kebnekaisen vaellus
Luonto

Ruotsiin vaeltamaan? Lue soolovaeltajan opas naapurimaan korkeimman tunturin Kebnekaisen valloitukseen

Ruotsin Lapissa on huikeita vuorimaisemia. Tässä jutussa kerrotaan lähes kaikki, mitä on hyvä tietää Kebnekaisen vaelluksesta.

Kebnekaise, Ruotsin korkein tunturi sijaitsee Pohjois-Ruotsissa lähellä Kiirunan kaupunkia. Korkeutta sillä on 2097 metriä. Kebnekaisen vaellus on suosittua, ja parhaimpaan sesonkiaikaan reitillä näkee monen ikäistä kulkijaa.

Ruotsin Lappi on käymisen arvoinen paikka. Ajomatkaa kertyy suunnilleen saman verran kuin Suomenkin Lappiin, mutta jylhien tunturien sijaan tarjolla on vuorimaisemia. Sanotaankin, että hyvällä säällä Kebnekaisen huipulta voi nähdä jopa yhdeksän prosenttia Ruotsin pinta-alasta.

Vaelluskausi Kebnekaisella alkaa juhannuksesta ja päättyy syyskuun lopulle. Vaelsin Kebnekaiselle yksin kesäkuussa 2022.

Lue myös: Tässä ovat Suomen kiinnostavimmat vaellusreitit – Asiantuntija listaa 14 erimittaista reittiä, joista osa on todellisia salaisia helmiä

kebnekaisen vaellus
Kebnekaisen huipulle johtaa kaksi reittiä, Östra ja Västra leden. Kuva: Alina Koskela

Kebnekaisen vaellus Västra ledeniä pitkin

Kebnekaisen voi huiputtaa kahta eri reittiä pitkin: joko Västra tai Östra ledenia pitkin. Suositumpi näistä on Västra leden, joka on käveltävä reitti huipulle. Itäisellä reitillä tarvitaan kiipeilytaitoja ja -varusteita sekä usein myös opas, joten aloittelijoille se ei sovi.

Vaelluksen lähtöpiste on Nikkaluoktan saamelaiskylässä, 66 kilometriä Kiirunasta länteen. Nikkaluoktasta taas on matkaa Kebnekaisen tunturiasemalle 20 kilometriä, ja siitä vielä huipulle 12 kilometriä. Huiputus alkaa tunturiasemalta.

Kebnekaisen huiputus Västra ledenia pitkin on rankkaa, mutta palkitsevaa. Huipulle vaelletaan päiväretkenä. Kebnekaisen tunturiaseman korkeudelta lähdettäessä noustaan kunnioitettavat 1400 metriä ylemmäksi. Polku on hyvin merkitty punaisilla merkeillä.

kebnekaisen vaellus
Näissä maisemissa kelpaa tehdä päiväretkiä myös muualle kuin Kebnekaisen huipulle. Kuva: Alina Koskela

Jyrkkää nousua on paljon, mikä vaatii hyvää peruskuntoa tai ainakin sopivan maltillista  nousutahtia. Usein matka huipulle aloitetaan varhain aamulla, sillä päiväreissu kestää 8–16 tuntia.

Kebnekaisen vaellukseen on syytä varata useita päiviä, ja huiputukseen yksi ylimääräinen päivä huonon sään varalta. Huonolla kelillä huipulle ei kannata lähteä, joten sääennusteita kannattaa tarkkailla jo hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä. Hyvät sääennusteet tarjoaa norjalainen Yr.

Lue myös: Oletko lähdössä ensimmäistä kertaa vaellukselle? Eräopas Henriikka Reinman kertoo, mitä pitää ottaa huomioon

Miten sinne pääsee?

Helpoin tapa päästä vaelluksen lähtöpisteeseen Nikkaluoktaan on oma auto. Sen voi jättää Nikkaluoktan parkkipaikalle turvallisesti parkkiin vaelluksen ajaksi. Kylään kulkee myös bussi.

Itse jaksotin ensimmäistä 20 kilometrin etappia Nikkaluoktasta tunturiasemalle niin, että aloitin vaelluksen illalla ajon päätteeksi. Kävelin viisi kilometriä ensimmäiseen leiriytymispaikkaani Laddjujavrin rannalle.

Järven rannalta voi ottaa noin 30 euroa maksavan venekuljetuksen, joka lyhentää matkaa 6 kilometrillä. Veneeseen voi hypätä myös toisesta suunnasta.

kebnekaisen vaellus
Kebnekaisen vaelluksella 20 kilometrin etappia tunturiasemalle voi halutessaan lyhentää hyppäämällä veneen kyytiin Laddujavrin rannalta. Kuva: Alina Koskela

Ensimmäisen yön jälkeen vaelsin 15 kilometriä, ja jäin yöksi Kebnekaisen tunturiaseman kupeeseen. Polku on helppokulkuinen, ja suurimpien jokien ja purojen yli pääsee hyväkuntoisia siltoja pitkin. Vedestä ei tarvinnut murehtia koko vaelluksella, sillä solisevia kirkasvetisiä puroja löytyi liki kilometrin välein.

Kebnekaisen tunturiaseman nurkilta löytyy runsaasti teltta- ja vedenottopaikkoja.

Jalkojaan voi myös säästää huiputuspäivää varten ottamalla helikopterikyydin Nikkaluoktasta tunturiasemalle, ja aloittaa vaelluksen vasta sieltä. Vaellussesongin aikaan reitillä liikennöi päivittäin Kallax flygn helikopteri, ja matka maksaa 90 euroa. Kyydin voi ostaa myös pelkälle rinkalle.

Itse hyppäsin helikopteriin paluumatkalla – loputtomien vuorijonojen näkeminen taivaalta käsin oli upea päätös vaellusreissulle!

kebnekaisen vaellus
Lippu helikopterin kyytiin ostetaan netistä samana päivänä, ja omaa vuoroa jonotetaan saapumisjärjestyksessä. Sesonkina jonossa kannattaa olla hyvissä ajoin! Kuva: Alina Koskela

Kebnekaisen vaelluksella voi nauttia tunturimajojen mukavuuksista – ei ihan ilmaiseksi tosin

Useimmat yöpyvät vaelluksen aikana teltassa, mutta mukavuudenhaluiset voivat varata itselleen tunturiasemalta hotellihuoneen, mökin tai vuoteen dormista, eli jaetusta huoneesta. Ruotsin tunturimajat ovat kuuluisia hyvistä palveluistaan – mutta myös kalliista hinnoistaan. Kebnekaisen tunturimaja on kuin pieni hotelli, josta löytyy majoituksen lisäksi ravintola, baari, pieni myymälä ja palvelupiste, josta saa vuokrattua vaikkapa kiipeilyvarusteet.

Dormissa yöpyminen oli erittäin positiivinen kokemus. Rankkojen päiväretkien lomassa oli luksusta päästä suihkuun, saunaan ja lämpimään vuoteeseen yöksi. Yö dormissa maksaa noin 70 euroa.

Teltassa yöpyjät voivat halutessaan ostaa tunturiasemalta käyttöoikeuden suihkuihin, vessoihin ja hyvin varusteltuun omatoimikeittiöön.

kebnekaisen vaellus
Kebnekaisen viehättävä tunturiasema on kuin pieni kylä vuorten keskellä. Kuva: Alina Koskela

Matka huipulle on kivikkoinen ja jyrkkä

Kebnekaisen vaelluskautta kannattaa kunnioittaa, eikä suunnata reitille reilusti kauden ulkopuolella. Vaelsin Kebnekaiselle viikkoa ennen juhannusta, jolloin matkalla huipulle oli vielä yllättävän paljon lunta ja muutama kahlauspaikka. Reitti oli paikoin jopa vaarallinen ilman jäärautoja.

Polku huipulle lähtee tunturiasemalta länteen, nousten pitkin Kittelbäckenia kohti Duolpagornin ja Vierramvaren välistä reittiä. Tässä kohtaa on viimeinen vedenottopaikka. Tämän jälkeen noustaan Vierramvaren huipulle noin 1700 metrin korkeuteen.

Matka on erittäin kivikkoinen ja jyrkkä, joten mukaan kannattaa varata ketterät vaelluskengät. Ja tietysti hyvät eväät ja riittävästi juomapulloja!

Juuri ennen viimeistä etappia huipulle reitti laskeutuu muutaman sata metriä alas päin Kaffedalenin laaksoon, joten viimeiseen nousurutistukseen tarvitaan tahdonvoimaa.

Reitillä on juuri ennen huippua kaksi päivätupaa, jotka sopivat evästaukojen pitämiseen. Ne on myös tarkoitettu hätäsuojiksi, jos sääolot yllättävät.

Vuorella sää voi muuttua nopeastikin, joten ennusteita on hyvä pitää silmällä ja varautua huiputukseen hyvällä kuorivaatetuksella. Näkyvyys voi huonontua hetkessä.

kebnekaisen vaellus
Juhannusta edeltävällä viikolla reitillä on vielä paljon sohjoista lunta. Kuva: Alina Koskela

Kebnekaisen huipulle voi olla pyrkijöitä jonoksi asti. Lumisella huipulla kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä vain muutamien metrien päässä on jyrkkä äkkipudotus.

Voimia ja aikaa on hyvä varata riittävästi myös alastuloon. Kivikkoisessa maastossa alastulo voi olla vaelluksen rankin osuus. Ja vaarallistakin, jos kivet ovat märkiä.

Reitillä kohtaa kaiken ikäistä kulkijaa, ja jotkut joutuvat kääntymään takaisin rankalta ja vaativalta reitiltä. Yksinvaeltajalle kohde on erinomainen ja melko turvallinen, sillä Kebnekaisella on runsaasti muitakin vaeltajia! Erämaan rauhaa täältä ei tosin kannata etsiä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Ruotsiin vaeltamaan? Lue soolovaeltajan opas naapurimaan korkeimman tunturin Kebnekaisen valloitukseen

Sinun täytyy kommentoidaksesi.