Luonto

Katariina Souri kiinnostui luonnonuskonnoista: "Metsässä kytkeydyn noitien energiaan"

Luonto auttoi Katariina Souria hoitamaan mielenterveyttä vaikeina aikoina. Yhteys metsään tarjoaa hänelle myös hengellisen kokemuksen.

Kallioisen metsän takaa aukeaa näkymä järvelle. Tänään se kimaltelee auringon valoa, hohtaa sinistä, ruskeaa ja kultaa. Katariina Souri, 50, laskeutuu rantaan ja kyykistyy.

Hän pesee kasvojaan ja maistelee vettä, kuten tekee joka ikinen aamu. Vesi on ihanaa, raikasta. Siinä maistuu maaperä.

Katariina haluaisi myös uida järvessä, mutta lenkkikaveri, dobermanni Ella, hätääntyisi siitä liikaa.

Nämä maisemat, käppyräiset männyt, jykevät kalliot ja lumpeiden koristama poukama ovat tasapainottaneet taiteilijan luomistiloja.

Ne ovat antaneet voimaa vaikeina hetkinä. Silloin, kun Katariina oireili psyykkisesti. Ja silloin, kun hänen isänsä vaimo muutti miehensä Norjaan hoitokotiin.

Lue myös: Luonnon monimuotoisuus uhattuna: miksi meidän pitäisi huolestua yhden hömötiaisen kohtalosta?

Metsähoitoa viinin sijaan

Pihalla seisoo 150-vuotias tammi. Katariina huomasi sen, kun hän 11 vuotta sitten etsi Sipoosta tonttia uudelle kodille silloisen aviomiehensä kanssa.

”Rakastuin alueen luonnonläheisyyteen ja pihan idylliin.”

Nykyinen puoliso, kuvanveistäjä Eliya Zweygberg, 32, on sopeutunut maalaiselämään hyvin. Perheeseen on kuulunut myös useampi koira, nykyisin vain dobermanni.

Katariina kokee, että asettuminen luonnon keskelle syvensi hänen suhdettaan sekä luontoon että omaan itseensä.

Katariina Souri
Katariina haluaa kytkeytyä juuriinsa. ”En ole luonnossa yksin, vaan yhdistyn pitkään ketjuun, molekyylitason alkuperään. Se on hengellinen kokemus.” © Niclas Mäkelä

”Toki myös ikääntymisellä ja päihteettömyydellä on oma osuutensa prosessissa.”

Katariina lopetti jokailtaisen viinin siemailun ja päätti puolisen vuotta sitten lopettaa alkoholin käytön kokonaan.

”Koen, että olen nyt vapaa ja oma itseni.”

Katariina oli pitkään hukassa itsensä kanssa. Mielessä pyörivät kysymykset omasta persoonasta ja identiteetistä. Pari vuotta sitten vaihdevuodet aiheuttivat unettomuutta, ja Katariinaa ahdisti.

Hän ei kuitenkaan alkanut syödä mielialalääkkeitä psykiatrin ohjeiden mukaan, vaan muutti elämäntapojaan ja ryhtyi liikkumaan säännöllisesti luonnossa. Vanha suomalainen kansanusko alkoi kiinnostaa uudella tapaa aiemmin mystiikasta inspiroitunutta taiteilijaa.

Lue myös: Ekopappi Ilkka Sipiläinen muistuttaa: ”Luontoon kuuluu myös pahuus”

Osana lampaiden porukkaa

Pieni tyttö istui keskellä lammaslaumaa. Eläimet tuntuivat kuin tuttavilta ja Katariina koki olevansa osa porukkaa.

Lapsena Katariina vietti joka kesä pari kuukautta Korppoon saaristossa. Äidillä oli pitkä kesäloma, ja asianajajana työskennellyt isä sai järjesteltyä töitään niin, että maiseman vaihtaminen onnistui.

Katariinalla ei ollut ikäistään seuraa. Hän samoili saarella, ui, souteli ja kalasteli. Korppoon edustalta nousi noihin aikoihin verkoilla runsaasti kampelaa. Oi sitä iloa!

“Istuimme kallioilla, savustimme kampeloita ja söimme niitä sormin.”

Luonto oli jotakin, jonka osa Katariina oli, jossa hän voi hyvin ja jossa hän pystyi keskittymään omaan sisäiseen maailmaansa.

Aikuisena Katariina huomasi, ettei viihtynyt Helsingin Kalliossa kivisten seinien keskellä. Hän asui pari vuotta Suomenlinnassa, jossa käveli joka aamu ja ilta yksin meren rannalla. Meren läheisyydessä hän asuu nykyisinkin.

”Meri poistaa ahdistusta ja tuo tilaa mieleen. Se antaa asioihin suhteellisuudentajua.”

Lue myös: Arkeologi Ilari Aaltoa kiehtoo metsässä menneisyys

Mustikan sileä pyöreys

Myös metsällä on parantava rooli. Joka aamu Katariina herää viiden jälkeen ja lähtee lenkille Ellan kanssa. Usein hän juoksee canicrossia eli kiinnittää itsensä koiraan valjailla. Silloin Ella pistelee menemään.

Katariinaa kokee, että luonto parantaa monella tapaa: se rentouttaa, pitää henkisesti ja fyysisesti terveenä, nostaa kuntoa ja auttaa painonhallinnassa.

Katariina Souri
Katariina kokee, että nykyajassa elämän rönsyt vedetään usein minimiin ja erilaisena on vaikea olla. “Haluan viljellä hyvällä tavalla röyhkeyttä ja häpeämättömyyttä.” © Niclas Mäkelä

Hän marjastaa ja sienestää. Kun mustikat kypsyvät, Katariina poimii niitä käsin.

”Haluan tuntea marjan sormissa.”

Tuntemukset kiinnittävät mielen hetkeen. Katariinalle luonnossa liikkuminen on meditaatiota.

”En rauhoitu neljän seinän sisällä, mutta ulkona metsässä tunnen levollisuuden.”

Jääkausi on tuonut kiviä kallioiden päälle erilaisiin muodostelmiin. Siinä ne ovat olleet kenties kymmeniätuhansia vuosia. Kiipeämme kallion laelle. Täällä Katariina saattaa istahtaa ja katsoa järvelle.

”Kuuntelen veden liplattavaa ääntä.”

Metsässä hän ei kuuntele koskaan musiikkia tai äänikirjoja. Metsän omat äänet ovat parasta. Nytkin lehdet värisevät, ja jossakin kirkaisee lokki.

Laskeudumme kallioilta järven rannalle. Katariinan vakiolenkki Ellan kanssa kulkee järven ympäri.

Eläinkumppaneita

Kerran juoksijoita odotti yllätys: kaksi suurta hirveä katsoi heitä reilun kymmenen metrin päästä kallioaukealla. Katariina pysähtyi, mutta Ella ja toinen koira jatkoivat matkaa.

”Ohitimme hirvet aivan vierestä, mutta ne vain seisoivat rauhallisesti.”

Lähimetsässä Katariina on nähnyt myös peuroja, jäniksiä, kettuja, mäyriä, lintuja ja joutsenia.

Puhumme usein elinkumppaneista, mutta Katariina haluaa puhua myös eläinkumppaneista. Ella on hänelle ja Eliyalle kuin perheenjäsen, ja omanlaisiaan kumppaneita ovat myös luonnon eläimet. Metsän pohjassa tallustavalla koppakuoriaisellakin on oma roolinsa elonkehän kokonaisuudessa.

Eläimet ovat Katariinalle yksilöitä, joilla on halu elää lajinomaisesti. Hän suosii kasvisruokaa ja syö joskus luomulihaa.

Keväisin hän pelastaa hirsitalostaan pökkeröisiä kimalaisia. Houkuttelee pölyttäjän hellästi purkkiin ja vie ulos.

Katariina kokee saaneensa eri elämänvaiheissaan voimaa erilaisilta eläimiltä. Näitä kumppaneita esiintyy hänen taiteessaan ja unissaan. Yhdessä vaiheessa alitajunnasta nousivat leijonat, toisessa hirvet.

”Kun kiinnostuin shamanismista, karhut ja pöllöt alkoivat esiintyä unissani.”

Pyhä kolminaisuus

Katariina Souri
Katariina on kiinnostunut esi-isiensä kansanuskosta. ”Muinaissuomalaiset ymmärsivät, etteivät he voineet vain ottaa metsästä haluamaansa. Metsän haltiahenkiä tuli kunnioittaa.” © Niclas Mäkelä

Kuuluu kraak, ja männystä lennähtää korppi. Lenkkipolku ohittaa avohakkuupalstan, jossa nököttää vain muutama säästöpuu. Moni muu eläin on joutunut etsimään uuden elinpiirin.

Katariina surettaa. Hän toivoisi, että ihminen voisi löytää tavan elää harmoniassa luonnon kanssa. Kaikki voisivat silloin paremmin.

”Jos syventäisimme yhteyttämme luontoon, mielialalääkkeiden käyttö vähenisi.”

Metsässä Katariina saattaa halata puita ja möyriä metsämaata niin, että kynsien alustat mustuvat, ja jopa maistella multaa. Joku saattaa pitää sitä hulluna, mutta Katariina ei välitä. Hän sanoo kytkeytyvänsä noitien energiaan.

”Noituus tarkoittaa minulle feminiinistä energiaa ja kykyä käyttää hyväksi luonnon parantavaa voimaa.”

Suomalais-ugrilainen kansanusko on osa Katariinan maailmankuvaa.

“Pyhä kolminaisuuteni on luonto, eläimet ja ihmisen hyvinvointi.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Katariina Souri kiinnostui luonnonuskonnoista: "Metsässä kytkeydyn noitien energiaan"

Viidesosa köyhyydessä

Mahtavaa, kun ei ole taloudellisia huolia, voi keskittyä leikkimään. Suomessa miljoona kansalaista, syvällä köyhyysrajan alapuolella, kotimaisen ihmiskaupan nimi, on ”syrjäytyminen”. Toivoisi medioitten kirjoittavan, elämän realiteeteista, joiden kanssa, enemmistö joutuu sinnittelemään.

Korppien kaveri

^ olipas omituinen kommentti köyhyydestä tässä yhteydessä. Paljonko rahaa tarvitsee että pääsee Suomessa metsään, tuntee luontoyhteyden ja saa siitä rauhaa ja iloa elämään? Itse huutelen täältä köyhyysrajan alapuolelta ja nimenomaan metsä on se paikka, jossa tunnen kuuluvani juuri siihen paikkaan, ilman huolia, paineita tai odotuksia. Kiitos Kotiliesi ja Katariina Souri <3

antosyaniini

Elämänilo välittyy. Viisaita ovat muinaiset suomalaiset monella tapaa olleet. Kiitos Katariina & luonnon lumot <3

Sinun täytyy kommentoidaksesi.