikkoa lasta hoitaa mummi. Itselleni ei olisi tullut edes mieleenkään pyytää isovanhempaa vakituiseen lastenhoitotyöhön.

Lapset ja koti edellä

Vuoden kuluivat ja Liisa solahti annettuun äitimuottiin. Kun HiIja siirtyi esikouluun, hän oli lounastaukojen lisäksi kotona myös parina iltapäivänä. Kuten muutkin äidit, Liisa vei ja haki lastaan esikoulusta ja ala-koulusta, saattoi harrastuksiin ja leipoi erilaisiin tapahtumiin.

Koululaisena Hilja saapui kotiin päivittäin tunnin ja 40 minuutin lounastauolle.

– Kun Hilja kasvoi, olisin halunnut tehdä toimittajan töitä yhä enemmän. Sen sijaan työt vähenivät yhdessä vaiheessa kuin seinään. Suomessa taloustilanne oli huonontunut.

Liisan mukaan sveitsiläisnaiset ovat tyytyväisiä kotonaoloon. Lapset painavat vaakakupissa työtä enemmän. Nainen, joka ei etene urallaan, ei joudu naapureiden hampaisiin, mutta huonon äidin leimaa on vaikea kestää.

Jos työ on tärkeää, jäävät lapset tekemättä.

–Itse nautin siitä, että saan tehdä myös jotakin omaa ja toteuttaa itseäni, sillä kodinhoidolliset työt ovat koko perheen hyväksi. Sitä paitsi lapsethan ovat yhteisiä.

Liisalle tulee marttyyriolo, jos hän joutuu esimerkiksi siivoamaan yksin.

– Olemme jakaneet joitakin kotitöitä, mutta tosiasiassa säännöllisessä työssä käyvällä Aldolla ei ole samalla lailla aikaa kokata ja siivota kuin minulla.

Liisa on huomannut, että naapureilla käy säännöllisesti siivooja, vaikka äiti olisikin kotona. Sellainen ylellisyys kuitenkin maksaa.

Voisiko kodin askareista oppia nauttimaan? Liisa pohtii hetken ja sanoo, ettei hän ole siivooja tai sisustajatyyppiä. – Asia olisi eri, jos suhtautuisin kodinhoitoon intohimoisemmin. En vain osaa innostua imuroinnista niin paljon, että voisin huokaista ja sanoa, että nyt olen tehnyt jotakin hienoa.”

Shoppailua ja kauneussalonkeja?

Hilja-tytär on jo 15-vuotias. Hän osallistuu kodin töihin muun muassa viemällä kompostipussin ulos, kitkemällä rikkaruohoja ja siivoamalla oman huoneensa. Lauantai-iltaisin on Hiljan kokkausvuoro. Silloin keittiössä tuoksuvat yleisimmin pizza tai nuudeleiden itämaiset vahvat mausteet.

Melkein joka arkiaamu Liisa astuu ovesta ulos ja lähtee urheilemaan: lenkille, salille, uimaan tai pilatekseen.

– Jos jäisin sisälle, olisin vielä puolilta päivin yöpaidassa kuorimassa sipuleita. Urheilemalla saan päivän käyntiin ja pidän mielen virkeänä.

Liisa Helve-Sibaja lenkillä
Liisa aloittaa päivänsä mieluiten urheilemalla. Kodin lähellä ovat tutut polut ja metsä.

Kotona Liisa valmistaa lapselleen lounaan ja iltapäivällä hän tekee omia töitään, jos niitä on.

– Aina on kuitenkin jotakin puuhaa: kaupassa käyntiä ja asioiden hoitamista. Ja vaikka en olisikaan saanut työtilausta, niin seuraan aikaani ja luen kirjoja, joista voisin tarjota arvioita lehtiin.

Perhe asuu hyvämaineisella Zollikonin kunnan alueella, mutta Liisa ei kuulu yläluokkaisten piireihin. Hän ei innostu kauneushoitoloista, trendikuppiloista ja merkkivaateliikkeistä.

Sveitsiläisiä ystäviä on ollut vaikea saada. Liisan mukaan sveitsiläiset ovat aika sisäänpäin lämpiäviä niin kuin me suomalaisetkin. Maassa vallitsee myös negatiivinen asenne maahanmuuttajia kohtaan, vaikka pohjoismaalainen onkin mamujen kärkikastia.

– Yleisesti ottaen sveitsiläiset ovat olleet meille kohteliaita ja huomaavaisia. Silti syviä ystävyyssuhteita on vaikea muodostaa. Minulla on perhetuttujemme lisäksi joitakin suomalaisia täällä asuvia ystäviä ja hyvä tanskalainen ystävä.

Sitkeä työnhakija

Liisa on sitkeästi etsinyt töitä Sveitsistä, mutta työn löytäminen kodin ulkopuolelta suomalaisnaisena ei kuitenkaan ole helppoa, vaikka sveitsinsaksaa osaisikin. Kun Liisa esimerkiksi haki osa-aikaista työtä naapurikunnan kirjastosta, hän ei saanut paikkaa.

– Master of Arts ei tehnyt heihin vaikutusta. Käytännössä työ olisi ollut kirjojen aakkostamista ja olisin sen hallinnut hyvin. Ehkä olin ylikoulutettu, vaikka täällä toisaalta arvostetaan kuhunkin työhön sopivaa koulutusta.

Pari vuotta sitten Liisalle tuli pakottava tarve aloittaa jokin innostava projekti. Hän oli pitänyt suomalaisen lehden verkkosivuilla blogia elämästään Sveitsissä, ja paljon kirjaksi muokattavaa materiaalia oli jo koossa.

– Mietin, mikä voisi olla kehyskertomukseni. En ole tehnyt mitään kovin erikoista, työskennellyt esimerkiksi vuohien ruokkijana Alpeilla.

Sitten Liisa sai älynväläyksen: näkökulmana olisi tavallisen naisen arki Sveitsissä.

Vaikka Liisa kritisoi Hausfrau-kulttuuria, Sveitsissä on myös asioita, joista hän pitää: sveitsiläiset kättelevät kaikki seurueen jäsenet tervehtiessään.

Liisa myös huomasi, että kirjan kirjoittaminen arjen juttujen lomassa oli oikein mukavaa. Kun hän on nyt kurkistanut kirjailijan ammattiin, syntyy kenties uusia ideoita, vaikka lenkkipolulla tai samalla kun silittää paitoja.

 

Lue myös:

Potkut tuli – kolmen irtisanotun tarina Köyhyys: ”Vakituinen palkka on luksusta” Lapsen kuolema muutti Sampo Linkonevan elämän Asperger-pojan äiti: ”Odotin parempaa aikaa”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kotiäiti Liisa Helve-Sibaja: "Pitäisikö imuroinnista innostua?"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.