Nostalgia

Muistatko, kun 1980-luvulla järjestettiin humppamaratoneja ja Linnan juhlissa tanssittiin Tiputanssia? Näihin tansseihin olemme hurahtaneet!

Tangon kultakautta elettiin 1940–60-luvuilla mutta 1970-luvulla Suomen valtasi diskohuuma. Monissa tanssilajeissa, kuten twistissä tai humpassa, tämä tanssiva kansa on innostunut tehtailemaan myös ennätyksiä.

Suomalaiset ovat perinteisesti nauttineet tanssin hurmasta tanssilavoilla, seuraintaloilla, diskoissa ja tanssiravintoloissa. Onpa moni kohdannut tulevan puolisonsakin tanssin pyörteissä.

1900-luvun alussa maaseudulla tanssittiin yleisesti valssia, polkkaa ja sottiisia, mutta Helsinkiin tuli jo tuolloin uusia musiikkivirtauksia. Niiden myötä ryhdyttiin tanssimaan muotitansseja, kuten one stepia ja two stepia foxtrotin tahtiin, tai tulista tangoa suoraan Argentiinasta. Monet muotitanssit jalkautuivat usein nuorison kautta muun väen pariin.

Tanssikieltoa keksittiin kiertää

Hetkeksi tanssi hiljeni, kun sotaa käyvään maahan määrättin tanssikielto vuosiksi 1939–44, joskin ihmiset keksivät kyllä keinoja sen kiertämiseen. Aina 1960-luvulle asti parit tanssivat toisissaan kiinni, mutta kun twist saapui Suomeen, koitti aika, jolloin parit irtautuivat toisistaan.

Vaihtoaskeltango oli kotimainen versio

Tango taipui kuumasti Helsingin olympialaisten tansseissa 1952. Sen pyörteisiin tempautuivat niin ulkomaiset kuin kotimaiset kisavieraat.

Dramaattisen tangon juuret ovat Argentiinassa, Buenos ­Airesin työläiskaupunginosissa. Suomessa lajista kehkeytyi omanlaisensa, hieman yksinkertaisempi versio. Puhuttiin kävelypohjaisesta vaihtoaskeltangosta.

Toivo Kärjen ja Unto Monosen sävellyksillä oli suuri merkitys kansan tangoinnostukseen. Suomalaisen tangon isänä pidetty Kärki sävelsi kaikkiaan satoja tangoja, kuten Täysikuu ja Tango merellä.

Tangon on katsottu saapuneen Suomeen vuonna 1913, jolloin helsinkiläiset tanssikoulut ryhtyivät tarjoamaan siitä tanssitunteja. Tangoa taivuteltiin myös Helsingissä, Turussa, Viipurissa ja Tampereella.

Suomalaisen tangon kultakausia elettiin 1940–60-luvuilla, mutta yhä sitä lavoilla rakastetaan.

Lue myös: Ihanaa nostalgiaa, muistatko nämä sisustustyylit olohuoneissa?

Jive oli kuuminta 1950-luvulla

Muotitanssi jive sai nuorison lanteet keinumaan ja helmat heilumaan vuonna 1954 Kalevalaisten Naisten perustamassa Kestikartanossa Helsingissä.

Jive oli suosittu tanssi Suo­messa juuri 1950-ja -60-luvuilla, eritoten pääkaupungissa. Sitä veivattiin esimerkiksi Linnanmäen huvipuiston ulkoilmanäyttämöllä, jossa järjestettiin myös jivekisoja. Maaseudulla lajia ennemminkin kummeksuttiin.

Pitkäaikaista villitystä lajista ei tullut. Sitä on sittemmin harrastettu lähinnä kilpatanssipiireissä.

Niin sanottuihin kädenalitansseihin lukeutuva jive kehitettiin Yhdysvalloissa 1930-luvulla, swing-musiikin kulta-aikana. Laji vaatii tanssi­jalta nopeita jalkoja, koska sen optiminopeudeksi on sanottu 42–46 tahtia minuutissa. Lajin viehätys perustuu niin musiikin kuin liikkeen svengaavuuteen.

Nyt kiemurrellaan niin että polvilumpiot soivat

Musiikin voi melkein kuulla, kun katsoo tätä lahtelaista tanssiparia vuodelta 1963. Let’s twist again! Kuusikymmentäluvun rock and roll -hengessä vääntelehdittiin niin, ­että polvilumpiot soivat.

Twist oli ensimmäinen paritanssi, jossa tanssijat irtaantuivat toisistaan, ja se oli yksi suosituimmista muotitansseista. Liikekieli lantion ja polvien kääntelyineen ja käsien heilutteluineen oli niin villiä, että sitä kuvattiin suorastaan alku­kantaiseksi.

Helsingin Herttoniemessä järjestettiin vuonna 1962 yli 21 tuntia kestänyt twistmaraton, jota itse Heikki Kahila uutisissa selosti, ja tuomaristossa istui Aira Samulin.

Kaikki oppivat hyppimään letkistä

Kansa oppi letkajenkan askeleet 1960-luvulla: vasen, vasen, oikea, ­oikea, eteen, taakse, yks-kaks-­kolme. Erik Lindström ­sävelsi ensimmäi­senä Letkajenkka-kappaleen, ­joka ­nousi listoille vuonna 1963.

Varsinainen buumi nousi Rauno Lehtisen sävel­tämästä Letkis-kappaleesta. Kun se esitettiin ensi kertaa radio-ohjelmassa Jälkilöylyt, itse Åke Blomqvist ­kertoi, kuinka sitä kuului tanssia. Ja kun Suomesta on kyse, letkiksestäkin ­tuli omanlaistaan urheilua, jossa tehtailtiin maailmanennätyksiä.

Kuvan nuoriso hypähteli letkajenkan ennätystä vuonna 1964. Ja tanssittiinpa letkistä samaisena vuonna jopa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Yksinkertaisesta tanssista ­tuli suosittu, koska sitä kaikki oppivat tanssimaan. Juhlatunnelmissa ihmiset mahtuivat tanssimaan ”jono­jenkkaa” vaikka ravintolapöytien välissä.

Jenkalla, kuten polkallakin, on juuret kansanmusiikissa. Jenkan alkumuoto oli sottiisi.

Diskoa ja jytää jumppasalissa

Moni aloitti diskoilu-uransa 1970-luvulla koulun diskosta, jota pyöritettiin koulun hikisessä jumppasalissa. Koripallotelineet oli hilattu kattoon, ja ­sinne oli hyvällä lykyllä saatu jopa peileillä päällystetty diskopallo.

Täysi-ikäiset kävivät jytäämässä oikeassa diskossa, kuten nämä trenditietoiset ihmiset vuonna 1973 Kellaridiskossa Helsingin Ratakadulla. Paikka oli ­hyvin suosittu, ja levyjä soittava disc jockey eli dj villitsi porukkaa spiikkeineen ja levyvalintoineen korokkeeltaan käsin.

Suomen ensimmäinen disko, Club Discoteca aloitti helmikuussa 1966 Kulosaaren Casinolla mutta toimi siellä vain hetken. Disko muutti tanssikulttuuria, koska enää ei tarvittu elävää orkesteria, vaan musiikki tuli levyltä.

Tanssinopettaja Åke Blomqvist kertoi tuon ajan opetusvideossa, ­että nuorison lempitanssit kuten disko, jytä ja beat tuottavat vaikeuksia aikui­sille, koska näiden perusliikkeet polvien koukisteluineen sekä lantion ja käsien pumppaavine liikkeineen ovat heille haastavia.

Lue myös Anna.fi: 1960-luvun Anna-lehti käsitteli naisen muuttuvaa elämää

Hikeä ja humppaa Lappeenrannassa

Kansa rakastaa humppaa, eikös?

Dallape-orkesteri oli keskeinen ­tekijä humpan kehittymisessä Suomessa 1930-luvulla. 1970-luvulla Suomen valtasi suoranainen humppa­kuume. Siitä tuli eritoten maalla asuvien nuorten ja vanhempien ihmisten suosima musiikki- ja tanssilaji.

Kaikkein eniten levytetty ­humppa on ­Usko Kempin Tulipunaruusut. Sitäkin voi tanssia kahdella eri tyylillä: kävelyhumppana ja vaihto-askelhump­pana.

Vuosina 1977–1988 Lappeenrannassa järjestettiin humppafestivaalit. Tapahtuma keräsi alkuvuosina jopa kymmeniätuhansia kävijöitä, ja isän­tänä hääräsi Heikki Hietamies.

Kuvassa tanssitaan tapahtuman humppamaratonia heinäkuussa 1982. Kuten urheilukisoissa, täälläkin paikalla oli ensiapuryhmä hoitamassa kilpailijoiden vammoja. Tuolloisen kisan voittivat vasemmalla tanssineet Eeva-­Liisa ja Pentti Krigsholm.

Tiputanssi villitsi Linnassakin

Käsiä koukisteltiin, niitä räpyteltiin kuin siipiä, auottiin kuin linnun nokkaa, taputettin yhteen, takapuolta pyöritettiin samalla kyykkyyn mennen. Aika hullu oli tuo 1980-luvulla vallinnut villitys, Tiputanssi, mutta sitä veivasivat kaikki lapsista aikuisiin.

Kuvassa mallia näyttävät Assi ja Jari Komulainen itsenäisyyspäivänä 1982. Tanssin koregrafiaa opetettiin kansalle myös Lauantaitanssit-ohjelmassa, eikä hetkeen ollut tapahtumaa, jossa ihmisiä ei olisi villitty tipu­tanssia veivaamaan.

Alkuperäinen kappale Ententanz, ankkatanssi, oli tehty jo 1950-luvulla, mutta siitä tuli hitti vuonna 1980, kun Electronica-yhtye teki siitä uuden version.

Lähteet: Hannele Laukkanen: Lattia notkuu ja haetari soe! Tanssimisen ilo ja hurjuus, Henna Karppinen-Kummunmäki: Lavatanssien hurma, Heikki Kahila ja Pia Kahila: Kun Suomi sanoi Saanko luvan, Mikko Mattlar: Stadin diskohistoria, Tanssit.fi.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/2024.