Luonto

Tiedätkö, miksi taivas muuttuu punaiseksi auringon laskiessa?

Lyhyenä hetkenä, kun päivä laskeutuu mailleen, voimme nähdä paitsi upean auringonlaskun myös maan varjon, hämäränsäteitä tai purppuravalon.

Auringon lähestyessä taivaanrantaa valo muuttuu punertavaksi. Kun punainen kiekko katoaa horisontin taa, hämärä laskeutuu. Taivaan sini tummuu ja saa purppuraisia, punaisia ja keltaisia sävyjä.

Hämärän ilmioitä kannattaa tarkkailla jo, kun aurinko on yhä horisontin yläpuolella.

Auringon laskiessa itäisessä horisontissa alkaa näkyä syvän siniharmaa maan varjo. Se sulautuu yläpuolisen taivaan punertavaan vastaruskoon. Varjo kohoaa yhä korkeammalle, kunnes katoaa hämärään.

Maan varjo näkyy parhaiten, kun ilmakehän alemmissa kerroksissa ei ole epäpuhtauksia. Utuinen ilma haalistaa varjon lähes näkymättömäksi. Aamulla varjon voi nähdä länsitaivaalla, kunnes se katoaa hiukan ennen auringon nousua.

Hämärän kaaria voi ihailla auringonlaskun suunnalla, kun laskenut aurinko valaisee vielä ilmakehää.

Kaaret ovat molemmista päistään alaspäin kaartuvia lähes tasasävyisiä alueita. Sironta on taittanut sinisen ja vihreän pois ja keltainen, oranssi ja punainen pääsevät hehkumaan.

Hämäränsäteet näkyvät heti auringonlaskun jälkeen, kun ilmassa on runsaasti kosteutta tai pölyä. Auringonvalo viistää juuri horisontin takana olevia pilviä, ja ne heittävät pitkät varjot ruskon punaamalle taivaalle.

Auringon vastapuolella näkyvät vastahämäränsäteet, jotka näyttävät katoavan yhteen pisteeseen horisontissa. Kirkkaalla säällä hämäränsäteet jatkuvat yli koko taivaankannen.

Purppurainen kaareva alue auringon suunnalla taivaanrannassa syntyy punaisen ja sinisen valon sekoittuessa. Purppuravalon voimakkuus vaihtelee: joskus se on hyvin haalea, joskus kylläisen värikäs.

Tulivuorenpurkauksen jälkeen tai sään seljettyä sateen jälkeen purppuravalo on värikkäimmillään. Ilmiö on nähtävissä myös auringon noustessa.

Ilmakehä saa aikaan värivivahteet

Auringonvalo koostuu useista aallonpituuksista, joista näemme vain pienen osan pitkäaaltoisesta punaisesta lyhyt-aaltoiseen siniviolettiin. Yhdessä ne näkyvät meille valkoisena valona.

Monivivahteiset taivaan väri-ilmiöt saa aikaan maapalloa ympäröivä ilmakehä. Jos meillä ei olisi ilmakehää, ei valon värikään vaihtelisi. Kuussa tähdet tuikkivat päivälläkin, ja taivas on sysimusta.

Avaruudessa auringonsäteet kulkevat lähes esteettä. Ilmakehään tullessaan ne törmäilevät ilman molekyyleihin ja ilmassa oleviin hiukkasiin. Ne kimmahtelevat eri suuntiin, siroavat.

Lyhytaaltoiset siroavat eniten ja kulkeutuvat taivaankannelta sinisinä silmiimme. Auringon ollessa matalalla valo joutuu kulkemaan ilmakehässä pidemmän matkan, jolloin suurin osa sinisestä on sironnut pois. Jäljelle jäänyt punainen valo saa aikaan ilta- ja aamuruskon.

Mitä enemmän ilmassa on pienhiukkasia ja kosteutta, sen värikkäämpi auringonlasku on.

Hämärällä on kolme vaihetta

Hämärä jaotellaan kolmeen vaiheeseen. Kun aurinko on 0–6 astetta taivaanrannan alapuolella, hämärä on porvarillinen eli yhteiskunnallinen. Silloin käsityöläiset ja porvarit näkivät työskennellä ulkona.

Nauttinen eli merenkulkijoiden hämärä vallitsee auringon ollessa 6–18 astetta horisontin alapuolella. Silloin taivaalla on jo tähtiä, mutta taivaanranta kajastaa niin, että horisontti näkyy ja sitä voi käyttää navigoinnissa.

Astronominen hämärä on auringon ollessa 12–18 astetta horisontin alla.

On virallisesti pimeää, kun aurinko laskee alle 18 asteen taivaanrannan takana. Ennen auringonnousua vaiheet toistuvat päinvastaisessa järjestyksessä.

Varsinkin porvarillisen ja nauttisen hämärän aikana on nähtävissä erilaisia hämäräilmiöitä: purppuravalo, hämäränkaaret, maan varjo, vastarusko, hämäränsäteet ja vastahämäränsäteet.

Juttu on julkaistu Kotilieden numerossa 27/2017.