Nostalgia

Kun Sanna alkoi selvittää kadonneen isoisoisänsä Juhon mysteeriä, hän löysi ensin väärän henkilön – näillä vinkeillä sukututkija välttää isoimmat sudenkuopat

Isoisoisäni Juho Puhto katosi ja jätti jälkipolvet ihmettelemään, mitä tapahtui. Tässä jutussa kerrotaan Juhon tarinan lisäksi siitä, miten voi välttää sukututkimuksen tyypillisiä sudenkuoppia ja mistä löytyy tietoa.

Jokaisesta suvusta löytyy ratkaisemattomia mysteereitä ja muuta mielenkiintoista aineistoa sukututkimukselle. Omassa suvussani yksi sellainen on isänisänisäni Juho Puhdon katoaminen yli sata vuotta sitten.

Juho oli ilmeisen levoton sielu. Hän ramppasi edestakaisin Pohjanmaan ja Amerikan väliä ja katosi lopulta rapakon taakse.

Suomeen jäi vaimo ja liuta lapsia. Juhosta ei kuultu enää mitään, ja lopulta hänet julistettiin kuolleeksi.

Tässä on suurin piirtein kaikki, ­mitä isäni Ari tietää Juhosta.

Lue lisää: Kiinnostaako sukututkimus? Näiden vinkkien avulla pääset alkuun mysteerien selvittämisessä  

Ensin löysin väärän miehen

Olen yrittänyt selvittää Juhon tarinaa jo kerran aiemminkin ja silloin löysin Juho Puhdolle kokonaisen elämän. Tai luulin löytäneeni. Sitten kävi ­ilmi, että olin ollut väärän Juhon jäljillä.

Aloittelevalle sukututkija erehtyy helposti henkilöstä, jos ei ole varma tutkimansa ihmisen syntymä- tai kuolinajasta. Minä en ollut. Lisäksi kompastuin siihen, että Etelä-Pohjanmaalla eli 1800-luvulla yllättävän monta Juho Puhtoa.

Nyt päätin kokeilla uudestaan, onnistuisinko selvittämään isoisoisäni tarinaa. Juho oli syntynyt Etelä-Pohjanmaalla. Siksi menin Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisterin nettisivulle ja tilasin lomakkeella tiedot isoisäni Jaakon vanhemmista. Odotin tovin. Näin löytyi oikea henkilö, Juho Iisakinpoika Puhto. Tiedoista maksetaan niiden keruuseen kuluneiden tuntien mukaan. Selvisin satasella. Keskusrekisteristä saadun virkatodistuksen tiedoista hahmottuu aikamoinen perhedraama.

Vaimo oli taas pieniin päin, kun Juho lähti Amerikkaan

Juhon ja hänen vaimonsa Liisan yhteiselämä alkoi vuoden 1887 joulupyhien jälkeen solmitussa avioliitossa. Juho oli 23- ja Liisa 18-vuotias.

Ensimmäisen vuoden nuoripari asui Juhon kotipitäjässä Lapualla hänen kotitilallaan. Sitten he muuttivat Liisan vanhempien nurkkiin Ylihärmään. Esikoislapsi Sanna syntyi toukokuussa 1889.

Vuosi appivanhempien katon alla riitti, ja nuoripari muutti vauva kainalossa takaisin Lapualle Juhon perheen luo, jossa toinen lapsi, Lempi, näki päivänvalon tammikuussa 1891.

Lempi ei ollut kahtakaan vuotta, kun Juho lähti ensimmäisen kerran Amerikkaan marraskuussa 1892. Se ei ollut tavatonta, sillä Pohjanmaalla siirtolaisuus oli tuolloin massailmiö. Mahtoiko Juho lähteä ansaitsemaan rahaa omaan taloon?

Liisa oli pieniin päin jo Juhon lähtiessä, ja kolmas lapsi, Juho, syntyi heinäkuussa 1893.

Virkatodistuksesta ei selviä, milloin isä-Juho palasi kotiin. Enintään rapakon takana vierähti pari vuotta, sillä parin neljäs lapsi Josefiina syntyi lokakuussa 1895.

Voi kuvitella, että perheen elättäminen oli Juhon poissa ollessa raskasta Liisalle, mutta nyt elämän rankkuuskertoimet kasvoivat. Josefiina eli vain neljä kuukautta.

Liisa tuli kuitenkin raskaaksi ­heti Josefiinan kuoleman jälkeen. Kun viides lapsi Maria oli syntynyt, koko pesue muutti viikon vanhan vauvan kanssa Ylihärmään Liisan vanhempien taloon. Siellä Maria-vauva kuitenkin eli vain viikon.

Viisi vuotta kotona, sitten Juho taas lähti

On vaikea sanoa, oliko uusi raskaus kahden menetyksen jälkeen Liisan mielestä iloinen asia, mutta kevään 1897 puhjettua kukkaan se kuitenkin oli totta. Kuudes lapsi Iisakki syntyi tammikuussa 1898.

Ilmeisesti Juho pysyi tässä vaiheessa kotona viisi vuotta. Mutta sitten miestä taas vietiin. Hän astui Hangossa laivaan kesäkuussa 1900 suuntana Amerikka.

Juho jätti viimeisillään raskaana olevan Liisan pärjäilemään neljän lapsen ja tilan töiden kanssa. Vanhin lapsista oli 12-vuotias, nuorin vasta kaksi. Pari kuukautta Juhon lähdön jälkeen seitsemäs lapsi, Maria, syntyi elokuussa 1900. Tämä toinen Maria jäi henkiin ja sai ilmeisesti pian syntymänsä jälkeen nähdä isänsä.

Tämän voi päätellä siitä, että virkatodistuksen mukaan Juho lähti seuraavalle reissulle jo huhtikuussa 1901. Siirtolaisuusinstituutin matkustajaluettelosta ilmenee, että Juhon määränpäänä oli nyt Kanadan Quebec.

Tämä oli Juhon aikakirjoihin jääneistä reissuista ainoa, jolle lähtiessä vaimo ei ollut raskaana. Juho oli matkalla enintään kolme vuotta, koska kahdeksas lapsi, Jaakko, syntyi kesäkuussa 1905.

Juho ei koskaan nähnyt yhdeksättä lastaan

Juho rauhoittui aloilleen pariksi vuodeksi, mutta marraskuussa 1907 Amerikka kutsui taas. Juhon lähtiessä Liisa oli jälleen raskaana. Yhdeksäs lapsi Toivo syntyi heinäkuussa 1908, mutta eli vain kaksi vuotta.

Juho ei nähnyt kuopustaan eikä ketään muutakaan kuudesta elossa olevasta lapsestaan enää koskaan. Hän katosi, eikä perhe saanut hänestä mitään tietoa.

Liisa kuoli helmikuussa 1923. Hänen kuolinuutisensa julkaistiin Vaasa-lehdessä ja Helsingin Sanomissa: ”Vainaja, joka jätti jälkeensä Amerikassa olevan miehen sekä täysi-ikäisiä lapsia, sairasti pitemmän ja sangen vaikean taudin”, uutisessa sanottiin.

Ehkä Juhon nimi muuttui Ellis Islandilla

Oma isäni ei ole pitänyt yhteyttä isänsä puoleisiin sukulaisiin, joten minulla ei ole ketään, keneltä kysyä lisätietoja. Niinpä menen internetiin.

Haen tietoja Juho Puhdosta sukupuupalveluiden Genin, My Heritagen ja Ancestryn sivuilta ja saan muutamia osumia.

Petyn nopeasti, koska virheitä on paljon. Yhdessä osumassa minun Juholleni on esimerkiksi kirjattu väärä kuolinpäivä. Merkinnän tekijä on laittanut isä-Juholle hänen saman­nimisen poikansa kuolinpäivän.

Juhon Amerikassa olosta on vaikea kaivaa tietoa, kun ei tiedä, missä päin hän on ollut ja mitä työtä tehnyt.

Suurin osa Amerikan-siirtolaisista kulki New Yorkin Ellis Islandin vastaanottokeskuksen kautta. Tulijat rekisteröitiin, ja kirjoihin merkittiin myös se, minne tulokas on menossa ja kenen kutsumana.

Todennäköisesti myös Juho on kulkenut keskuksen kaakeloiduissa halleissa väentungoksessa ja ehkä pelännyt tiukkoja virkailijoita, jotka saattoivat evätä maahantulon.

Juho Puhto -haulla ei kuitenkaan löydy mitään. Voi olla, että hänen nimensä on jo maahan tullessa muuttunut joksikin muuksi. Myös Kanadaan tulleet rekisteröitiin, ja tiedot löytyvät internetistä ilmaiseksi. ­Juho Puhtoa ei löydy liioin Kanadan rekistereistä.

Jos, jos ja jos, päätyy sukua tutkiva pallottelemaan

Jos Juho kuoli onnettomuudessa työmaalla, on mahdollista, että tapahtumasta olisi kirjoitettu sanomalehdessä nimi mainiten. Tuohon aikaan myös tappelussa tai muissa välikohtauksissa kuolleista raportoitiin lehdissä usein nimillä.

Mutta Juhoa ei löydy sanomalehdistäkään. Yhdestä John Puhdosta on maininta.

Jos Juho on haudattu Yhdysvaltoihin, tietoja voi etsiä nettipalvelusta.

Ei ole yllätys, että Juhon hautaa ei löydy, sillä en tiedä, millä nimellä hänet olisi haudattu.

Sukututkimuksen johtolanka: serkun seurassa?

Olisi myös hyvä kartoittaa, olisiko ­Juho saattanut lähteä reissuun jonkun muun innoittamana. Saman pitäjän ihmiset hakeutuivat usein samoihin paikkoihin, jotta vieraassa maassa olisi edes jotain tuttua.

Kirkonkirjojen avulla voisi selvittää, onko esimerkiksi ylihärmäläinen August Puhto Juhon serkku. He olivat ainakin pari kertaa samoihin aikoihin Amerikassa.

Kun Juho lähti viimeiselle reissulle, August oli vuotta aiemmin seilannut rapakon taa kymmenen taalaa taskussaan ja suunnannut veljensä William Puhdon luo Montanan Red Lodgeen.

Lähtikö myös Juho sinne? Tässä on yksi johtolanka, joka aion ajan myötä selvittää.

Jos tietäisi, missä päin laajaa länttä Juho kulloinkin oli, internetistä löytyvästä Yhdysvaltojen väestölaskentatietokannasta voisi tarkistaa, löytyykö Juhosta sieltä tietoja.

Moni merten yli lähtenyt unohti kodin

Myös täällä kotimaassa voi selvittää Juhoon liittyviä asioita. Helsinkiläinen isäni vietiin pikkulapsena 1940-luvulla Ylihärmään pakoon pommituksia ja nälkää.

Niiltä ajoilta hän muistaa piippua poltelleen Juho-setänsä, isä-Juhon esikoispojan, joka tuolloin oli viisikymppinen mies ja isännöi perheen kotitilaa. Tila oli sama, jolle Juho ja Liisa muuttivat vuonna 1896.

Jos kadonnut isä-Juho koskaan kirjoitti Amerikasta kotiin, kirjeitä voisi kysellä isän serkuilta ja heidän jälkeläisiltään. Ehkä niistä hahmottuisi jotain kiinnostavaa.

Ei ole tavatonta, että Amerikkaan lähtijä unohti kotijoukkonsa ja perusti uuden perheen. Juho oli körtti, mikä lienee toiminut jarruna sivusuhteelle, mutta on myös mahdollista, että Juho katosi tästä syystä.

Geneettinen sukututkimus saattaa auttaa selvittämään, onko Juholla jälkikasvua Yhdysvalloissa. Sitä askelta en ole ottanut, mutta aihe on alkanut kiinnostaa.

Koska Juhosta löytyy niukasti tietoa, yksi lähestymistapa on hahmottaa muilla keinoin, minkälaisia olivat 1800- ja 1900-lukujen taitteen Lapua ja Ylihärmä konkreettisina ja henkisinä ympäristöinä.

Yhteisön tutkiminen toisi tähänkin tapaukseen valoa, koska entisaikaan elämä oli hyvin yhteisöllistä ja ihmiset kytkeytyivät tiiviisti toisiinsa.

Oli yksi asia, josta isäni isä vaikeni

Yksi aloittelijaa vaaniva sudenkuoppa on haksahtaa pitämään omia oletuksiaan tai suvun uskomuksia totuutena. Asiat kuitenkin muuttuvat todeksi vasta, kun niille löytää todisteen luotettavista lähteistä.

Silti voi arvella, että Juhon katoamisella on ollut iso vaikutus sukuun. Se teki hänen lapsistaan isättömiä. Ehkä se myös nujersi Liisan ja vei siten lapsilta äidin. Isäni ei muista oman Jaakko-isänsä koskaan puhuneen mitään vanhemmistaan.

Lue myös Seura.fi: 7 sisarusta ja puoli miljoonaa jälkeläistä – Oletko sinäkin polveutunut Sursillin suvusta, kuten Sibelius ja Danny?

Kun isäni kyseli lapsena, kuka kuolevaa naista esittävässä valokuvassa on, Jaakko vastasi: joku nainen vaan. Vastaus poikkesi räikeästi siitä, miten tarkasti Jaakko muuten selosti, keitä kuvat esittivät. Onko vaikenemisen syynä katoamisen aiheuttama trauma?

Juhon katoamisen vaikutusta voisi hahmottaa rakentamalla terapeuttinen sukupuu, jonka avulla sukupolvelta toiseen siirtyvät taakat saa näkyväksi.

Sukututkimuksen tehtävä ei ole tuomita menneitä aikoja. Parhaimmillaan se tuo ymmärrystä siihen, mikä heidän elämänsä todellisuus oli. Vaikka Juhon mysteeri ei selviäisi, sen tutkiminen auttaa ymmärtämään sitä aikaa ja meitä itseämme.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2023.