Nostalgia

Millainen säästölipas sinulla oli lapsena? Nämä nostalgiset kuvat näyttävät, miten pankissa asiointi on vuosien varrella muuttunut

Kaukana ovat ajat kun pankkiasiat hoidettiin tutussa pankkikonttorissa. Unholaan ovat vaipuneet myös 1960-luvun drive-in autopankit. Nyt laskut maksetaan kotisohvalla lököillen.

Komea pankkikonttori kunnan keskustassa, tutut pankkivirkailijat tyylikkäissä työasuissaan tiskin takana ja pahvikantinen säästökirja asiakkaan kä­dessä. Tämä oli pitkään asiointitapa.

Eipä ole enää. Pankkipalvelut alkoivat muuttua viimeistään 1990-luvun laman ja pankkikriisin myötä: konttoriverkko harveni ja pankkivirkailijoiden määrä lähti laskuun. Milloin viimeksi olet itse asioinut pankkikonttorissa?

Vuonna 1822 perustettu Turun Säästöpankki oli ensimmäinen suomalainen pankki, jonne kansa pääsi tallettamaan rahojaan ja ottamaan lainaa. Vuosituhannen loppupuolella aloittivat liikepankit SYP ja KOP sekä Postisäästöpankit. 1900-luvun alussa starttasivat puolestaan Osuuskassat, jotka olivat Osuuspankin edeltäjiä. Suomen Pankki eli Suomen keskuspankki oli perustettu jo vuonna 1811.

Pankkien alkutaipaleen ja nykypäivän väliin mahtuu monenmoista muutosta. Koettu on sellainenkin pankkipalvelun muoto kuin autopankit, joissa asiakas hoiteli asioitaan autossa ­istuen. Pankin säästölipas peikon, possun tai oravan muodossa oli aikoinaan joka lapsella. Entä muistatko asioin­nin 1990-luvulla pankin tuulikaapin itsepalvelupisteessä?

Nykyään pankkiasiat hoidetaan enimmäkseen digitaalisesti. Tai ne hoitavat, jotka osaavat.

Pennissä on miljoonan alku

Äiti opettaa tyttärelleen pankki­asioin­nin alkeita Kurun Postisäästö­pankin virkailijan pakeilla vuonna 1968. Ja omasta säästölippaastahan säästäminen alkaa.

Postisäästöpankit saivat lähtölaukauksen vuonna 1886 ”Keisarillisen majesteetin armollisella asetuksella.” Ajatuksena oli luoda posteihin säästölaitos, jota valtio johtaa, valvoo ja takaa.

Kansaa opastettiin säästämään kertomalla, kuinka talletetut varat kasvavat pankissa korkoa. Postisäästöpankki tavoitteli aluksi piensäästäjien eli työväestön, lasten ja nuorten säästöjä. ­1880-luvun lopussa sillä oli jo 253 toimipis­tettä postitoimipaikoissa.

1900-luvun alussa iso osa Postisäästöpankin tallettajista oli maaseudun väkeä. Kansakoulunopettajat tekivät oman osuutensa antamalla lapsille säästämisvalitusta.

Vuonna 1970 Postisäästöpankin nimi lyhennettiin muotoon Postipankki. Yksityisasiakkaiden lainanantajana Postipankkia ei aluksi pidetty muiden pankkien vertaisena, mutta 1980-luvulla tilanne oli jo tasoittunut.

Lue myös: Suomen Pankin entinen pääjohtaja Sirkka Hämäläinen noudatti äidin neuvoja, ja se vei hänet pitkälle

Hattu kourassa lainaa anomaan

Yhdyspankin konttori seisoi komeana kes­kellä Kankaanpään keskustaa 1950- ja -60-luvuilla. Monen kunnan keskustassa palvelivat tuolloin vielä usean eri pankin konttorit, joissa käytiin hoitamassa talletukset tutun pankkivirkailijan tiskillä ja anomassa hattu kourassa ja ­hiki otsassa lainaa tutulta pankinjohta­jalta.

1990-luvun myötä pankeilla alkoi ankara konttoriverkoston harventaminen. Vuosikymmenessä pankkikonttorien määrä puolittui.

Kun esimerkiksi osuuspankkeja oli vuonna 1945 yhteensä 927, oli niitä vuonna 2019 enää 147 kappaletta. Kaikkiaan pankkien konttoreita on Suomessa enää reilut 700.

Pienemmiltä paikkakunnilta saattavat pankkipalvelut nykyään uupua kokonaan. Hyvä jos ­käteisnostoautomaatti löytyy.

Suomen Pankin vuonna 2021 tekemän selvityksen mukaan suomalaiset asuvat keskimäärin reilun kolmen kilometrin päässä ­lähimmästä käteisnostoautomaatista.

Säästöpossu tyhjennettiin veitsellä

Kun käteinen oli vielä kovaa valuuttaa, lapsille opetettiin säästämistä säästölippaiden avulla. Saadut ja ansaitut kolikot tiputettiin omasta pankista annettuun, lukittuun säästöpossuun. Joskus possuun eli säästöihin oli pakko kajota ja liu’uttaa kolikkoja aukosta ulos veitsen avulla, jotta pääsi karkkiostoksille.

Säästöpankeilla oli peikon, norsun ja porsaan muotoisia lippaita, KOP:n kirstun ­päällä ­istui itse Roope Ankka ja tar­jolla oli myös orava. Osuuspankin asiakkaat säästivät virtahepo Hippoon. SYP:llä oli sen sijaan maapallo, Suomen työväen säästöpankilla ja Postipankilla porsas.

Nyt näitä retroihanuuksia löytyy kirpputoreilta.

Pankkikirja kädessä arvokkaasti kassalle

Ennen pankkikorttien ja tunnuslukujen aikaa kansa asioi pankkikonttorissa pankkikirja kädessään. Siihen virkailija kirjasi käsin asiakkaan nostot ja muut tilitapahtumat. Pankkirjoja oli sekä säästökirjoja ­että vastakirjoja.

Kuvan hienostunut pankkiasiointi tapahtui vuonna 1931 Helsingissä, Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin tiskillä. SKOP perustettiin vuonna 1908 säästöpankkien keskuspankiksi, jollaisena se toimi 1960-luvulle asti.

Pankkien pääkonttorit kaupunkien paraatipai­koilla tapasivat olla vauraan näköisiä laitoksia, ­joissa oli kiiltävät tiskin ja hillitysti pukeutunut henkilökunta.

Pankkikirjoista luopui ensimmäisenä Suomessa Nordea vuonna 2010. Sen jälkeen myös muut pankit luopuivat niistä vähitellen.

Kun kolikot vielä kelpasivat konttorissa

Nykyään yhä harvempi käyttää käteistä, mutta aikana, jolloin se oli ainoa maksuväline, pankkikonttoreissakin oli hienot laitteet sekä pankkitoimihenkilöt kolikoiden laskemista varten, kuten kuvassa vuonna 1958.

Nykyään ihmiset kyselevät toisiltaan, voiko kolikoita enää viedä pankkiin ja jos, niin mitä se mahtaa maksaa. Ainakin talletusautomaatteihin kotiin kerääntyneitä kolikoita voi viedä ja saada rahat tililleen.

Ympyrätalon autopankissa asiointi sujui joutuisasti

Autopankki. Mikä ihme se sellainen on? Moni ei tätä vaihetta muista, koska viimeiset autopankit lopettivat toimintansa Suomessa 1980-luvulla.

Pohjoismaiden ensimmäinen auto­pankki tuli Turkuun vuona 1964. Kuvan auto­pankki palveli helsinkiläisiä ­vuonna 1968 Hakaniemen Ympyrätalossa, ­joka oli juuri valmistunut KOP:n toimitaloksi. Miten kätevää autoilijalla olikaan hoitaa pankkiasioita poistumatta menopelin kyydistä. Drive-in-pankeissa hoituivat niin nostot kuin talletuksetkin.

”Autopankissa oli rajoitetumpi palveluvalikoima, mutta päivittäinen asiointi onnistui siellä kuten konttorissakin”, kertoo Nordean taidesäätiön asiamies Kukka-Maaria Nummi.

Autopankkeja oli vain muuta­malla paikkakunnalla. 1960-luvulla niissä nähtiin potentiaalia, mutta menestystä niistä ei tullut. Ympyrätalon autopankin kopissa toimi sittemmin nakkkioski.

Lue myös Anna.fi: Pankkivirkailija tokaisi näyttelijä Kristiina Halkolalle, että onhan tuokin tapa elää.

Rahaa sai nostaa seinästä kellon ympäri

Tyylikäs herra nostaa käteistä seteliautomaatista Kontulassa Helsingissä vuonna 1971. Seteliautomaatti oli pankkiautomaatin ensimmäinen versio ja ensimmäiset sellaiset otettiin käyttöön Suomessa 1970-luvun alussa. Kontulan ostoskeskuksen automaatti oli yksi Helsingin ensimmäisistä. Automaatit olivat pankkien yhteisiä.

Oli ihmeellistä että yhtäkkiä rahaa saattoi nostaa rakennuksen ulkoseinästä kellon ympäri, kun siihen asti sitä haettiin pankkikonttorin tiskiltä.

1980-luvulla otettiin käyttöön pankkikortit ja seteliautomaattijärjestelmä purettiin.

Itsepalvelu tuulikaapissa oli uutuus 1990-luvulla

Näin modernilta näytti Meritan itsepalveluosasto 1990-luvulla. Pankin tuulikaapin itsepalveluosastolla saattoi maksaa laskuja ja nostaa r­ahaa. Merita-konserni syntyi vuonna 1995, kun KOP ja SYP:n emoyhtiö Unitas yhdistyivät. Enää ei ole Meritaakaan, vaan on Nordea.

Itsepalveluosastot ovat jääneet jo historiaan, kun pankin asiakas useimmiten hoitaa asioitaan verkkopankissa kotisohvaltaan käsin. Ensimmäiset internetissä toimivat verkkopankit perustettiin Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla, mutta jo 1980-luvun puolivälissä Nordean edeltäjien asiakkaat pystyivät maksamaan laskuja kotitietokoneella, kunhan heillä oli modeemi ja sopimus pankin kanssa.

Lähteet: Toimk: Postipankki sata vuotta yhteiskuntaa rakentamassa; Jyrki Vesikansa: Sata vuotta Kansallispankkia; Säästöpankki.fi; Otto.fi

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2024.