Nostalgia

Nämä ihastuttavat kuvat todistavat, että kahvi on aina ollut suomalaisille tärkeä juoma! Muistatko vielä, miten mummo joi kahvia?

Kahvittelu on ollut milloin juhlavampaa, milloin arkisempaa, mutta aina Suomessa hyvin suosittua. Mutta kuka käyttää vielä pannumyssyä?

Aamukahvit, päiväkahvit, iltakahvit. Kun Suomen kansa pääsi kunnolla kahvinjuonnin makuun, kofeiinijuomaa nautittiin ehkäpä enemmän kuin lääkäri määrää.

Osalle kansasta kahvi oli pitkään kallis nautintoaine ja siksi keiteltiin välillä sumppia, jossa samoja kahvinpuruja käytettiin moneen kertaan. Jos pula-aikana talossa oli vähänkin oikeaa kahvia, se varattiin vieraille, koska kahvi oli vieraanvaraisuuden mitta.

Kahvittelu on ollut pitkään sosiaalisen kanssakäymisemme ytimessä ja kahvikutsuja on järjestetty ahkerasti. Silloin pöytään on katettu ”sen seitsemää sorttia”.

Kahvia on kulunut niin ristiäisissä, häissä kuin hautajaisissakin. Vaikka kahvin rinnalle on tullut juhliin muitakin juomia, ovat suomalaiset yhä kovaa kahvikansaa. Suomessa juodaan paahdettua kahvia vuosittain lähes 10 kiloa henkeä kohden.

Jos ennen meillä nautittiin lähinnä vaaleapaahtoista kahvia, ovat tummapaahtoiset lajikkeet ja espressot nostaneet suosiotaan. Kahvihifistelijöiden joukko on kasvava.

Keitetäänpäs oikein kunnon pannukahvit!

Pannukahvia on kaadettu kuvan joensuulaisperheen kahvikuppeihin 1960-­luvulla. Oman annoksensa on saanut myös perheen pienin. Pannukahvi valmistettiin ­ennen usein kuparisessa pannussa, jossa kar­keaksi jauhettu kahvi sekoitettiin kiehuvaan veteen ja annettiin uuttua.

Perinteisessä pannukahvissa parhaiten sanotaan toimivan vaalean tai keskipaahtoisen ­kahvin. Joensuulaisperheellä on selvästikin tavan­omaista juhlavampi kahvihetki meneillään. Päällä on paremmat vaatteet, pöydässä on valkea pöytäliina ja koreat voileivät.

Lue myös: Millaista on ollut nuorisomuoti?

Kahvikalusto olla pitää, vai pitääkö?

Kahviastiastot tulivat suomalaisten saataville ensi kertaa 1700-luvun ­lopulla Ruotsin kautta. Tosin aluksi hienot posliiniastiat olivat harvinaisia ja niistä pääsivät nauttimaan vain varak­kaimmat eli aatelisto ja porvaristo. Työväestön ja talonpoikien keskuuteen kahvinjuonti levisi Suo­messa muutenkin vasta 1800-luvulla.

Kuvan pikkutytöillä ja heidän nukeil­laan on omat astias­tonsa, joilla järjestää omia kahvikutsuja. Pitkään kahviastiasto löytyi jokaisen emännän astiakaapista ja niitä ostettiin esimerkiksi häälahjoiksi.

Nykyisenä kuppien ja mukien ­aikana vanhat, tilaa vievät kahvikalustot eivät kelpaa aina edes ilmaiseksi, kerrotaan kierrätyskeskuksista.

Kahvia ryystettiin tassilta

Moni muistaa kuinka oma mummo asetti sokeripalan huuliensa väliin, kaatoi kahvia kupista aluslautaselle eli tassille ja ­ryysti herkkujuomansa siitä. Niin teki tämäkin mummo vuonna 1946.

Näin toimittiin, koska kuuma pannukahvi jäähtyi nopeammin lautasella. Sittemmin varsinkin maaseudulla harrastettua kahvinjuontitapaa ryhdyttiin pitämään rahvaanomai­sena. Siitä huolimatta, että tassilta juomisen tapa oli saanut alkunsa 1700-luvun saksalaiselta yläluokalta.

Monenlaiset kahvintekovälineet

Perkolaattorissa eli pulputuspan­nussa vesisäiliö on alimmaisena, ja kahvi annostellaan säiliön päällä olevaan siivilään. Kuumentunut vesi virtaa suodatinputkea pannun yläosaan ja valuu sieltä kahvijauheen päälle. Suodatuttuaan neste valuu siivilän ­läpi takaisin säiliöön. Kuvan perkolaattori on 1950–60-luvuilta.

Kovin modernilta näytti punainen kahvinkeitin Krups vuonna 1979. Kahvinkeittimet yleistyivät Suomessa 1970-luvulla

Saksalainen, 1980-luvun Santos-bodum -kahvinkeitin sopi käytettäväksi niin kaasu- kuin sähköhel­lalla. Keitin koostuu kahdesta lasisesta osasta.

Kätevissä keittimissä ei kuitenkaan ole samanlaista tunnelmaa kuin vanhassa kahvipannussa.

Talkoiden päälle juotiin kahvit

Santamäen kartanon maatalousleirin naiset pitivät kahvitaukoa elokuussa 1942. Missä kahvi ja pullasiivu maistuisivatkaan paremmalta kuin heinänteon lomassa?

Suomessa on tavattu juoda muidenkin talkoilla hoidettujen hommien päätteeksi kunnon kahvit. Siten on rentouduttu työnteon jälkeen ja kiitetty tekijöitä.

Työpäivän katkaiseminen kahvitauoilla on perin suomalainen keksintö, joka on kirjattu monien alojen työehtosopimukseenkin. Täyspitkään työpäivään saattaa kuulua parikin kahvitaukoa.

Pannumyssyt olivat aikansa käsityönäytteitä

Nykyisin ei pannumyssyjä kahvipöydissä näe. Ei ole tarvetta, sillä kahvi pysyy lämpimänä keittimessä tai termoksessa. Kuvan 1930-luvun aamiaspöydässä se kuului vielä kattaukseen.

Pannumyssyt tulivat käyttöön 1800-luvun lopulla ja lämmön tuojien lisäksi ne olivat aikansa käsityötaidonnäytteitä. Aikoina, jolloin materiaaleista on ollut pulaa, pannumyssy saatettiin tehdä vaikka tuohesta. Nyt pannumyssyjä näkee joskus sisustuselementteinä.

Lue myös Seura.fi: Jenni Haukiota kiinnostaa kahvinjuonnin merkitys arjessamme.

Paula-tyttö kaataa kahvit

Nurmijärveläinen Sinikka Kekki oli Suomen ensimmäinen Paula-tyttö eli Pauligin kahvimannekiini. Hänet valittiin tähän tuote-esittelijän tehtävään vuonna 1950.

Oma sisar oli ilmoittanut Sinikan mukaan kilpailuun, koska sekä Paula-­tytölle että hänen löytäjälleen oli ­luvassa palkinnoksi kaksi kiloa kahvia. Kahvi oli tuolloin vielä kallisarvoinen herkku.

Paula-tytön hahmo oli esiintynyt kahvipurkin kyljessä ensi kerran jo vuonna 1904, jolloin Gustav Paulig aloitti kahvin paahtamisen Suomessa. Paula, tuo ruskeahiuksinen nuori nainen oli pukeutunut Sääksmäen kansallispukuun. Paula-tytön kuvalla myytiin myös Paula-merkkistä kahvia. Nykyään Paula-tyttöjä ei enää valita.

Juhla Mokkaa vai Costa Ricaa?

Eri kahvilajeja ja lajikkeita on kuutisenkymmentä, mutta kaupalli­sesti niistä tärkeimmät ovat arabica ja ­robusta. Sanotaan, että arabica tuottaa usein paremman makuisen kahvin. Korkealla viihtyvän arabican marjat kasvavat hitaasti, mikä saa aikaan papujen rikkaan maun.

Suomalaiset ovat olleet uskollisia rakkaille kahvimerkeilleen kuten Kulta Katriinalle, Presidentille, Costa Ricalle ja Saludolle. Kansan suosikin Juhla Mokan taival alkoi vuonna 1929, mutta menestystarina siitä syntyi vasta 1960-luvulla, kun tyhjiöpakatut kahvit yleistyivät markkinoilla.

Tätä ennen, 1930-luvulla, myyntivalttina olivat kestävät ja kauniit peltiset kahvipurkit.

Lähteet: Petri Nieminen ja Terho Puustinen: Kahvi, Suuri suomalainen intohimo; Anna-­Liisa Mattila: Pannumyssy, kahvipöydän ­koriste, keittiön kodikas kaunistus; Kahvi.fi; Paulig.fi

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 23/2023.